Nimi: Sanot vaan
Kirjoittaja: Melodie
Fandom: Young royals
Paritus: Simon/Wilhelm
Ikäraja: K-11
Hyvää joulua uutta vuotta kaaokselle!
-
Sanot vaan
Matkalla parvekkeelle Simon huomaa Willen levottoman hermostuneisuuden mutta kun tämä aloittaa puheensa ei siitä ole jälkeäkään. Simon nojautuu seinään ja kurkistelee kuinka Wille pitää puhettaan vakaasti käsissään ja puhuu itsensä, jälleen kerran, kansalaistensa sydämiin. Ja Simonin.
Aukiolle kerääntynyt yleisö puhkeaa suosionosoituksiin joista kruununprinssi kiittelee kiusaantuneena ennen kuin livahtaa takaisin sisälle, haroo hiuksiaan häkeltyneenä ja painaa Simonin seinää vasten. Suudelma on pitkä ja nälkäinen ja Simon tarttuu tiukasti Willen istuvan puvuntakin helmaan, rypistää sitä. Wille henkäisee. Simon puraisee Willeä huulesta ja sanoo ”mennään kotiin.” Ei tarvitse kahta kertaa ehdottaa.
”Miten minulla meni?” Wille utelee kun he kuljeskelevat käsikkäin kuninkaanlinnan käytäviä kohti omaa siipeään.
”Upeasti”, Simon sanoo ja pysähtyy suutelemaan Willeä. ”Sinä olet mahtava.”
Wille nauraa ujosti. ”Sanot vaan koska haluat että antaudun sinulle.”
”Saatan halutakin”, Simon myöntää, ”siksi koska olet mahtava.”
Kun he pääsevät kotiinsa Wille kaivelee jääkaapista nahistuneita kasviksia ja Simonia naurattaa.
"Tätä ei taideta näyttää kuninkaallisessa kokkikoulussa."
"Ruokahävikin torjuminen on tärkeää", Wille toteaa arvokkaasti ja ojentaa Simonille leikkuulaudan. He kokkaavat toverillisen hiljaisuuden vallitessa mutta hipaisevat toisiaan aina ohimennen. Syömään he istahtavat omiin päihinsä sohvaa, kietoen jalkansa yhteen, ja katsovat salapoliisisarjaa.
"Rakastan sinua", Wille toteaa saatuaan ruokansa syödyksi, ja Simon työntää oman lautasensa sohvapöydälle ja painautuu suutelemaan Willeä.
"Minäkin sinua", hän sanoo ja painaa päänsä toisen olkapäälle.
"Meidän pitäisi hankkia kissa", Wille sanoo.
"Mitä?"
"Kuninkaallinen kissa. Siitä tulisi julkkis. Voitaisiin päivitellä sosiaaliseen mediaan sen kuulumisia."
Simon nauraa. "Varastaisi vielä kruunun."
"Ei haittaisi", Wille sanoo ja virnistää vinosti. "Ja nyt minä vaihdan kyllä tämän puvun johonkin mukavampiin vaatteisiin."
"Minä voin auttaa", Simon lupaa auliisti.
Simon riisuu Willen vaatteet pikaisesti ja asettelee ne henkareille.
"Onko tuo ihan välttämätöntä?"
"On, muuten niiden silittämisestä tulee ensi kerralla paniikki tuntia ennen käyttötarvetta", Simon ennustaa, ja sitten hän vetää Willen mukanaan makuuhuoneeseen ja painaa patjaa vasten. Willen silmät ovat täynnä kimallusta ja lupauksia eikä Simon tiedä miten joku voi olla niin kaunis. Hän on sanomattoman onnellinen siitä, että juuri hän saa nähdä Willen tällaisena, ja siitä että tämä uskaltaa olla tässä.
"Kyllä me voidaan hankkia kissa", hän lupaa.
Wille nauraa käheästi. "Mietitään sitä lisää myöhemmin."
