Iik, ihania kommentteja ja vieläpä monta! ♥ Lupasin lempeää ja lohdutonta ja myönnän, että alkupuoliskolla ollaan aika lohduttomissa tunnelmissa, mutta tämä on sellainen vähän hitaasti lämpeävä kalenteri, mutta ihania juttuja on luvassa.
Ps. Huippua, että
mursuhilleri uskaltautui Bagginshieldin pariin ja
Larjus lukemaan Hobittia, vaikka ei TSH tai Hobitti olekaan oma pala kakkua, hyvä te (ja jee!) Toki olen kiitollinen myös muiden kommenteista, ajatuksista ja siitä, että olette täällä. ♥
Neljäsluukku on nyt täällä, hieman lohdullisemmissa tunnelmissa! Tässä muuten tavallaan on sellainen hassuus (luukussa 3., siis), että "Bilbo ei odottanut Sydäntalven juhlaa ennen kuin Frodo tuli hänen luokseen", mutta se viittaa tavallaan loppua kohti, eli ei, Bilbo ei osaa (vielä) odottaa. Se ei ehkä tullut toteutetuksi niin, kuten sen ajattelin, vaan viittaa Bilbon alkavan odottaa jo tuossa kohtaa (mikä ei pidä varsinaisesti paikkaansa).
IV
Lempeys
(61 sanaa)
Vaikka Bilbon sydäntä kivisti hänen puhuessaan Thorinista ja kääpiöystävistään, hän puhui heistä vain lempeästi. Jopa kaikista vaaroista, joita he olivat kohdanneet ja pieni Frodo toisinaan nukahti Repunpään pehmeimpään nojatuoliin. Kaikista synkimmätkin tarinat olivat pehmeitä, kun oli kääriytynyt vilttiin ja kynttilät tuikkivat ikkunalaudoilla. Useimmiten Frodo kuitenkin kuunteli ja kyseli paljon.
"Mitä sitten tapahtui?" Frodo uteli aina ja niin tarinat kestivät pitkälle yöhön.