Otsikko: Minun idioottini
Fandom: Stranger Things
Ikäraja: K-11
Kirjoittaja: Violetu
Paritus: Joyce Byers/Jim Hopper
Genre: Hurt/Comfort, fluff (puoltoistaraapale)
A/N: Spoilaa neloskauden viimeisiä jaksoja! Ja noin ylipäätään tämä aukeaa paremmin, jos sarja on tuttu. Vaikka ei tässä nyt varsinaisesti paljon mitään tapahdu
Tämä osallistuu Sadonkorjuuetydi-haasteeseen ja on saanut vähän inspistä tästä
kuvasarjasta (S).
***
Minun idioottiniJoyce katsoi Hopperin arpeutuvaa selkää, ja naisen kurkkua kuristi.
Hän ojensi kätensä, kuljetti sormeaan yhtä ilmiselvää ruoskaniskua pitkin.
Iho oli irvokkaasti kohollaan. Jälki kertoi, että isku oli pureutunut syvälle.
Hopper ei värähtänytkään, miehen ilme oli pehmeä. Tämä katsoi Joycea silmät tulvillaan lämpöä.
“Sinä olit aivan yksin”, Joyce kuiskasi ääni vavahtaen.
Nainen siirsi kätensä Hopperin selältä tämän poskelle, joka oli vähemmän pyöreä kuin Joycen muistoissa.
“Minun tarvitsi kai olla omillani, että sain asiat perspektiiviin. Tämä ei toki ollut mieluisin tapa olla itsekseen”, Hopper näytti hiukan nololta, mutta vastasi Joycen kosketukseen tarttumalla naisen kasvoihin.
“Anteeksi, Joyce. Olin idiootti.”
“Minun idioottini”, Joycen sanoissa oli varovainen kysymys.
Nainen kohottautui varpailleen ja heidän huulensa kohtasivat suudelmassa täynnä patoutunutta kaipausta. Hopper antoi toisen kätensä jäädä Joycen niskaan ja veti toisella naisen tiukasti itseään vasten.
Se riitti Joycelle vastaukseksi. Hän huokasi painautuessaan Hopperia vasten Neuvostoliiton kylmässä, kirkossa, jota salakuljettaja käytti tavaravarastonaan.
Tässä hetkessä olivat vain he kaksi.
***