Väärässä järjestyksessä | S | aamuöinen draama

[Sokerisiipi]

Ikäraja: S
Tyylilaji: draama
Haaste: Originaalikiipeily (94. helvetti)

A/N: Ahdistuksesta kumpuava unettomuus on viime aikoina vaivannut. Kuuntelin myös hetki sitten Jumalat juhlivat öisin. Luulen, että sekin vaikutti tähän pieneen pätkään.


Väärässä järjestyksessä


Jaloissa kylmä. Väristyksiä selällä. Olen yksin kieppuvassa huoneessa.

Näen sekavia valveunia, joissa uhka piirittää joka puolelta. Sydän koettaa pusertaa itsensä lihani läpi.

Kuolenko mä, ajattelen typerästi. No, tietenkään en kuole. Kello on kuusi, mutta olen vieläkin hirveän humalassa.

Tänään join liikaa ja holtittomasti. En ikinä tee niin. Olen liian järkevä. Siksi se tuntuikin niin hyvältä: juoda kaulaa kuristava kontrolli hengiltä.

Aika kuluu hitaasti.

Juon vesimukini tyhjäksi, täytän sen ja juon taas, mutta janoni ei lakkaa. Vieläkin kaikki vain huokuu.

Pyörin sängyllä. Kaihtimien takana pimeää ja pihavalojen teräviä säikeitä. Sydän tykyttää niin, että kylkiluut vain soivat.

Terve uni ei minuun koske – olen kauttaaltani väärässä järjestyksessä.

[Myötätuuli]

Huomenta! Täällä kommentoi toinenkin unettomuudesta lähiaikoina kärsinyt tyyppi. Ehkäpä siksi tuntui luonnolliselta tarttua tähän pätkään.

Ahdistus oli vahvasti läsnä tekstissä. Väärässä järjestyksessä oleminen on tunteena lähes kuormittavan kaoottinen, mutta hyvin samaistuttava. Valvotut yöt ja unen ja todellisuuden rajamailla eletyt päivät näkyivät tässä. Sillä tämä tuntui samaan aikaan unelta, että todelta. Se tässä olikin hienointa. Kerronta oli väkevää ja pidin lyhyistä, ytimekkäistä lauseista. Ne kertoivat enemmän kuin tuhat sanaa. Ja jättivät myös sopivan verran kertomatta. Hyvä niin. Lukija kyllä täyttää tekstin avoimuuden omalla tulkinnallaan. Mahdollisesti omilla kokemuksillaan, kuten minä.

Sydän koettaa pusertaa itsensä lihani läpi.

juoda kaulaa kuristava kontrolli hengiltä.

Näin lyhyeksi tekstiksi, tässä oli paljon hienoja kohtia. Oikeastaan kaikki. Nostot olivat mielestäni omaperäistä kerrontaa, joka jäi mieleen. Siinä oltiin hyvin tunteen ytimessä. Paha olo tuntui lukijassa asti.

Toinen uneton haluaakin toivottaa sinulle parempia unia tästä eteenpäin ja kiitokset mielenkiintoisesta tekstistä!

[Larjus]

Tässä on paljon tuttuja unettomien öiden ajatuksia. Mä onneksi kärsin harvemmin unettomuudesta mutta sit toisaalta oon ollut aina vähän huono nukahtamaan, et sitä ehtii pyöriskellä ja ajatella vaikka mitä aina unta odotellessa. Onneksi ne kaikki ei ole ahdistavia (vaikka sekin puoli niistä on turhankin tuttu 😔)

Tää pätkä oli tosi hienosti kirjoitettu! Oon aiemminkin ihaillut sun sanavalintoja, ja tässä oli taas paljon hienoja. Kielikuvat varsinkin ovat mun heikkous ♥ Tunnelmakin tässä oli sillee upeen painostava (kun ajatteli vain tekstiä tekstinä eikä yrittänytkään samaistua) ja pysähtynyt, kuin aika ei etenisi mihinkään vaikka samaan aikaan onkin mennyt vaikka miten monta tuntia jo. En oo muistaakseni koskaan valvonut aamukuuteen asti yrittäen turhaan nukahtaa, mutta johonkin about neljään olen, ja siinä kyllä katoaa ajantaju ihan tyystin. Tuntuu ettei ole vain itse väärässä järjestyksessä, että sitä on myös koko ympäristö.

Kiitos tästä hienosta tekstistä! Toivottavasti unettomuus on jo helpottanut ja saat taas unta paremmin! 😊