Ficin nimi: Vartiossa aamuun saakka
Kirjoittaja: Kelsier
Ikäraja: K11
Tyylilaji/Genre: pohdiskeleva draama
Paritus: Asha/Serja
Varoitukset: Maininta raiskauksesta, tekijän nimi ja mainitaan tekijän saamista vammoista
Haasteet: Lyrics Wheel
XX (lyriikat spoilerin alla),
Originaalikiipeily (sana 112. hätätilanne)
Johanna Kurkela & Knipi – Suojelija
Vaikka pyytämättä saavuit, vaikka kutsunut sua en
Tullessasi muutit kaiken, mä hapuilen
Lähdin kanssas yhtä matkaa
Tätä tietä kulkemaan
Vaik en edes tiedä suntaa, tai osaanko ollenkaan
Vierelläsi, lähelläsi, hellien sua siiven alla
Hennoin voimin vahvimpana, sinne sinua vailla
Eksyn metsään, hukun sumuun, varmaan törmään kallioon
Jyrkänteeltä syöksyn alas, oleellista ilman oon
Kätken sut turvaan sydämeeni, askeleitas varjelen
Ja kun on aikamme, päästän irti, mutta koskaan lähde en
Koska sinä olet minun, niin kuin minä olen sun
Ilman sinua mut nielevät aallot
Ilman sua hukun
Osaan huutaa hiljaa etten untas hajota. (aa-aa-aa)
Pystyn kantamaan sut turvaan
Pahan en anna kajota
Sun pintaan tai sun sydämeen, sulle maailman mä teen
Näistä hauraista, palasista, näistä mitkä mulla on
Näistä pienistä ja ainoista, näistä mitkä mulla on
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Pään nyykähdys havahdutti Ashan. Makuuhuoneessa oli pimeää, vain hieman kauempana palava öljylamppu hehkui heikkoa valoa. Hän puristi sormensa tiukemmin Serjan rennon käden ympärille.
”Olen tässä Paju, kaikki on hyvin, nuku vain”, hän kuiskasi vaikkei prinsessa voinut sitä kuulla.
Syyllisyys tuli viiveellä ja viilsi Ashaa tylpästi. Ei hän ollut ollut paikalla silloin kun olisi eniten tarvittu. Kun Jamal oli raiskannut hänen vaimonsa. Hän sipaisi ulkonevaa rystystä. Se paskiainen oli edelleen palatsissa. Nukkui edelleen heidän kattonsa alla. Serja oli nimennyt Jamalin syylliseksi, mutta tämä oli korskeasti kiistänyt kaiken, vaikka Serjan kynsien tekemät syvät viirut paistoivat punaisina tämän käsivarsissa. Kuka tahansa muu olisi moisesta syytöksestä viety palatsin kolkoimpaan selliin, mutta Jamalia suojeli hänen jaarli-isänsä asema. Tai pikemmin rahat, Asha ajatteli katkerasti. Jaarli oli koko valtakunnan rikkain mies ja kuningas tarvitsi hänet puolelleen. Niinpä isä oli käskenyt, että rangaistus annettaisiin huomenna, viisaampina hyvin nukutun yön jälkeen.
Serja ei olisi epäilemättä nukkunut silmäystäkään, mikäli kuninkaan henkilääkärin apulainen ei olisi antanut tälle unettavaa rohtoa. Entä Asha itse? Hän halusi valvoa, vahtia ja suojella ihmistä, joka oli hänelle rakkain maanpäällä. Serja oli tullut hänen elämäänsä pyytämättä ja muuttanut hänen käsityksensä monista asioista. Ei hän ollut tiennyt haluavansa olla naimisissa tai mitä kaikkea kaunista rakkaansa kanssa voi vuoteessa tehdä, vaikka oli käynyt huorissa aivan tarpeeksi. Hän ei ollut ymmärtänyt puutteita itsetunnossaan ennen kuin Serja oli osoittanut ne ja sitten kannustanut häntä olemaan parempi prinssi.
Asha tahtoi myös ajatella tukeneensa Serjaa. Hän oli kuiskinut tämän korvaan, kuinka hänelle ei ollut mitään väliä, ettei prinsessa ollut jo raskaana, he olivat nuoria, heillä olisi aikaa saada vaikka tusina lapsia myöhemminkin. Ja vaikka heille ei siunaantuisi yhtäkään, hänellä oli omassa Pajussaan kaikki, mitä hän ikinä tarvitsi.
Asha huokasi pimeyteen ja kurkottui suukottamaan vaimonsa otsaa. Hän oli käynyt kertomassa tapahtuneesta Serjan kaartilaisille ja käskenyt näitä olemaan tekemättä mitään tyhmää.
Serjaan ei saa sattua enää yhtään enempää ja jos joku teistä päätyy murhaamaan jaarlin pojan tämän vuoksi… no, hänelle isä ei suo armoa, hän oli sanonut puristaen käsiään nyrkkiin niin, että sattui. Ilja oli tietysti kironnut häntä kaikilla mahdollisilla nimillä, kunnes hän oli luonut sumuisen ja eksyneen katseensa tähän.
Kuvitteletko, että voit syyttää minua pahemmin kuin minä itse? Sydäntäni revitään ja minä haluaisin tappaa, mutta minun pitää vain odottaa. Ilja oli mennyt hiljaiseksi.
Serja hengähti kertaalleen kiivaammin, mutta sitten uni rauhoittui jälleen. Asha hyväili tämän sormia. Henkilääkäri oli tutkinut Serjan kylmästi ja ilmoittanut sitten kuninkaalle, ei suinkaan Ashalle, että prinsessan siveyteen oli todellakin kajonnut joku muu mies kuin hänen vihitty sulhasensa.
Pilattu, messer Antonos oli sanonut kuin Serja olisi jokin epäonnistunut leivos.
Asha oli ilmoittanut henkilääkärille, ettei tämä toistaiseksi ollut tervetullut prinsessan sairasvuoteen äärelle. Ainoa asia, josta hän saattoi sillä hetkellä iloita, oli, että Artan oli vaatinut Jamalin karkottamista palatsista saman tien yhtä kovaäänisesti kuin hänkin. Isän mentyä messerin vanavedessä Artan oli jäänyt halaamaan häntä ja luvannut lähettää oman kaartinsa sotilaat vartioimaan Jamalin huoneiden ovia. Myös järkyttynyt ja itkuinen Nahla oli liittynyt heidän seuraansa. Asha oli aina pitänyt veljensä vaimosta ja tiesi, että näistä oli Serjan kanssa tullut hyviä ystäviä.
Raolleen jätetystä ikkunasta kävi kevyt tuulahdus. Asha olisi halunnut käpertyä vaimonsa viereen, kiertää kätensä tämän ympärille ja kuiskailla kaikki tunteensa tälle, suudella ehkä niskaa. Mutta se olisi sopimatonta, hän ei koskisi Serjaan ennen kuin tämä antaisi luvan. Sillä raiskauksesta jäi aina jälkiä. Hänen taannoinen lempinaisensa Emessa oli selittänyt, kuinka tytöstä tuli erilainen, kun tämä oli otettu väkisin, kuinka tämä kavahti miehen kosketusta, vaikka myi itseään työkseen. Pelkkä ajatus siitä, että Serja kavahtaisi hänen silitystään ja hyväilyjään toi raskaan painon Ashan vatsan pohjaan. Ei, hän odottaisi vaikka koko loppuelämänsä, että he kumpikin voisivat jälleen nauttia yhdessä.
Minä lupaan olla sinulle parempi suojelija, Paju, pohjoisen kukkani, hän lausui pimeydelle.
Anna anteeksi, että minä hukun ilman sinua ja olet nytkin minua vahvempi. Sen jälkeen hän kurottui uudelleen suukottamaan kevyesti rypistynyttä otsaa. Hänen paikkansa oli tässä, vartiossa aamuun saakka.
