Title: Ihastumisen yksinkertainen logiikka
Author: Myötätuuli
Genre: Fluff ja pieni draama
Rating: S
Hahmot: Data/William Riker, Deanna Troi, Geordi LaForge
Fandom: Star Trek TNG
Disclaimer: Kaikki oikeudet Gene Roddenberrylle ja kaikille sarjan tekijöille.
Summary: Datan sisäinen tietokone menee kummalliseen ylikuormitustilaan, jonka syy on erikoisempi kuin mitä kukaan on osannut odottaa.
A/N: Toinen luukku! Tänään varsin erikoisella parituksella liikenteessä. Olen lukenut englanniksi tällä parituksella varsin onnistuneita teoksia, joten tämä on oma kyhäelmäni näistä kahdesta.
Liitetään myös joulukalenterin lisäksi FF100-haasteeseen sanalla sisäpuoli.
Ihastumisen yksinkertainen logiikkaDatalle monet asiat ihmisyydestä olivat edelleen täydellinen mysteeri. Mutta hän oli alkanut ymmärtää musiikin merkityksen. Tietenkin, hänetkin usein nähtiin soittamassa vaikka ja mitä instrumentteja laivan kattobaarissa. Mutta hänelle se oli vain sääntöjen seuraamista. Musiikki oli kirjoitettu auki nuotteihin, joita seuraamalla pystyi soittamaan kappaleeseen tarkoitetun melodian. Siinä ei pitkään Datan mielestä ollut mitään taiteellista.
Mutta yhtenä iltana he olivat istuneet jälleen kerran kattobaarissa, jossa Guinan oli järjestänyt kaikkien mieliksi musiikilliset iltamat. Datan laski mielessään, että se oli baarimikolta oikea teko, sillä miehistön yleinen ilmapiiri oli ollut maassa jo jonkin aikaa. Oli hyvin loogista yrittää piristää miehistöä. Guinan oli viisas olento, joka oli ehtinyt tutustua ihmisiin paljon kauemmin kuin Data. Guinanin arvostelukykyyn oli helppo luottaa.
Komentaja William Riker, laivan försti, harvoin jätti väliin mahdollisuuden esiintyä. Data oli usein pohtinut, että osoittiko försti tällöin ihmisille tyypillistä halua tulla nähdyksi ja ihailluksi? Data ei kuitenkaan ymmärtänyt moisen tarpeen nousemista Rikerille. Mies oli kuitenkin arvostettu, yleisen mielipiteen mukaan hyvännäköinen ja hänen sosiaaliset taitonsa poikivat hänelle ystäviä ympäri universumin. Data pohti, oliko toista samanlaista henkilöä Enterprisen kyydissä, joka oli yhtä paljon esillä kuin komentaja Riker.
Mutta Riker oli taas noussut lavalle, mukanaan trumpettinsa. Mies oli sonnustautunut univormunsa sijasta kaksiosaiseen tummaan pukuun, joka sopi Datan mielestä miehelle todella hyvin. Tyylitajukin oli loppujen lopuksi hyvin looginen asia, vaikka Data ymmärsi myös asian subjektiivisuuden. Mutta katsellessaan William Rikeria mustassa, hyvin istuvassa puvussa, ei voinut Data muuta kuin ajatella, että hänen mielipiteensä ei voinut olla pelkästään subjektiivinen kokemus.
Eikä se näyttänytkään olevan. Yleisöä oli kokoontunut vaikka millä mitalla, olihan laivan försti tunnetusti sosiaalisten suhteiden mestari. Deanna Troi, Rikerin entinen morsian ja nykyinen hyvä ystävä, katseli förstiä edelleen unenomaisesti hymyillen. Data oli usein ymmärtänyt, että rakkaus ei loppunut ihmisten välillä – usein he vain ajautuivat erilleen. Deannan vieressä oleva tohtori Crusher taasen piti ihailunsa minimissä, eikä Data huomannut hänestä muuta kuin lähes äidillistä ihailua. Data oli varma, että oli nähnyt samanlaisen katseen tohtorin seuratessa poikansa Wesleyn toimia.
Laivan konehuoneesta oli saapunut komentaja Rikerin uusin valloitus, luutnantti Francis Walker. Data ei ollut yllättynyt tiedosta, että Riker tapaili ihmisiä kaikista sukupuolista. Riker ei ollut ihminen, joka laittoi asioita laatikoihin ja raameihin. Hän oli vapaasti ”oma itsensä”, kuten ihmiset sanoivat. Data pohti, oliko hän itse oma itsensä. Hän tietysti oli olemassa. Hänellä oli keho ja mieli, tai tarkemmin tietokone, joka oli suunniteltu antamaan hänelle vapaan tahdon. Mutta hänellä ei ollut tunteita eikä pakottavia arjen askareita, kuten ihmisillä. Tietenkin aina välillä Geordin tuli huoltaa hänet, mutta Data ei voinut verrata sitä syömiseen tai vessassa asioimiseen.
Data oli tehty alumiinista ja hänet oli täytetty sähköjohdoilla sekä mikrosiruilla. Hänessä ei ollut useamman tapaamansa ihmisen mielestä mitään ’todellista’. Mutta todellisuus oli myös hyvin subjektiivinen kokemus.
Datan silmät rekisteröivät herkeämättä edessään esiintyvän Rikerin, joka soitti trumpettia vähän ”sinne ja tänne” (Data yritti assimiloida omaan pohdintaansa ihmisten käyttämiä idiomeja), mutta mies oli musiikista selkeästi ilahtunut. Ilo, joka Rikerista hehkui, oli mielenkiintoista seurattavaa. Se myös vaikutti olevan tarttuvaa. Muut eivät tuntuneet edes kuulevan väärin soitettua d-säveltä, vaan heiluivat musiikin mukana ja hurrasivat Rikerille.
Oliko sittenkin tärkeämpää pitää hauskaa kuin onnistua täydellisesti? Mielenkiintoista.
”Bravo!” taputti Deanna hänen vierellään innokkaasti, kun esitys loppui. Ehkäpä Deannan äänessä oli havaittavissa sarkasmia, ihmisten suosimaa huumorin alaluokkaa? Data taputti kohteliaasti luoden huoneen muiden taputusten mukaiset keskitasoiset aplodit omilla käsillään. Riker hymyili leveästi Deannalle.
Baarin valokeila osui Rikerin tummanruskeisiin hiuksiin ja sopusuhtaisiin kasvoihin, valaisten miehen kuin Rembrandtin maalauksen. Data tunsi sähköimpulssin kulkevan hänen lävitseen.
Datan sisäinen vikatarkistus ei onnistunut paikantamaan ongelmaa. Ehkäpä Geordin tulisi suorittaa tarkistuksensa hieman aikaisemmin?
”Entä sinä, Data? Innostaako jazz-musiikki?” Riker pysähtyi heidän väliinsä. Hän osoitti kysymyksensä ilmeisesti leikkimielisesti, sen Data pystyi päättelemään muiden ilmeistä.
”Olen yhtä kiinnostunut kaikista musiikkityyleistä. Mutta te osaatte tehdä jazzista vielä kiinnostavamman, komentaja Riker”, vastasi Data totuuden mukaisesti.
Riker katsoi häntä yllättyneenä, mutta lopulta hänen huulilleen ilmestyi pieni virne. ”Vau, Data, imartelu sinun suunnaltasi on jotain uutta.”
”Valitettavasti en osaa imarrella, komentaja. Puhun vain yksinkertaisesti totta”, Datan oli vuoro olla hämillään. Hän luuli, että muut ymmärsivät jo, että inhimilliset toimintatavat eivät olleet hänelle luontaisia eivätkä edes mahdollisia.
Deanna lyöttäytyi Datan seuraan, kun komentaja Riker oli vienyt luutnantti Walkerin baariin. ”Sinäpä käyttäydyt kummallisesti tänään, Data.”
”En ole varma ymmärränkö, mitä tarkoitat.”
”Onko Will uusi kiinnostuksenkohteesi? Ehkäpä hän voisi olla sinulle hyvä tutkimuskohde matkallasi kohti ihmisyyttä”, Deanna vastasi ja hänen silmissään loisti merkillisesti. Hän kiusoitteli Dataa.
Data laskeskeli päässään, että mistä Deanna voisi puhua. Oli mahdollista, että nainen uskoi Rikerin osaavan kertoa Datalle ’carpe diem’ -ajattelutavasta, jota hedonistiset ihmiset usein harrastivat. Mutta myös oli mahdollista, että Rikerin keskinkertaiset soittotaidot osoittaisivat Datalle, että täydellisyys ei ollutkaan hyveistä suurin. Mutta kaikkein todennäköisimmän laskelman toi skenaario, jonka mukaan Deanna kiusoitteli häntä, koska epäili Datan olevan kiinnostunut komentajasta seksuaalisella tavalla.
”Mikäli vihjaat, että olen kiinnostunut komentajasta seksuaaliset taka-ajatukset mielessäni, olet väärässä. En edelleenkään pysty moiseen, vaikka haluaisinkin”, Data vastasi.
Data huomasi, että jokin hänen sisällään liikahti. Niin kuin sähköjohdot hänen selkäpiissään olisivat kiertyneet tiukemmin toistensa ympärille. Hän oli kokenut saman tunteen aikaisemminkin. Silloin, kun hän luuli, että Geordi oli kuollut ja ettei näkisi tätä enää koskaan. Hän oli tuntenut samaa epämiellyttävää tunnetta selkäytimessään. Ja silloin, kun kapteeni Picard kaapattiin Borgin alukseen ja muunneltiin osaksi heitä. Tunne oli silloinkin läsnä, kun hän oli joutunut nousemaan veljeään Lorea vastaan.
Se muistutti kovasti jotain, mikä oli ihmisille ominaista. Surua. Hän oli surullinen, ettei voinut tavoitella komentaja Rikeria seksuaaliseen suhteeseen?
Datan sisäiset laskelmat menivät hypoteesista täysin sekaisin ja vikailmoitukset vilkkuivat hänen rintakehässään.
”Hei Data, oletko kunnossa?”
Data kähisi nopeasti: ”Ylikuormitus. Geordi.”
Sitten hänen sisässään sammui. Viimeinen kuva ennen tiedottomuutta oli Deannan huolestunut katse.
***
Piip, piip, piip.
Data heräsi. Kirkkaat valot palauttivat hänen tajuntansa pian takaisin tilanteen tasalle. Hän katseli ympärilleen kummastellen, että miksi oli konehuoneella ja miksi Geordi oli avannut hänen rintalastansa ja sorkki paraikaa hänen sisuksiaan. Geordi työskenteli tarkasti, kuten aina, mutta hänen kasvoillaan oli samanlainen katse kuin Deannalla.
Ainiin, Deanna. Muistot valuivat takaisin androidiin sysäyksellä.
He olivat palamaassa Guinanin järjestämästä illanvietosta, kun Data oli yllättäen ylikuormittunut. Mistä he olivat puhuneet? Data selasi sisäisiä arkistojaan huolella, mutta ei löytänyt syytä. Ehkä hänen sisäinen koneensa, hänen mielensä, yritti suojella häntä uudelta ylikuormitukselta ja piilotti tiedot, jotka olivat johtaneet siihen ensimmäisellä kerralla.
”Hei, Data, mukava nähdä, että olet hereillä”, Geordi hymyili helpottuneena, ”Tiedätkö, että ylikuormituit aika pahasti? Huh, en ole nähnyt moista hetkeen. Toivottavasti osasin parsia sinut kokoon.”
”Kiitos Geordi. Kaikki toimii sisälläni niin kuin pitääkin. Paitsi osa muistitiedostoistani ovat vaurioituneet.”
”Hitto, en huomannut mitään sellaista. Sitä ei näy skannerissa.”
Data hymähti. Hänen teoriansa oli luultavasti oikea. Hänen oma koneistonsa yritti suojella häntä vaurioittamalla tiedostoja, jotka johtivat ylikuormitukseen.
Data selitti Geordille teoriansa siitä, miten hänen koneistonsa luultavasti toimi kyseisessä tilanteessa. Geordi oli hänen paras ystävänsä ja koko Tähtilaivastossa ainoa, joka tunsi hänet parhaiten niin henkilönä kuin koneena.
”Tohtori Soong oli kyllä nero. Asentanut sinuun ennakoivia ohjelmia, jotka suojelevat sinua yllättävien tapahtumien kohdalla”, Geordi mutisi ja laskeskeli selkeästi päässään, että mikä olisi tilanteeseen paras lähestymistapa.
”Olisi mielenkiintoista tietää, että mikä aiheutti sinussa moisen reaktion”, Geordi jatkoi, ”Mitä teit juuri ennen kuin sammuit? Deanna ainakin hälytti minut paikalle, joten olit luultavasti hänen seurassaan.”
”Kyllä. Olimme palaamassa illanvietosta. En kuitenkaan muista, mistä keskustelimme. Enkä oikeastaan muista illanvietosta juurikaan mitään”, Data listasi. Hän tajusi, että koko ilta oli yksi hämärä kasa yksittäisiä ääniä ja kuvia hänen muistikapasiteetissaan. Data kuunteli muistiinsa tallentuneita ääniä ja selasi kuvia. Miehistön naurua ja puhetta, keskusteluista hän ei saanut selvää kuin yksittäisiä sanoja. Guinan tyytyväisen näköisenä baaritiskin takana. Kapteeni Picard siemailemassa syrjäisemmässä pöydässä konjakkia. Deanna Datan vieressä, taputtamassa raivokkaasti.
Musiikkia. Tyylisuunta: jazz. Alkuperä: Maa, Yhdysvallat, 1930-luku.
Nopea sähkölataus kulki Datan läpi. Muistipankki sulkeutui saman tien.
”Hei, mitä hittoa? Oletko kunnossa? Mitä tuo oli?” Geordi hätääntyneenä pyöri Datan ympärillä skanneri kädessään.
”Sisäisten virtapiirien kautta kulkeva sähköisku.”
”Niin, kyllä minä sen ymmärsin. Mutta miksi? Mitä sinä teit?”
”Kävin muistojani läpi illalta. Se saattoi toimia ärsykkeenä kyseiselle sähköiskulle. Kummallista”, vastasi Data ja oli täysin pyörällä päästään, kuten ihmiset tapasivat sanoa. Geordi ei näyttänyt häntä viisaammalta.
***
Data oli palannut takaisin hyttiinsä ja levännyt, eli palauttanut itsensä lepotilaan sisäisten asetusten kautta. Hän lepäsi tehokkaasti viisi ja puoli tuntia. Data täytti ennen vuoroon lähtöään Spotin ruokakulhon sekä vesikupin. Kissa kehräsi hänen jalkaansa vasten. Data otti sen aina yhtä suurena kohteliaisuutena.
Komentosillalla olivat näin varhain aamulla vain hän, luutnantti Dashwood ruorissa ja Worf. Kapteeni Picard saapui pian ja toivotti kaikille hyvää huomenta. Data tunsi olonsa viimein tavalliseksi. Hänen sisäinen järjestelmänsä ei kiehunut yli, kuten Geordi varmasti pelkäsi alhaalla konekannella.
”Huomenta kaikki”, tervehti Deanna iloisesti kollegoitaan. Data väänsi huulensa pieneen hymyyn, jota oli harjoitellut peilin edessä monta viikkoa. Deanna hymyili hänelle leveästi ja käveli hänen vierelleen.
”Hyvä nähdä, että olet kunnossa. Geordi rauhoitteli minua, että tulisit kuntoon”, nainen sanoi ja laittoi rohkaisevasti kätensä Datan olkapäälle.
”Niin, Geordi on taitava työskentelemään niin kompleksisen järjestelmän, kuin minun, kanssani.”
Deanna palasi takaisin kapteenin viereen huvittunut hymy huulillaan, mutta Data ei omasta mielestään ollut sanonut mitään humoristista. Hänen tulisi uudelleenanalysoida tilanne palattuaan takaisin hyttiinsä. Hän lukitsi muiston muistikapasiteettiinsa, joka oli toiminut koko aamun moitteettomasti.
Ovet avautuivat suhahtaen. Kuin sädehtien asteli komentosillalle komentaja Riker. Hän hymyili leveästi ja asteli itsevarmoin askelin omalle paikalleen. Kaikki tervehtivät häntä hyvillä mielin. Kaikki muut paitsi Data.
Jälleen sama sähköenergia purkautui hänen sisällään. Se lamaannutti Datan täydellisesti useammaksi sekunniksi.
Hän ei selkeästi ollut edelleenkään kunnossa. Tulisiko tästä ilmoittaa kapteeni Picardille? Tämä tila selkeästi haittasi Datan arkipäiväisiä toimia –
”Huomenta, Data. Aina yhtä uutterana heti aamusta”, Riker rikkoi Datan sisäiset mietteet ystävällisellä kommentillaan. Muina hetkinä Data olisi voinut pitää sitä jopa ”sydäntä lämmittävänä”, mutta nyt hän tiesi heti, mitä oli tapahtumassa. Sähköimpulssit hänen sisällään kasvoivat yhä voimakkaammiksi. Datan viimeinen muistikuva ennen täydellistä pimenemistä olivat William Rikerin symmetriset, hyvännäköisiksi tituleeratut kasvot.
***
Deanna oli saanut viimein epäilyilleen varmistuksen. Data oli ylikuormittunut jo toistamiseen viimeisen 24 tunnin sisällä. Molempina kertoina paikalla oli ollut myös Will Riker.
Deanna oli kiirehtinyt Datan luo, joka oli sammunut nyt komentosillalle omaan työtuoliinsa. Will piteli androidia, jottei tuo mätkähtäisi lattialle. Kapteeni käski pyytämään Geordin apuun.
Data ei ollut muiden elävien olentojen kaltainen, sillä hänellä ei ollut tunteita. Ja ilman tunteita ei Deanna pystynyt lukemaan häntä niin kuin toisia. Mutta nyt hän oli varma, että ensimmäistä kertaa heidän yhteisen palveluksensa aikana, hän ymmärsi, miltä Datasta tuntui.
Sillä vaikka tunteita ei olisi kirjoitettu Datan koneistoon, ei se estänyt kehitystä. Ihmiskunta oli kuitenkin kehittänyt tekoälyn vuosisatoja sitten toimimaan kuin tietokone, mutta siitä kehittyikin pian oma älyllinen lajinsa. Jos se oli ollut mahdollista, niin varmasti oli myös mahdollista, että Datan sisäinen koneisto oli kehittänyt omanlaiset impulssit, jotka toimivat kuten tunteet.
Nämä sähköimpulssit ilmenivät kuitenkin erityisestä syystä. Data ei ollut myöntänyt mitään, kun Deanna oli kysynyt häneltä Willistä, mutta androidi pystyi pimittämään tietoa yhtä hyvin kuin kuka tahansa muukin. Nyt Deannalle oli kuitenkin selvinnyt, mistä oli kyse.
Data oli ihastunut Williin.
Geordi pyysi siirtämään Datan hänen kanssaan alas konehuoneelle. He siirtyivät sisäisen transportterin kautta suhahtaen pois tilasta. Deanna pyysi kapteenia antamaan hetken hänelle ja Willille. Luvan saatuaan, hän veti komentajan mukanaan konferenssihuoneeseen.
”Deanna, mitä tapahtuu? Mikä Datalla on?” Will kysyi ärtyneenä ja huolestuneena. Hän ei pitänyt siitä, että eli pimennossa tapahtumista.
Deanna huokaisi syvään, kun he olivat viimein konferenssihuoneen suljetussa tilassa. Hän ei tiennyt, mistä aloittaa, tai mitä edes sanoisi.
”Tämä voi kuulostaa todella oudolta”, hän aloitti, ”Mutta uskon, että Datan ongelma on jotain, mitä Geordi ei voi korjata.”
Will näytti siltä, kuin hänen sydämestään olisi revitty pala. ”Onko Data… kuolemassa?”
Deannan mieltä lämmitti miehen vilpitön huoli ja sydämellisyys. ”Ei, en usko. Luulen vain, että Data on kehittänyt itselleen tunteet. Hän on ihastunut.”
Will katsoi Deannaa hämmentyneenä, eikä kyennyt sanomaan mitään. Deanna ymmärsi tunteen. Data oli vakuuttanut heille ensimmäisestä päivästä lähtien, että ei kyennyt ymmärtämään tai kokemaan tunteita. Androidi oli kuitenkin ollut niistä aina hyvin kiinnostunut. Hän oli yrittänyt oppia ymmärtämään tunteita ja niiden logiikkaa.
”Data on ihastunut?” Will virkkoi järkytyksen laannuttua. Deanna nyökkäsi.
”Ja parasta tässä on se, että Data on ihastunut sinuun, Will.”
Deanna oli melkein varma, että saisi pitää huolta jo toisesta pyörtyneestä komentosillan aamuvuorolaisesta. Will tuijotti häntä pitkään lasittuneella katseella ja istuutui hiljaa konferenssipöydän ääreen. Hän näytti miettivän elämän ja kuoleman kysymyksiä.
”Will?”
”Tässä on aika paljon sulateltavaa, Deanna. Minulla ei ole mitään asiaa vastaan, herranjestas, sehän on todella imartelevaa. Mutta onko se vaarallista Datalle? Nämä uudet tunteet.”
Deanna ei pystynyt antamaan vastausta tuohon kysymykseen. Hän oli pohtinut samaa jo edellisestä illasta lähtien. Hän oli ylpeä, että Data oli viimein kohdannut tunteet, joita oli niin kauan etsinyt. Mutta samaan aikaan Deannan valtasi kamala huoli Datan hyvinvoinnista.
”En tiedä. Minusta tuntuu, että minun on keskusteltava saman tien Geordin kanssa”, Deanna vastasi. Will nousi, selkeästi haluten lyöttäytyä mukaan, mutta Deanna esti häntä nopeasti.
”En usko, että on viisasta tulla mukaan. Data reagoi sinuun nykyisessä tilassaan… hyvin voimakkaasti.”
Will hymyili surumielisesti, mutta hyväksyi kohtalonsa ja palasi yksin komentosillalle.
Konehuoneessa Geordi pyöri Datan ympärillä, skannerit vilkkuen ja piipattaen. Hän jakoi ohjeita ympärillä oleville teknikoille, jotka yrittivät pysyä Geordin tahdissa mukana.
”Geordi, ehditkö keskustelemaan hetken? Uskon, että tiedän jotain Datan tilasta, joka voisi auttaa.”
Geordi katsoi häntä kummastuneena ja ei näyttänyt uskovan naista, mutta oli selkeästi epätoivon partaalla ja päätti kuunnella. Deanna tiesi, että hän ei usein vieraillut konehuoneella eikä hän ollutkaan laivan teknisesti lahjakkain mieli. Mutta hän tiesi tunteiden logiikasta jotain, mikä ei välttämättä juolahtanut muiden mieleen.
”Uskon, että Data on onnistunut kehittämään itselleen tunteen. Tai useita tunteita. Sen seurauksena hän reagoi nyt sähköimpulssein, jotka toimivat hänen kehonsa tapana viestittää tunteista hänelle. Kuten me saatamme nolostuessamme punastua, niin hänen kehonsa toimii kuten se osaa parhaiten.”
Geordi kuunteli uudella mielenkiinnolla Deannaa.
”Data on luultavimmin ihastunut”, Deanna sanoi ennen kuin Geordi ehti kysyä mitään. Sanat saivat hölmistyneen Geordin yhä enemmän pyörälle päästään. Hersyvä nauru pääsi miehen huulilta.
”Mitä? Data on ihastunut? Tämä on todella huono pila, Deanna.”
Deanna pudisti päätään. ”Ei tämä ole pilaa!”
Geordin nauru laantui ja hän vakavoitui nopeasti huomaten, ettei kyse ollut todellakaan vitsistä. ”Eihän tämä voi olla mahdollista. Tiedämme, että tohtori Soong teki jotain ilmiömäistä luodessaan Datan, mutta tällainen kehitys oli varmasti hänenkin potentiaalinsa ulottumattomissa.”
”Ehkäpä. Mutta keksijä ei voi edes aavistaa oman keksintönsä ottamaa polkua.
Frankensteinin hirviö ei toiminut kuten hänen luojansa olisi halunnut. Se kehitti oman mielensä, omat halut ja toiveet.”
”
Frankestein on fiktiota!”
”Niin oli myös avaruusmatkustus pitkään.”
Geordi lannistui argumentin jälkeen, mutta ei selkeästi ollut vielä samaa mieltä kuin Deanna. ”Mitä meidän pitäisi tehdä? Minulla ei ole hajuakaan, miten sulkea Datan refleksinomainen sähköshokki pois päältä. Ja jos se liittyy vielä niin epäloogiseen asiaan kuin ihastuminen… Minulla alkaa työkalut loppua tämän asian suhteen.”
”Ehkäpä Data pitää altistaa omalle ihastumiselleen. Hyväksyä uusi tunne, uusi ohjelma hänen omassa tietokoneessaan. Totta kai, ensimmäinen reaktio on hylkiä uusia ohjelmia, joista ei tiedä mitään. Ehkä voisit jotenkin syöttää tietokoneeseen tietoa, joka auttaisi Dataa prosessoimaan asiaa.”
Geordi nyökkäsi hyväksyvästi. ”On parempi kokeilla. En halua menettää parasta ystävääni ja parasta androidia universumissa.”
”En minäkään”, vastasi Deanna ja asetti kätensä lohduttavasti Geordin olkapäälle.
Sitten he ryhtyivät työhön. Deanna ei ehkä tiennyt konepuolesta kaikkia teknisiä kikkoja, mutta hänellä oli idea ja suunnitelma. Hän tiesi Datan ihastuksen kohteen, jonka halusi pitää salaisuutena muilta kuin Williltä itseltään. Deanna toivoi, että Data voisi itse kokea kaikki ihastumisen kaareen kuuluvat tunteet ja ymmärtää niiden kautta paremmin itseään.
Geordi keksi asentaa mikrosirun Datan sisään, joka sisälsi tietoa tästä uudesta tunteesta. Deanna kokosi materiaalin sirulle. Hän päätti luottaa yleiseen kirjallisuuteen aiheesta, niin tutkimuksiin että viihdekirjallisuuteen, vanhoihin elokuvaklippeihin sekä romanttisiin kappaleisiin. Samalla hän tarkoituksellisesti liitti tiedostoon lyhyitä, muutaman sekunnin mittaisia kuvia Willistä. Lisäksi hän laittoi mukaan rakkauskirjeen, jonka Will oli hänelle vuosia sitten kirjoittanut. Tällä tavoin Data ei ehkä pyörtyisi seuraavan kerran, kun näki Willin. Ja ehkäpä Data tulisi viimein sinuiksi omien kasvavien tunteidensa kanssa.
***
Piip, piip, piip.
Piipitys kävi Datan sisällä astetta kovemmaksi koko ajan. Hiljalleen valot syttyivät joka puolella hänen metallista kehoaan. Data käynnistyi uudelleen, viimein. Hän istui hyttinsä sängyllä, eikä muistanut miten oli sinne päätynyt.
Vaikka Datalla yleensä ei ollut käsitystä siitä oliko hän ollut pois päältä puoli tuntia vai puoli vuotta, nyt hänestä tuntui erilaiselta kuin viimeksi. Kaikki värit näyttivät kirkkaammilta kuin aikaisemmin. Yksityiskohdat pomppasivat hänen silmiinsä tarkempina. Äänet olivat hienojakoisempia aikaisempaan verrattuna.
Mitä oli tapahtunut?
Muistot olivat säilyneet koskemattomina hänen muistikapasiteetissaan. Sieltä hän sai selville, että hän oli sammunut yllättäen komentosillalle. Datan tarkistaessa kalenteriaan, hän huomasi, että tapahtumasta oli kolme kokonaista päivää. Hän oli ollut niin kauan poissa päältä? Tällaista ei ollut tapahtunut hänelle aikaisemmin.
Yöpöydällä oli viesti. Siinä luki: ’
Ilmoita heti, kun heräät. Terkuin, Geordi ja Deanna’
Aivan, hänen ystävänsä olivat varmasti huolissaan hänestä. Data tunsi odottamatonta lämpöä rintalastassaan ajatellessaan kollegoitaan. Mutta kun hän teki sisäisen tarkastuksen, ei hänestä löytynyt mitään vikaa. Lämmin, miellyttävä tunne haihtui hetken päästä.
Kummallista.
Hänen ystävänsä saapuivat seuraavan viiden minuutin sisällä hyttiin. Deanna hymyili hänelle leveästi ja kysyi, miltä hänestä tuntuu. Ensimmäistä kertaa Datalla ei ollut vaikeuksia vastata siihen. Geordi loi tällöin merkitsevän katseen Deannaan, joka näytti olevan haltioissaan. Data ei osannut yhdistää palasia toisiinsa.
Kapteeni Picard oli tyytyväinen, kun Data pääsi viimein takaisin komentosillalle. Data tunsi olonsa kaivatuksi, joka loi jälleen mukavan lämmön hänen rintaansa. Data ei osannut kuvailla sitä mitenkään, mutta se oli hänen mielestään mitä ihmeellisin asia.
Data oli huomannut myös uuden piirteen käytöksessään. Ennen kaikki kollegat olivat hänelle samanarvoisia, suurin osa heistä ystäviä. Mutta nyt hän viihtyi yhä enemmän ja enemmän komentaja Rikerin seurassa. Miehen energeettinen olemus ja määrätietoinen lähestymistapa asioihin saivat Datan tuntemaan kummallista kihelmöintiä raajoissaan. Jälleen hän teki sisäisen tarkistuksensa eikä siitä löytynyt mitään.
Komentaja Riker oli myös muuttunut. Data oli varma, että mies oli huomannut hänen käytöksessään muutoksia. Data pohti, kokiko Riker tilanteen epämiellyttäväksi vai ei. Hän sai vastauksen pohdinnoilleen, kun erään vuoron aikana Riker kehui häntä keskitasoa vuolaammin. Vuoron loputtua mies jopa vinkkasi hänelle silmää ja kysyi, kiinnostaisiko häntä kahdenkeskiset drinkit laivan baarissa.
Data oli tuntenut kehonsa olevan tulessa, mutta suostunut. Jos hän ei olisi androidi ja kykenemätön tunteisiin, hän sanoisi olevansa ihastunut William Rikeriin.
