Nimi: Rakkauslaulu
Fandom: Given
Hahmot: Mafuyu Sato/Ritsuka Uenoyama, Haruki, Akihiko
Ikäraja: S
Kirjoittaja: Fairy tale
Tyylijaji: Romance, fluffy
Vastuuvapaus: Hahmot kuuluvat Natsuki Kizulle. Minä en tee rahaa lainatessani hänen keksimiään hahmoja.
Yhteenveto: Ritsuka säveltää ja Mafuyu sanoittaa. Givenillä on kohta koko levyllinen musiikkia valmiina julkaistavaksi.
Kirjoittajalta: Tämä fikki osallistuu haasteeseen
Valloita fandom IV. Tämä idea pukkasi eilen sitä mukaa mieleeni, kun tätä kirjoitin. Tämä on yksi niitä tekstejä, jotka syntyivät yhden illan aikana ja tänään vielä oikoluettu.
Rakkauslaulu
Ritsuka makasi sängyllä selällään hyräillen kappaletta, joka ei millään jättänyt häntä rauhaan. Se oli alkanut soida hänen mielessään ja muotounut vähitellen hempeäksi balladiksi. Hänen ei tarvinnut kuin antaa ajatustensa liihottaa poikaystäväänsä Mafuyuun, niin hänen mielensä alkoi säveltää lisää. Mafuyu oli söpö, hänen huulensa pehmeät ja sormenpäät olivat kitaransoiton kovettamat ja hän tuoksui kotoisalle. Kun Mafuyu oli laulanut ensimmäistä kertaa, se oli kulkenut Ritsukan lävitse ravistellen häntä päästä varpaisiin saakka. Mafuyun ääni sopi tunnepitoisten tarinoiden kertomiseen laulaen.
Ritsuka tarttui kitaraansa ja istahti lattialle. Hän laittoi kuulokkeet korville ja alkoi piirtää nuotteja muistiin. Jos heidän tulevalta levyltään vielä puuttuikin muutama kappale, niin tässä olisi seuraava. Mikäli vain Mafuyu löytäisi kappaleelle sanat. Ritsukan mieli piirsi romanttisia tapahtumia ja paikkoja, mistä laulu kertoi, mutta hän ei ollut hyvä löytämään sanoja hempeälle ja hattaraiselle tarinalle. Mafuyu oli sanoittajana aivan omaa luokkaansa. Pitäisiköhän hänen kertoa, että tämä on rakkauslaulu? Vai sanoittaisiko Mafuyu sen ilman hänen mielikuviaan?
*
Mafuyu kuunteli Ritsukan säveltämää kappaletta silmät kiinni ja kuulokkeet korvillaan hyräillen mukana. Hänen mieleensä tulvi keväinen kukkaloisto, kun kaikki kirsikkapuut olivat täydessä kukassa ja siellä puiden keskellä oli rakastunut pari käsi kädessä.
”Tämä on ihana”, Mafuyu sanoi silmät loistaen, kun hän oli kuunnellut kappaleen.
”Mitä tunnelmia ja mielikuvia se sinussa herätti? Haluan vain tietää pääsinkö sävellyksessäni lainkaan sinne päinkään, mitä ajatuksia se herättää”, Ritsuka kysyi pää kallellaan.
”Minä näin sinut ja minut kukkivien kirsikkapuiden alla ja sitten sinä suutelit minua”, Mafuyu sanoi saaden Ritsukan punastumaan.
”Tämä on rakkauslaulu ja sinä olet inspiraation lähteeni”, Ritsuka sanoi.
”Olen varma, että tämän sanoittaminen ei ole ylivoimaista”, Mafuyu sanoi ja hyräili kappaletta.
Ritsuka nojautui lähemmäs Mafuyuta ja työnsi viimein nenänsä hänen kaulalleen. Hän nuuhkaisi ja painoi sitten kevyen suudelman kaulalle. Hän jäi nojaamaan olkaa vasten ja hipelöi oranssinvärisiä hiuksia. Hän vain oli niin rakastunut, että se kupli ja tulvi yli. Hän oli kuin huomionkipeä kissanpoika kerjäämässä paijaamista. Ja Mafuyu käsitti sen, sillä hän rapsutti hänen päätään ja hyväili toisella kädellä hänen käsivartensa herkkää ihoa.
”Lähellä sua...”, Mafuyu alkoi laulaa etsien uusia sanoja. Ja siitä lähti hänen sanoitustyönsä käyntiin. Sanoittaminen oli joka kerta ainutlaatuinen kokemus. Toisinaan hän melkein itki, että löytäisi oikeat sanat. Mutta nyt, hänen ei tarvinnut puristaa itsestään mitään vaan Ritsukan läheisyys sai hänen sydämensä laulamaan ja sanat tippuivat hänen mieleensä. Ne tihkuivat siirappia ja romantiikkaa, joskin ensimmäiset sanat eivät koskaan olleet lopullisia. Aina niitä hiottiin ja mietittiin tarkasti ja harkiten vielä uudelleen. Laulun kaksi ensimmäistä säkeistöä olivat kohta lähestulkoon valmiit ja Ritsuka pääsi soittamaan kappaleen niin, että Mafuyu lauloi. Se oli aivan erilainen kappale, kuin mikään tähän mennessä. Se oli Ritsukan rakkauslaulu poikaystävälleen, mutta samalla se oli sitä myös Mafuyulta hänelle. Heidän rakkautensa yhteistyöllä luotu.
Ritsuka innostui laulamaan mukana. Hänellä oli hyvä laulunääni, joskin Mafuyu oli silti paljon parempi. Mafuyun silmät laajenivat ja hän sai idean. Hän lopetti laulamisen.
”Mitä jos tämä olisikin duettona laulettava kappale?” hän kysyi.
Ritsuka meni sanattomaksi. Eihän se olisi mahdollista. Ei hän ollut laulaja, eivätkä he voisi tehdä sitä julkisesti. Kaikki arvaisivat, että se oli heidän laulunsa ja heidän tarinansa. Ellei sitten...
”Ehkä, jos saisimme toiseksi laulajaksi jonkun naisen”, Ritsuka sanoi. ”Givenin tähden ja yleisön tähden. Meidän tulee huomioida kaikki kuulijat”, hän lisäsi vielä.
Mafuyu mietti hetken ja näytti miettivältä.
”Olet oikeassa. Jos me alkaisimme laulaa duettoa, rikkoisimme bändin”, hän sanoi ja hymyili omaa valloittavaa hymyään.
*
Akihiko ja Haruki kuuntelivat, kun Ritsuka soitti kitaraa ja Mafuyu lauloi esitelleessään bändille uuden kappaleen. Harukin silmät levisivät ja Akihiko kurtisti kulmiaan. Sen jälkeen heidän katseensa kohtasivat.
Tämä oli ehdottomasti vaarallinen kappale! Heidän tulisi punnita tarkoin, voisiko sitä levytyksen lisäksi soittaa julkisesti. Se ei ollut vain jokin rakkauslaulu, vaan se oli avoin rakkaudentunnustus juuri tänään tässä ja nyt. Ritsuka näytti soittaessaan niin rakastuneelta, kuin ikinä kukaan voisi olla, eikä hän voinut irrottaa katsettaan laulavasta Mafuyusta. Ja Mafuyu lauloi suoraan sydämestään Ritsukalle ja vain Ritsukalle. He näkivät vain toisensa. Voisiko tästä tulla treenaamalla kappale, joka ei herättäisi näin vahvaa huomiota?
Haruki ja Akihiko taputtivat esitykselle, mutta olivat sen jälkeen vakavan näköisiä.
”Mitä nyt? Eikö biisi mene läpi? Ritsuka ihmetteli.
”Päinvastoin, tämä on ehkä voimakkain kappale Winter storyn jälkeen, mitä olen kuullut”, Haruki sanoi.
”Ajattelimme, että se voisi toimia duettona”, Mafuyu paljasti ja Akihiko sai yskänkohtauksen.
”Ai eikö?” Mafuyu sanoi.
”Te esititte jo melkoisen dueton”, Akihiko sanoi. ”Toinen teistä soittaa sydämensä syvimmät tunnot ja toinen teistä vastaa siihen laulaen. Melkoinen duetto.”
Ritsuka punastui. Hän ei ollut ajatellut, että se olisi
niin läpinäkyvää.
”Ei meidän duettomme”, Mafuyu korjasi. ”Etsimme naislaulajan toiseksi laulajaksi.”
Haruki oli mietteliään näköinen.
”Ei hullumpi ajatus. Se saattaisi toimia”, Haruki sanoi ja osoitti sitten nuorempia vuoronperään sormellaan. ”Mutta te kaksi saatte treenata kappaletta niin, etteivät teidän väliset tunteenne läjähdä koko yleisön eteen. Niinhän me sovimme Givenin alkupäivinä.”
Ritsuka ja Mafuyu nyökkäsivät.
”Me ehdimme itseasiassa jo keskustella tästä kahdestaan”, Ritsuka sanoi.
”Se on viisasta”, Akihiko sanoi.
Soittotreenien jälkeen Ritsuka laski kitaransa telineelle, otti myös Mafuyulta tämän kitaran ja suuteli poikaystäväänsä ensimmäistä kertaa julkisesti. Ensimmäistä kertaa niin, että huoneessa oli heidän lisäkseen joku muukin. Rakastuminen oli tuonut hänen elämäänsä aivan uudenlaista energiaa ja herättänyt hänessä luovuuden, jolloista hän ei ollut ennen kokenut. Hän oli soittanut sinä iltana tunteiden huumassa ja kylpenyt kummallisessa onnentunteessa. Mafuyu oli hänen ja vain hänen. Heillä oli elämä ja tulevaisuus edessään.
Haruki katseli heitä vähän haikeana. Akihiko katsoi ensin suutelevaa kaksikkoa ja jäi sitten katselemaan Harukia, joka tuntui niin saavuttamattomalta. Uusi kappale ei ollut jättänyt kylmäksi häntä tai Harukiakaan, se oli selvää. Akihiko soitti rummuillaan loppufanfaarin koko heidän yhteiselle illalleen ja silloin Haruki käänsi katseensa häneen. Kun Haruki kohtasi Akihikon katseen, hän oli aistivinaan ilmassa toiveikkuutta. Ehkä rakkaus saisi vielä roihahtaa heidänkin välilleen.