No niin äääää oon vihdoin täällä kommentoimassa! Olis pitänyt tehdä niin jo ikuisuus sitten, mutta oli kiireitä ja sitten tuli joulukuu ja kaikki kalenterit päivittäisine luukkuineen sekoitti 😵😵 Siitähän on ollutkin vähän puhetta. Tää on roikkunu mun kommentointilistalla sillee tuomitsevasti jo niin kauan, mutta nyt sit voin tämän kommentin jälkeen hyvillä mielin poistaa sen siltä listalta
Jotain taisin Whatsappissa tästä jo sanoakin, mutta toistellaan sitten itseä jos niin pääsee käymään
Jo ekalla lukukerralla ajattelin, että hitto kun tää on niin upee, ja sama tunne nousi päällimmäisenä pintaan nytkin kun tämän uusiksi lukaisin. Nautin erityisesti siitä, miten
henkilökohtaisen paholaisen motiivi on nostettu esiin. Ensin se on otsikossa, ja sitten sillä viitataan molempiin ficin henkilöihin, ja vieläpä niin, että hahmot näkevät kumpikin juuri toisensa paholaisena. Oi että mä niin tykkään tällaisista oivalluksista, ihan sanoisin että lempikohtiani tässä ficissä. Niin hyviä, varsinkin kun koko fici vielä loppuu yhteen sellaiseen! Otsikosta alkanut ympyrä sulkeutuu ja silleen.
Mulla on hyvin samanlaiset fiilikset Loveblossomista kuin sinullakin, että varsinkin vähän synkempänä siinä iskee jokin (vaikka Matchablossom on mullekin ihan kirkkaasti se ykkönen). Tää on vähän semmoinen paritus, että silleen tietynmakuisena se maittaa, et kaikki ei kelpaa. Joku pieni tummasävyisyys ja angstimauste (vaikkapa juuri Kaorun (kenties) yksipuoliset tunteet Kojirouta kohtaan) on just oiva makumaailma
Vaikka vähän sydän surkuilee Kaorun takia, koska voi ääää, muru 🥺
Hitto oot kyllä kirjoittanut Kaorun ja Ainosuken vuorovaikutusta tähän niin kivasti. Kaikki käyty keskustelu ja se, miten Kaoru on polvillaan Ainosuken edessä, pää tämän sylissä, Ainosuken käsi hellimmässä mutta myös väläyksiä kovemmista otteista... Aaaaaa mä niin tykkään, tää on just sitä täydellistä Loveblossomia! 👌😩😩👍
Siitäkin on pakko mainita erikseen, et en voinut olla kiinnittämättä huomiota siihen, että kerronnassa hahmoihin viitataan S-nimillä eikä etunimillä, niin kuin sä yleensä tuppaat tekemään. Tosi kiehtova valinta ja se myös sopii tähän erinomaisesti! Jotai vaik Matchablossomia lukiessa se vois tuntua vähän oudolta, mutta tässä se toimii. Varmaan johtuen ainakin osittain siitä, että canonissahan me nähdään Kaorun ja Ainosuken viittavan toisiinsa vain S-nimillä (ja jopa teini-iässä Ainosuke oli Kaorulle Adam). Se tuntuu olleen vähän niin kuin se heidän juttunsa jo ihan alusta alkaenkin ja saa olla sitä jatkossakin. Kuin myös valua ficin kerrontaan
"Sehän on vain mukavaa, että viriilillä nuorukaisella riittää vientiä? Onnekkaat tyttöset."
Cherry mulkaisee häntä kultasilmänsä kosteina.
“Loukkasinko tunteitasi, rakas Cherry?”
Mainitsin jo niitä lempikohtiani, mut tää oli kans hyvällä tavalla huomion kiinnittävä. Että mä niin tykkään siitä, miten Ainosuke puhuu Kaorulle, vaikka samaan aikaan oonki vaa et "yyyy Kaoru muru, älä itke 😭😭😭". Ainosuken sanoissa on jotain niin pirullista (osuvaa ottaen huomioon tämän ficin otsikon ja teemankin), samaan aikaan vähän välittävääkin mutta myös sillee ilkeällä tavalla vittuilevaa, melkein jopa sadistista. Ja sitten hän mielellään ajattelisi itseään mielellään Kaorun suojelusenkelinä. Ihanan vinoutunutta!
Ihanan vinoutunutta oli myös loppu, se miten Kaoru sanoo mieluummin tappavansa heidät molemmat kuin olemalla Ainosuken (ja luopumalla Kojiroun perään haikailusta ja tunteistaan), ja Ainosuken mielestä se on kauneinta, mitä hänelle on sanottu. Se kohta sai mut ajattelemaan S-nimien käyttöä lisää, miten Adam on Adam joka epätoivoisestikin etsii Evaansa (mutta Kaoru taitaa olla hänelle ennemminkin Lilith). Olihan sarjassakin Ainosuke suunnilleen miettimässä kaksoisitsemurhaa, niin että ottaisi Evakseen nimittämänsä Langan mukanaan, niin tällainen ajatus "kuolema = rakkautta ja jotain kaunista" on niin hyvä valinta! Hitto miten paljon ootkaan saanut tähän tasoja ja kerroksia, ja oi miten mä nautinkaan tämän lukemisesta ja pohtimisesta.
Tykkään myös siitä päätöksestä, että loppuun asti Kaoru torjuu Ainosuken, ei antaudu tämän tarjoukselle vaikka miten olisi itse niin hauraana ja heikkona. Toive Kojiroun saamisesta ei päästä irti. No, Kaoruhan on todella jääräpäinen tyyppi, ei todellakaan luovu helpolla. Ei olisikaan hänelle ominaista antaa periksi edes heikkona hetkenään, ei vaikka miten olisi ensin vuodattanut sydäntään ja syvimpiä tuntojaan. Ainosuke on hänelle pelkkä korvike, jonkinmoinen vinoutunut laastarisuhde, eikä koskaan voi olla mitään muuta.
Ja sellainen Loveblossom toimii niin helvetin hyvin. Kiitos tästä mainiosta ficistä. Tää on niin upee. En tuu varmaan koskaan saamaan tästä tarpeekseni.
