Title: Kahdenkeskinen hetki (ainakin melkein)
Author: Larjus
Chapters: Lyhyt oneshot
Fandom: Sarazanmai
Characters: Akutsu Mabu, Azuma Sara, Niiboshi Reo
Pairing: Akutsu Mabu/Niiboshi Reo
Genre: Slice of life
Rating: K-11
Disclaimer: Sarazanmai hahmoineen päivineen kuuluu Ikuhara Kunihikolle ja muulle staffille, tämä fici minulle. Fici on kirjoitettu ilman rahallista korvausta mihinkään suuntaan.
Summary: Vapaapäivän aamuna on ainakin teoriassa hyvä tilaisuus kahdenkeskiselle hetkelle.
A/N: Oon jo pitkään halunnut kirjoittaa ReoMabua, ja tätä idean jotain prototyyppiä olen pyöritellyt mielessäni melkein yhtä pitkään ^^’’ Ei tästä mikään ihmeellinen kylläkään tullut, mutta olipahan kiva keskittyä vaihteeksi näihin kahteen (tai oikeastaan kolmeen). Tämän ficin fandom olis ehkä tarkemminkin
Reo to Mabu: Futari wa Sarazanmai -spin-off-manga kuin itse anime
Sitä mangaa ainakin tuli ajateltua enemmän tätä kirjoittaessa (ja luinkin sen uudestaan muistin virkistykseksi), eikä animessa muutenkaan ole muistaakseni mitään selviä mainintoja siitä, mikä on Saran suhde Reoon ja Mabuun. Tykkään siitä ajatuksesta, että Reo ja Mabu ovat kasvattaneet Saran käytännössä omana tyttärenään. Ovat he kyllä
ihana pieni perhe ♥
Tässä kuvassa Sara on vähän isompi kuin mangassa, näyttäis olevan aika lailla just sen ikäinen kuin tähän ficiin kaavailin (eli joku noin 4-vuotias).
Mukana haasteissa
Valloita fandom IV ja
Multifandom V.
Kahdenkeskinen hetki (ainakin melkein)Oli ensimmäinen kerta pitkään aikaan, kun auringonvalo herätti Reon. Jo monen vuoden ajan niin oli yleensä tehnyt joko herätyskello tai myöhemmin myös Sara, mutta tyttö alkoi viimein olla niin iso, että nukkui jo omassa sängyssä eikä enää heräillyt aina joko keskellä yötä ja aamuvarhaisella, ja olihan heilläkin toisinaan päiviä, joita ei heti tarvinnut täyttää töillä jo ennen auringonnousua.
”Huomenta, Reo”, Mabun uninen ääni kuului jostain hänen vierestään, ja seuraavaksi hän tunsi, miten tämä hivuttautui aivan häneen kiinni ja kietoi kätensä hänen ympärilleen peiton alla.
”Huomenta.”
Reosta oli ihanaa voida olla niin lähellä Mabua. Vaikka heillä olikin teoriassa kummallakin omat futoninsa, he nukkuivat lähes jokaisen yön kylki kyljessä ottaakseen irti kaiken mahdollisen yhdessä vietetystä ajasta. Päivisin heillä oli aivan liian vähän tilaisuuksia sellaiselle kahdenkeskiselle läheisyydelle.
”Nukuitko hyvin?”
Reo mumisi myöntyvän vastauksensa ja heti perään henkäisi hiljaa, kun tunsi Mabun toisen käden laskeutuvan alushousujen vyötärökaistaleelle. Tämän hengitys tuntui kuumalta hänen niskassaan.
”Siinähän se olet suorastaan röyhkeä heti aamusta”, hän totesi hymy suupieliä venyttäen. ”Ei kyllä jää epäselväksi, mitä sinulla on mielessäsi.”
”Ajattelin vain, että voisimme käyttää hyväksemme tämän tilaisuuden, joka meille nyt on siunaantunut”, Mabu vastasi varsin asialliseen sävyyn ja tehosti sanojaan suutelemalla Reon vaaleiden hiusten seasta pilkottavaa niskaa. ”Meillä ei ole pitkään aikaan ollut tällaista kahdenkeskistä hetkeä.”
”Se on kyllä totta.”
Reo laski kätensä Mabun reidelle ja veti tätä lähemmäs itseään. Hänen sormensa tanssahtelivat tämän pyjamahousujen ja paljaan ihon rajalle. Mabu tuntui niin pehmeältä ja lämpimältä hänen sormenpäitään vasten, ja hän alkoi ujuttaa kättään hitaasti mutta varsin jouhevasti vyötärökaitaleen kuminauhan alle. Se antoi nöyrästi myöten hänen aikeilleen.
Mabun hengitys tuntui kiihtyvän aavistuksen. Reon omatkin hengenvedot syvenivät ja sydämentykytysten tahti kasvoi. Vielä hetki sitten uni oli painanut hänen silmäluomiaan, mutta nyt hän oli jo täysin hereillä. Niin tuntui Mabukin olevan. Väsymykselle ei ollut siinä tilanteessa mitään sijaa.
Kädet jatkoivat matkaansa kohti kehon herkimpiä alueita. Ne eivät olleet kummallakaan vielä aivan saavuttaneet määränpäätään, kun ne jo pysähtyivätkin äkisti sijoilleen. Makuuhuoneen oven takaa kuului askeleita, ja sitten se kiskaistiin auki.
”Reo-isi, Mabu-isi, hyvää huomentaaa!”
Kirkas tytönääni kaikui kummankin miehen korvissa, ja he irrottivat välittömästi otteensa toisistaan peiton alla ja vetäytyivät hieman erilleen. Muutamalla loikkauksella Sara seisoi aivan futonin reunalla, ponnisti hieman ja hyppäsi suoraan kasvatti-isiensä päälle.
”Aijaijai!”
”Hu-huomenta, Sara…”
Sara kikatti iloisesti ja pyöriskeli ja kiehnäsi vanhempiensa päällä tietämättä lainkaan, mitä oli keskeyttänyt. Eivät Reo ja Mabu hänelle sitä suin surminkaan kertoisi, olivat sisimmässään vain helpottuneita siitä, etteivät olleetkaan ehtineet lemmiskelyaikeissaan yhtään pidemmälle.
”Oletpas sinä tänään aikaisin hereillä”, Mabu totesi, kun Sara jäi makaamaan heidän väliinsä syntyneeseen rakoon ja antoi jalkojensa viuhtoa ylös ja alas.
”Nälkää,
diiiish”, Sara vastasi tömäyttäen molemmat jalkansa alas patjalle. ”Haluan pannukakkuja!”
”Eivät pannukakut ole mitään aamiaisruokaa”, Reo sanoi, vaikka tiesikin, miten vaivattomasti Sara saisi Mabun valmistamaan aamupalaksi vaikka pallokalasashimia. Hän tosin oli aina itsekin aivan yhtä heikko tytön pyyntöjen edessä.
”Katsotaan, katsotaan, eiköhän asia järjesty”, Mabu vastasikin noustessaan vuoteesta ja nosti innosta hihkuvan Saran syliinsä. ”Kunhan isi tästä vain kunnolla herää.”
Sara kietoi kätensä isänsä kaulan ympäri ja painoi päänsä tämän olkaa vasten. Hänen näkökenttänsä toisella puolen Mabu ja istumaan noussut Reo katsoivat merkitsevästi toisiaan ja muodostivat kumpikin äänettömästi huulillaan sanan ”myöhemmin”. Sitten he yhtä vaivihkaa nyökkäsivät toisilleen, ja Mabu lähti Sara sylissään keittiötä kohti. Reo katsoi hetken heidän peräänsä hymyillen kunnes nousi itsekin ylös ja ohjasi askeleensa samaan suuntaan.
Eipä heillä näyttänyt olevan aamuisinkaan sopivaa kahdenkeskistä hetkeä fyysiselle läheisyydelle. Reo ei kuitenkaan osannut olla asiasta sen pahemmin harmissaan. Heidän arkensa oli mitä oli, pohjimmiltaan varsin onnellista, ja yhdessä tehty sopimuskin oli merkki siitä, että heillä pelitti saumattomasti paitsi perhe-elämä myös parisuhde. Hän luotti vahvasti siihen, että vielä koittaisi hetki, jolloin he saisivat olla ihan aidosti kahdestaan ja viedä loppuun sen, minkä nyt olivat joutuneetkin jättämään kesken pannukakkujen takia.
