Soita minulle | S | Dudley/Draco | ficletjatkis 19/19 - VALMIS!

[mursuhilleri]

Nimi: Soita minulle
Ikäraja: S
Paritus: Dudley/Draco
Tiedoksi: Tämä on kirjoitettu joka toinen osa vuorotellen Dudleyn ja Dracon näkökulmasta, alkaen Dudleysta. Saattaa olla aika hämmentävää, mutta oon laittanut jokaisen osan otsikoksi aina sen nimen, kummasta osa kertoo, jotta vältyttäisiin mahdollisesti sekaannuksilta!
A/N: Ihan ensimmäisenä haluan kiittää valokkia, joka antoi mulle tän uskomattoman hienon parituksen jokunen viikko sitten Discordin puolella. Eli kiitos <3 Ja toiseksi haluan pyytää anteeksi kun olen räntännyt tästä siellä Discordin kirjoituskanavalla monta viikkoa. Eli anteeksi No niin, tää ei oo musta lopulta kovin hyvä teksti, mutta haluan silti julkaista koska miksei. Ehkä joku tykkää lukea tätä! Osat on lyhyitä ficlettejä, siis pisin taitaa olla noin 160 sanaa. Yhteensä tässä on sanoja vajaa 2500


Soita minulle

1. Dudley

Sinä päivänä paistoi aurinko pilvettömältä taivaalta. Dudley Dursley siristi silmiään, mutta ei siitä huolimatta nähnyt eteensä lähikauppansa parkkipaikalla. Siksi hän ei yllättynytkään kun tunsi ostoskärryjensä räsähtävän toisten kärryjen kylkeen.

”Anteeksi”, Dudley sopersi ja nosti käden silmiensä ylle, jotta näkisi minkälaiseen heppuun oli törmännyt. Tämä oli vaaleatukkainen mies, varsin komea, ja pitkäkin hän oli.

”Ei se mitään”, mies sanoi ja väläytti hymyntapaisen.

”Kyllä se mitään”, Dudley sanoi ja väistyi miehen kanssa sivuun kun auto ajoi hiljaa heitä kohti. Silloin Dudley teki jotain, mitä ei ollut koskaan tehnyt. Jokin tässä miehessä veti häntä puoleensa.

”Soita minulle”, Dudley sanoi ja kaivoi taskustaan paperilapun, johon raapusti puhelinnumeronsa. Hän ojensi lappua miehelle, joka katsoi sitä kuin ei olisi tiennyt mikä se oli.

”Joo”, mies vastasi lopulta ja otti lapun käteensä. ”Soitan.”

[valokki]

Voi että, olipa tämä suloinen alku tarinalle! Discordissa ränttäys ei ole ollenkaan haitannut, jotenkin se on herättänyt omankin kiinnostuksen tätä paria kohtaan, kun en ollut koskaan aiemmin tullut edes näitä kahta ajatelleeksi. Mikä on sinällään jännä, kun näissä kahdessahan on tosiaan jonkin verran samaa, vaikka he ovatkin vähän toisista ääripäistä ja lapsina olisivat varmaan olleet toinen toistensa painajaisia kun toinen pelkää ja halveksuu taikuutta ja toinen taas jästejä.

Tosi mielenkiintoista, kuinka paljon näin pienestäkin pätkästä saa jonkin verran tiedonmurusia kummankin elämästä! Molemmat vaikuttavat ensinnäkin hyvin kypsiltä ja aikuisilta käytöksen perusteella, kun teini-Dudleyn ei olisi kuvitellut pyytävän törmäystä anteeksi vaan käskevän toista sen sijaan siirtymään pois alta, eikä teini-Dracokaan olisi varmasti näin kypsästi osannut suhtautua, jos joku häneen törmäilee. Dudley oli myös ihailtavan itsevarma, kun hän uskalsi heti antaa Dracolle numeronsa!

Huomio tässä kiinnittyi myös siihen, että Draco oli ilmeisesti päätynyt jästien ruokakauppaan ostoksille, mikä viittaisi siihen, ettei hän ole enää niin jyrkkä ajatustensa ja asenteidensa suhteen jästejä kohtaan. Toisaalta Draco vaikutti kuitenkin edelleen olevan hieman pihalla puhelimen kanssa, joten saapa nähdä, miten hän onnistuu ottamaan Dudleyyn yhteyttä:

Hän ojensi lappua miehelle, joka katsoi sitä kuin ei olisi tiennyt mikä se oli.

Onpa jännä nähdä, mihin suuntaan aiot tätä tarinaa tästä viedä eteenpäin! Kiitos kovasti ensimmäisestä osasta, ihan huippua, että aloit julkaista tätä!

[Thelina]

Tässä on kyllä nyt niin mielenkiintoinen paritus ja aloitus, että pakko jäädä seuraamaan! Oli hauskaa, että nämä hahmot kohtaavat näin arkisella (ja jästimäisellä) paikalla ja oli ostoskärryt ja kaikki. Oli myös hauskaa, että Dudley repäisi ja teki jotain, mitä ei koskaan ennen ollut tehnyt! Puhelinnumeron antaminen on aika klassikko, mutta velhomaailmaan sijoittuvissa tarinoissa ei ehkä kovin käytetty juttu Mitenköhän tuon soittamisen kanssa käy, jos Draco ei ole käyttänyt puhelinta ennen selvinnee seuraavissa osissa, toivottavasti tulee pian jatkoa! Oot hyvä kirjoittaja, en usko hetkeäkään etteikö tästä tykättäisi<3

[Fiorella]

No tätä paria näkeekin harvemmin, ja siinä on kyllä potentiaalia. Kaksi hemmoteltua pikkuprinssiä, mielenkiintoista nähdä, kumpi joustaa ensin, jos tulee kiistaa.

Dudley kyllä vaikuttaa aikuistuneen lupaavasti, ja Valokki edellä nosti sellaisen huomion esiin, jota en itse edes oivaltanut - Dracohan tosiaan oli siis jästien kauppaan menossa! Eli ehkä kumpikin on jo vähän oppinut elämästä jotakin.

[mursuhilleri]

valokki, kiva kuulla että olet myös innostunut tästä parista! Tää on kyllä oikeasti sellainen paritus, että tästä voisi saada vaikka mitä herkullista aikaan! Tuosta jästien ruokakaupasta täytyy sanoa, että kun kirjoitin tuon ekan osan, niin mun oli vielä silloin tarkoitus kirjoittaa ihan puhdas huumoriteksti ja jästien ruokakauppa tuntui siihen sopivalta tapaamispaikalta Mutta jätin sen silti tähän, vaikka tarina lähtikin ihan eri raiteille kun suunnittelin. Kiitos kommentistasi <3

Thelina, voi, kiitos paljon <3 Ajattelin tosiaan tätä(kin) julkaista näin joka toinen päivä, se tuntuu musta silleen sopivalta tahdilta tällaiselle tekstille missä on näin lyhyet osat! Jää nähtäväksi miten Dudley ja Draco pitävät yhteyttä kun Draco on kuitenkin velho

Fiorella, oon samaa mieltä, että tässä parissa on kyllä potentiaalia! Tätä kirjoittaessa ajattelin, että kumpikin näistä on vähän aikuistunut, eivätkä ole niin jyrkkiä kuin Potter-kirjoissa Kiitos kommentistasi, kiva kun tulit lukemaan!


2. Draco

Kotiin päästyään ja kauppakassit purettuaan Draco tutki saamaansa lappua ja sen numeroyhdistelmää tarkasti. Olihan hän kuullut puhelimista ja puhelinnumeroista, mutta ei hän sellaisia itse omistanut, saati osannut käyttää. Hänen täytyisi käydä Hermionen luona. Hermione kyllä tietäisi mitä hänen tulisi tehdä.

Draco ilmiintyi vähän matkan päähän Hermionen kodista, hän kävelisi lopun matkaa. Hän ihmetteli itsekin, miksi ihmeessä näki tämän vaivan vain soittaakseen tuntemattomalle jästille, jonka oli kerran tavannut ruokakaupan pihassa. Hän pyöräytti silmiään ja koputti Hermionen oveen. Ehkä kaikella oli jokin tarkoitus.

Hermione keitti teetä samalla kun Draco selitti kummallista tilannetta.

”Tietysti saat lainata puhelintani”, Hermione sanoi hymyillen ja kaatoi teetä kahteen kuppiin.

Teen jälkeen Hermione näytti Dracolle kuinka matkapuhelin toimii. Draco näppäili numeron huolellisesti laitteeseen ja kuuli muutaman tuuttauksen. Sitten joku vastasi.

[Ygritte]

Nyt on tosiaan harvinaista paritusta tarjolla En varmaan ole koskaan lukenut mitään Dudley/Draco parituksella, joten mielenkiinnolla odotan, mitä tuleman pitää!

Dudley vaikuttaa onneksi järkiintyneen sopivasti nuoruusvuosistaan ja Draco taas on ihastuttavan ulapalla jästimaailmasta. Ehkä näillä kahdella on paljonkin annettavaa toisilleen, hehän tulevat täysin erilaisista maailmoista. Kiitos mielenkiintoisesta tarinanalusta

[Thelina]

Oi että, onpa kivaa, että Draco ja Hermione ovat ystäviä<3 Ja jos jätät näin kiinnostaviin kohtiin aina, onkin kiva saada nopeasti jatkoa mitäköhän ihmettä Dudley sanoo! Vai oliko hän edes toisessa päässä, jos ”joku” vastasi!

[mursuhilleri]

Ygritte, hahaa, mäkään en oo koskaan lukenut enkä kirjoittanut ennen tätä mitään tällä parituksella Kiitos kommentistasi, kiva kun tulit lukemaan!

Thelina, mustakin on kiva kun Draco ja Hermione on ystäviä <3 Kiitos sullekin!


3. Dudley

”Haloo?” Dudley sanoi puhelimeensa toivoen, että soittaja olisi tällä kertaa mies kaupan pihalta. Hän oli viimeksi erehtynyt vastaamaan höperö rouva Figgille, joka oli sitten papattanut puoli tuntia kissoistaan.

”Haloo”, kuului ääni kuulokkeesta. ”Öh.”

”Kuka siellä?” Dudley kysyi kulmat kurtussa.

”Draco Malfoy”, kuului miesäänen vastaus. Niin, ei hän tietenkään ollut tullut kysyneeksi vaaleatukkaisen miehen nimeä.

”Oletko sinä se kaveri kaupan pihalta?” Dudley kysyi.

”Joo”, Draco Malfoy sanoi.

”Kiva kun soitit”, Dudley vastasi ja hymy nousi hänen huulilleen. ”Minä olen Dudley.”

”Miksi sinä pyysit minua soittamaan?” kuului Dracon ääni.

”Öh”, Dudley vuorostaan äännähti hämmentyneenä kun ei itsekään tiennyt kysymykseen vastausta. ”Haluaisitko joskus tavata uudelleen?”

Hiljaisuus.

”Vaikka”, Draco vastasi viimein tunneilta tuntuneen ajan jälkeen. Dudley hakkasi itseään hiljaa nyrkillä otsaan. Tämä oli typerintä mitä hän oli koskaan tehnyt.

[valokki]

Onpas tässä ihanan kutkuttavaa jännityksen tunnetta ilmassa! Jännityksen ja pienen kiusaantuneisuuden pystyy oikein aistimaan molempien osapuolten taholta erityisesti tuon puhelun aikana, ja lukijana voikin hyvin samaistua kumpaankin osapuoleen. Erityisesti tuo Dudleyn reaktio lyödä itseään nyrkillä otsaan oli samaan aikaan hauska mutta myös niin samaistuttava, koska kukapa nyt ei olisi soittanut/viestitellyt jotain, mitä heti sanomisen tai viestin lähettämisen jälkeen katuisi.

Vaikka molempia selvästi jännittääkin, huomaa, että he ovat selkeästi tehneet toisiinsa lähtemättömän vaikutuksen lyhyellä kohtaamisellaan. Draco selvittelee, mikä puhelin oikein on ja miten se tarkalleen ottaen toimii, ja hän on selvästikin valmis menemään oman mukavuusalueensa ulkopuolelle Dudleyn takia. Dudley taas on edelleen todella rohkea, kun hän uskaltaa tehdä kaikki Dracoon liittyvät aloitteet, ensin antamalla tälle numeronsa ja sen jälkeen pyytämällä tätä rohkeasti ulos!

Kiitos kovasti uusista osista!

[mursuhilleri]

valokki, kiitos kommentista, kiva kun luet <3 


4. Draco

Kolme päivää myöhemmin Draco seisoskeli kahvilan edessä ja tarkasteli rannekelloaan. Hän oli tullut kaksikymmentä minuuttia etuajassa paikalle, jotta ehtisi varmasti ennen Dudleyta. Onneksi, sillä Dudley saapui viisitoista minuuttia ennen sovittua tapaamisaikaa. He tervehtivät toisiaan kiusaantuneina ja Draco oli huomaavinaan, että Dudley oli hieman punastunut.

Draco otti suklaisen kahvin. Dudley taas perinteisen suodatinkahvin mustana.

”Missä sinä olet käynyt koulua”, Dudley kysyi kiinnostuneena kun he olivat istuneet pöytään ja jutelleet hetken säästä. Draco punnitsi nopeasti päässään vastausvaihtoehtoja.

”Sellaisessa sisäoppilaitoksessa Skotlannissa”, Draco vastasi nopeasti. ”Et sinä siitä ole kuullut.”

”Vai niin”, Dudley vastasi. ”Mikä sen nimi on?”

Draco ei keksinyt yhtäkään jästikoulun nimeä, joten hän päätti vastata todenmukaisesti, eihän Dudley kuitenkaan tietäisi mitään taikakoulusta.

”Tylypahka”, Draco sanoi. Dudley meinasi tukehtua kahviinsa.

”Sanoitko Tylypahka?” Dudley kysyi silmät suurina kuin lautaset.

”Tiedätkö sinä Tylypahkasta?” Draco kysyi hämmentyneenä.

”Joo”, vastasi Dudley. ”Serkkuni opiskeli siellä.”

”Mikä hänen nimensä on?” Draco uteli varovaisesti. Hänen kurkkuaan kuivasi eikä ällömakea kahvi lainkaan helpottanut asiaa.

”Harry”, Dudley sanoi. ”Harry Potter.”

[Altais]

Ei vitsi mikä upea paritus ja asetelma! Oli tarkoitus tulla kommentoimaan jo heti alkuun,  mutta nyt tajusin, että se on jäänyt tekemättä. Mutta luin kaikki osat innolla heti ne nähtyäni, ja tykkään jotenkin ihan tosi paljon tästä ideasta! Ihanan randomia, että Draco ja Dudley päätyvät jonkun ihmeen kautta soittelemaan ja treffeille, tietämättä mikä heitä yhdistää. 😁

Dracon pihalla oleminen puhelimista oli söpöä, ja Dudleyn kiinnostuksen Dracoon ymmärtää kyllä, ja kieltämättä onhan näillä yhteisiä nimittäjiä, vaikka sitten periaatteessa kumpikin kammoaa sitä, mitä toinen edustaa. 😅 Mitkähän onnistumisen mahikset romanssilla on... Toisaalta kyllä toivoisin, että suhde etenisi, koska se olisi söpöä. ❤️ Mitenhän kumpikin ottaa vastaan uutisen Harrysta?

[mursuhilleri]

Altais, mustakin tää on ihan ehdottomasti tosi upea paritus! Kiva kun tulit lukemaan ja jätit kommentinkin, kiitos <3


5. Dudley

”Et voi olla tosissasi”, Draco puuskahti. Dudley oli järkyttynyt. Miten hän oli onnistunutkin päätymään kahville kaikista maailman ihmisistä juuri jonkun Harryn koulukaverin kanssa. Dudley hengitti syvään.

”Oletteko te kavereita?” hän kysyi Dracolta. Tämä naputti pöytää sormillaan hermostuneesti.

”Tilanne on hiukan monimutkainen”, Draco sanoi ja piti katseensa suklaakahvissaan, joka näytti herkulliselta Dudleynkin mielestä. Kiusallinen hiljaisuus laskeutui pöytään. Sen aikana kumpikin miehistä katseli ikkunasta vilkkaalle kadulle. Dudley olisi maksanut koko omaisuutensa, jotta olisi saanut tietää mitä tarkoitti monimutkainen tilanne.

”Minun täytyykin tästä varmaan mennä”, Draco sanoi hetken kuluttua. Hän nousi tuoliltaan ja pukeutui takkiinsa. ”Kiitos seurasta, Dudley.”

”Kiitos itsellesi”, sanoi Dudley hieman hämillään. Draco poistui ja jätti Dudleyn yksin. Dudley huomasi, että Dracon kahvikupissa oli vielä puolet juomasta jäljellä.

[mursuhilleri]

6. Draco

Kuinka voi edes olla mahdollista, että Draco oli törmännyt juuri Harryn serkkuun. Etenkin nyt kun tilanne Harryn kanssa oli – no – monimutkainen. He olivat eronneet alle kaksi kuukautta sitten ja ystävinä pysyminen oli tuskallista, mutta heidän täytyi yrittää, sillä he eivät halunneet rikkoa tiivistä kaveriporukkaa.

Hermione soitti Dracon asunnon ovikelloa tismalleen sovitulla minuutilla. Draco päästi ystävänsä sisään ja selitti Harry-Dudley-tilanteen yksityiskohtaisesti.

”Mitä sitten jos Dudley on Harryn serkku?” Hermione ihmetteli. ”Kyllähän sinä voit häneen tutustua siitä huolimatta.”

”Mutta mitä Harry ajattelisi siitä?” Draco puuskahti.

”Ei sillä ole väliä, te ette ole enää yhdessä”, Hermione sanoi. ”Sitä paitsi Harry varmasti haluaa, että sinä olet onnellinen.”

Draco ei ollut niin vakuuttunut siitä, mutta vastasi: ”Niin kai. Dudley vaikuttaa aidosti kiinnostuneelta minusta.”

”Mikä sinua sitten estää tutustumasta häneen?” Hermione kysyi.

”Ei kai mikään, jos vain Dudley haluaa vielä tutustua minuun”, Draco sanoi kulmat kurtussa. ”Kiitos, Hermione”

[Fiorella]

Tämähän on edennyt ihan huikealla tavalla, ja on ollut aika ihana!

”Oletko sinä se kaveri kaupan pihalta?” Dudley kysyi.

”Joo”, Draco Malfoy sanoi.

”Kiva kun soitit”, Dudley vastasi ja hymy nousi hänen huulilleen. ”Minä olen Dudley.”

Oi ei, miten kiusallinen puhelu, mutta kuitenkin se tuotti tulosta ja pojat pääsivät treffeille. Mutta aika rohkeaa aloitteellisuutta Dudleylta!

”Missä sinä olet käynyt koulua”, Dudley kysyi kiinnostuneena kun he olivat istuneet pöytään ja jutelleet hetken säästä. Draco punnitsi nopeasti päässään vastausvaihtoehtoja.

”Sellaisessa sisäoppilaitoksessa Skotlannissa”, Draco vastasi nopeasti. ”Et sinä siitä ole kuullut.”

”Vai niin”, Dudley vastasi. ”Mikä sen nimi on?”

Draco ei keksinyt yhtäkään jästikoulun nimeä, joten hän päätti vastata todenmukaisesti, eihän Dudley kuitenkaan tietäisi mitään taikakoulusta.

”Tylypahka”, Draco sanoi. Dudley meinasi tukehtua kahviinsa.

”Sanoitko Tylypahka?” Dudley kysyi silmät suurina kuin lautaset.

”Tiedätkö sinä Tylypahkasta?” Draco kysyi hämmentyneenä.

”Joo”, vastasi Dudley. ”Serkkuni opiskeli siellä.”

Tämä oli kyllä niin parasta. Voin nähdä tuon tilanteen niin elävästi mielessäni. Millä ihmeen todennäköisyydellä saattaisi käydä juuri näin?  Sait minut nauramaan ääneen. Elämä on täynnä yhteensattumia.

Onneksi Dracolla on Hermione ystävänään. Kaikki ongelmat ratkeavat Hermionen terveen järjen myötä. 

[valokki]

Miten mä yllätyin tästä Harryn ilmestymisestä tarinaan näin paljon, vaikka olinkin kuullut vihiä tästä kolmiodraamasta! Jotenkin olin omassa mielessäni ajatellut, että Harry vain vilahtaisi tarinassa, mutta näillä kahdella olikin sitten selkeästi yhteinen menneisyys keskenään. Ei ihmekään, että Dracosta tuntuu aluksi epätoivoiselta, kun hän kaikista maailman ihmisistä sattuu seuraavaksi kiinnostumaan juuri Harryn serkusta. Mutta Hermione on kyllä oikeassa, ei Harryn ajatuksilla sinällään ole tässä kohtaa väliä, kun he ovat eronneet. Lisäksi oletan, etteivät Harry ja Dudley ole kuitenkaan ihan niiiiiin läheisiä, että tulevaisuudessa olisi tiedossa yhteisiä kiusallisia suvun jouluaterioita tai vastaavia.

Tässä fikissä on myös todella kiva, kun saa tietää ripotellen Dracon elämästä muutenkin kuin vain tämän Dudley-kiinnostuksen suhteen. Esimerkiksi juuri tuo hänen ja Harryn suhde, joka ainakin puheista päätellen on päättynyt ihan suhteellisen ystävällismielisissä tunnelmissa, kun Hermionekin olettaa Harryn toivovan Dracolle vain kaikkea hyvää ja onnea. Dracon ja Hermionen ystävyydestä pidän aivan erityisesti, on ihanaa lukea, kuinka kaksikko on vuosien mittaan lähentynyt toisiaan ja pystyy tukeutumaan toisiinsa.

Kiitos taas uusista osista!

[mursuhilleri]

Fiorella, kiva kuulla, että olet pitänyt tästä! Hermionen järkevyys kyllä ratkaisee kaiken! Kiitos kommentistasi <3

valokki, haha, tuskimpa on vielä vähään aikaan tulossa kiusallisia jouluaterioita! Enpä tullut itse edes ajatelleeksi tuota Kiitos kommentista, kiva kun luet ja tykkäät <3


7. Dudley

Dudley pyöritteli puhelinta kädessään. Hän halusi kovasti soittaa Dracolle, mutta pelkäsi, ettei tämä haluaisi enää olla tekemisissä hänen kanssaan. Dudley avasi puhelimen näppäinlukon ja valitsi viimeksi soitetuista numeroista sen, josta Draco oli soittanut muutamaa päivää aiemmin. Hän hengitti muutaman kerran sisään ja ulos, ja sitten painoi vihreää luuria..

”Haloo”, kuului naisen ääni.

”Haloo”, Dudley sai vastattua hämmennykseltään. ”Tai siis hei.”

”Kuka soittaa?” nainen kysyi.

”Ei kukaan”, Dudley sanoi äkkiä. ”Väärä numero.”

Hän sulki puhelimen ja painoi sen otsaansa vasten. Tietenkin Dracolla oli tyttöystävä, kenties vaimo. Oliko heillä lapsiakin? Oliko Draco lähtenyt Dudleyn kanssa kahville vain ystävyys mielessään, vai oliko tämä tajunnut, että niiden oli tarkoitus olla jonkin sortin treffit, ja oli ollut aikeissa pettää vaimoaan?

Dudley pudisti päätään hiljaa. Hän oli joka tapauksessa mokannut.

[Fiorella]

Voi ei, Dudley, mikä väärinkäsitys! Toivottavasti Hermione osaa yhdistää pisteet ja hoksaa, mistä on kyse. No, luotan siihen, että Hermione pelastaa jälleen tilanteen.

[carrowfan]

Ääh, tää on aivan ihana. En olisi ikinä uskonut lukevani tästä parista, mutta nämähän toimivat söpösti yhteen. Kirjaimellisesti kaksi pikku prinssiä puhelimen päissä, kuinka herttaista.

[sugared]

Awww, tämä on niin suloinen!!! Siinä, että kaksi parannuksen tehnyttä ilkiötä kohtaavat toisensa ja kilpailevat siitä, kumpi on suuremman mittaluokan höpsö, on jotain uskomattoman herttaista ja hellyyttävää! Molemminpuolinen kiinnostus, joka ylittää kiusaantuneisuuden ja toivottavasti ajan myötä myös väärinkäsitykset, on ihanaa luettavaa. Lempikohtina on mainittava heti alusta tuo, kun Draco esittää ymmärtävänsä puhelinnumeroiden päälle (miten ihanaa, että Hermione on hänen ystävänsä ja jästikääntäjänsä!) ja tuo, kun molemmat ilmestyivät treffeille innostuksissaan niin aikaisin. <3

Kiitos piristävästä lukukokemuksesta, jään innolla seuraamaan, miten tässä käy!

[mursuhilleri]

Fiorella, niin, nyt tapahtui kyllä hirvittävä väärinkäsitys! Ehkäpä Hermione tietää mitä tehdä! Kiitos kommentistasi <3

carrowfan, kiva kun tulit lukemaan, vaikka paritus onkin aika rare! Mustakin tämä toimii yllättävän hyvin, kiitos paljon!

sugared, aww, ihana kun kerroit lempikohtiasi <3 Kiva kun luet ja kiitos ihanasta kommentista!


8. Draco

Draco istui Hermionen luona sangen epämukavassa nojatuolissa puhelin kädessään.

”Oletko varma että se oli hän?” Draco kysyi sadatta kertaa. ”Ihan varma?”

”Olen”, Hermione sanoi hymyillen. ”Soita takaisin.”

”Mutta”, Draco intti. ”Jos hän oli sanonut, että väärä numero.”

”Hän varmaankin hämmentyi kun minä vastasin”, Hermione selitti. ”Hän odotti sinun vastaavan. Ei hän voisi millään tietää, että tämä ei olekaan sinun puhelinnumerosi.”

Draco nyökkäsi vakavana. Hän painoi soittamispainiketta ja nosti puhelimen korvalleen. Tuuttaus kuului pari kertaa, ja sitten joku vastasi.

”Haloo”, kuului Dudleyn ääni.

”Öh – hei”, sanoi Draco. ”Draco tässä. Olitko yrittänyt tavoitella minua?”

”Kyllä”, Dudley vastasi epäröiden lyhyen hiljaisuuden jälkeen. ”Vaimosi vastasi puhelimeen ja tuota-”

”Vaimo?” Draco henkäisi kauhistuneena. ”Ei, ei, ei vaimo. Hermione on ystäväni.”

”Miksi ystäväsi vastasi sinun puhelimeesi?” Dudley kysyi hämmentyneenä.

”Tämä onkin hänen puhelimensa. Minulla ei ole omaa”, Draco selitti. ”Tiedäthän, kun olen velho.”

”Ai”, Dudley sanoi ja Draco kuuli kuinka tämä huokaisi syvään.