Puskista (K-11, Harry/Draco)

[Meldis]

Ficin nimi: Puskista
Kirjoittaja: Meldis
Genre: fluffy, humor, one-shot
Ikäraja: K-11
Paritus: Harry/Draco
Tiivistelmä: Harrya vähän jännittää täyttää kolmekymmentä.
Vastuunvapaus: En omista hahmoja tai paikkoja, lainaan vain omaksi ilokseni
A/N: Inspiroiduin valokin juhannustaikatoiveesta (parasta kesää!), jossa toivottiin muun muassa höpsöttelyä, söpöilyä, pientä hiprakkaa kesäyössä, idiots in love ja domestic bliss ja kaikkia noita vähän tähän koetin taiteilla. Saattoi myös lirahtaa vähän omaa kolmekympin kriisiä. Toivottavasti ilahduttaa! ^^


Puskista

Aika usein Draco pohti, miten oli tilanteeseensa ajautunut. Monella mutkalla ja varmaan ihmiselläkin oli osuutta asiaan ja eniten Draco syytti sitä luokkakokousta vuosia sitten. Ja Potterin siksi illaksi valitsemaa hiivatin valkoista, ihan liian läpinäkyvää t-paitaa. Hyvinhän siinä oli lopulta käynyt, oikeasti. Sitten toisaalta aika usein hän myös kiroili sitä, että tätä hänen elämänsä vain oli nykyään. Kivaa eivät olleet kaiken maailman Luodikot tai riidat alkuaikoina äidin kanssa, eivätkä myöskään Harryn pitkät työpäivät milloin minkäkin pahantekijän perässä. Olipa Harrylla vielä traumojakin, joita joskus hän osasi käsitellä terveesti, mutta ei ihan aina. Eikä Draco oikein voinut moittia, kun Harry väsymyksessään tyhjensi päätään alkoholiin, koska teki sitä itsekin. Ei se koskaan – öm, kauhean usein – mennyt yli ja kyllä he tiesivät sen olevan tyhmää. Kumpikaan heistä ei pitänyt jälkiseurauksista, varsinkin kun vanhemmiten krapulat vain pahentuivat, eikä juurisyy ollut mennyt minnekään.

Mutta sitten taas toisaalta aika usein hän oli vain hirveän onnellinen tilanteestaan. Mitään hän ei vaihtaisi. Paitsi tietenkin juuri nyt hän olisi paljon mieluummin istunut sisällä viinilasin kanssa, pää pienessä sievässä ja uhmannut ehkä jopa krapulaa.

“Harry! Tule takaisin, helvetti soikoon!” Draco kirosi yrittäen samaan aikaan olla äänekäs ja kuiskuttaa. Hän kuuli kikatusta edeltään jostain puskien takaa ja yritti väkisin päästä tiheän kasvuston läpi. Pimentynyttä ilmaa halkoi riipivä ääni, kun oksat repivät riekaleiksi hänen valkoista paitaansa. Draco puri hammasta ja kirosi Harrya entisestään.
“Harry! Jos et nyt tule tänne, en vastaa seurauksista”, Draco huusi niin hiljaa kuin kykeni.

Juhlat kartanossa olivat alkaneet levitä puutarhan puolelle, kun illan aikana ilma oli viimein viilentynyt, mutta edelleen valtaosa syntymäpäivävieraista seurusteli ison salin suojissa, onneksi, eikä kukaan nähnyt Harryn ja Dracon järjetöntä hippasleikkiä. Luna ja Ginny nojailivat puutarhaan antavien ovien karmeihin ja Fleur ihaili isoja alppitähtiä terassin kaiteen luona. Oli hämärää, vaikka salin valot lankesivatkin piiruntarkkaan leikattujen puskien lomitse nurmelle, ruusupuskiin, tuuheisiin puihin sekä katetulle patiolle. Kukaan ei nähnyt, kun Draco pinkaisi juoksuun korkean köynnösseinämän taakse, minne epäili nähneensä Harryn kompuroineen hetki sitten. Tietäen saavansa äitinsä hermoromahduksen partaalle, Draco osoitti sauvallaan seinämää tehden siihen savuavan reiän. Hän työntyi seinän läpi toiselle puolelle ja näki Harryn hiipparoivan keskellä puskalabyrinttia ruusujen peittämälle kaariportille. Tämä tarrasi kiinni valkoiseksi maalatusta, metallisesta kaaresta ja älähti.

“Helvetti, Harry”, Draco puhisi samalla voimakkaalla kuiskauksella päästessään lähemmäs.
“Tämä sssinun puutarhashi on minulle vihainen”, Harry syytti näyttäen ruusun piikin peukaloonsa avaamaa haavaa.
“Ei ole ainoa”, Draco huohotti seisahduttuaan Harryn luokse. “Voidaanko palata takaisin?” hän anoi ja vilkaisi Harryn otteessa olevaa viskipulloa.
“Ei”, Harry tokaisi.
“Kaikki ystäväsi ovat siellä”, Draco yritti.
“Mutta shinä olet täällä”, Harry keksi ja tarrasi Dracoa kauluksesta. Rohkelikon hengityksessä haisi tuliviski ja se Blaisen tuoma konjakki. Harry taisi olla myös hiessä juoksentelusta.
“Minua sinä näet joka päivä”, Draco sanoi ja kiersi kätensä Harryn häneen tarranneen käden ympärille samalla, kun yritti hapuilla viskipulloa vaivihkaa toisella kädellään.

“Ssinä valitat aina, ettet näe minua tarpeekshi”, Harry henkäisi Dracon kasvoille ja Draco koetti näyttää siltä, ettei pidätellyt hengitystään. “Tällä viikolla ehhdotit, että valokuva minusta olissi varmaan parempaa sheuraa.”
“Ei kun se johtui siitä, että olit juuri nukahtanut sohvalle, kun yritin kertoa siitä uudesta huispausliikkeestä, jossa kävin.”
Harry pudisti päätään. Hän oli tainnut huomata, että Draco havitteli hänen viskiään ja pikaisella liikkeellä kiersi sitä pitelevän kätensä Dracon selän taakse. Draco nyrpisti nenäänsä ja yritti sokkona löytää Harryn käden selästään. Viski huojutti Harrya hankalassa halaavassa asennossa ja Harry huojutti Dracoa. He pysyivät pystyssä. Harryn humala oli erikoinen yhdistelmä hyvää koordinaatiokykyä ja hullua seikkailunhalua.
“Ehn minä olisi voinut nukahtaa, jos huisspauksesta puhutaan”, Harry väitti.
“Sitten sinä varmaan kuorsaat nykyään valveillakin.”

Sitten Draco sai kiinni pullosta, mistä Harry yllättyi niin, että koetti ottaa askeleen pois päin Dracosta, mutta oli yhä niin kietoutuneena tähän, että kaatui suorilta jaloilta taaksepäin Draco mukanaan. Se siitä koordinaatiokyvystä. Dracon leuka osui Harryn solisluuhun ja Harryn polvi Dracon vatsaan. Viski roiskahti avoimen pullon suusta heidän päälleen, tai siis Dracon päälle ja jäi lopulta makaamaan vain tippoja sisällään heidän viereensä. Draco huokaisi vähän huojentuneena. Harry valitti.

“Minä varmaan mursin jotain”, hän ähki käsi vaikeasti painaen Dracon kaulaa, kun hän yhä piteli tämän kauluksesta kiinni.
“Miten sinä aina onnistutkin saamaan itsesi sairaalakuntoon”, Draco kommentoi ja kierähti Harryn päältä selälleen nurmikolle leukaansa hieroen. Niskassakin tuntui jomotusta äkkipysähdyksen jäljiltä.
“Opettelin monta vuotta”, Harry vastasi. Hän hoksasi vasta sitten tyhjenneen viskipullon ja katsoi sitä apeana.
“En minä tahdo mennä takaisin”, hän mutisi kulmat rutussa, silmät kiinni ja viittoi kauemmas, missä juhlat jatkuivat railakkaina. Ilmeisesti kukaan ei ollut vielä kovin huolissaan, että juhlakalu oli kadonnut.
“Minä huomaan sen”, Draco vastasi.
“Minä en halua täyttää kolmekymmentä”, Harry murahti.

Draco hymähti sympaattisesti. Kesäillan taivas oli tummansininen ja tähtiäkin alkoi piirtyä mustuuden seuraksi siinä Dracon katsellessa ylöspäin. Nurmi oli aavistuksen kostea, vaikka hän olikin jo märkä viskin jäljiltä. Nurmi oli kuitenkin pehmeä, tarkoituksella ötököistä vapaa ja tuoksui kuin vastaleikattu, mitä se tavallaan olikin, kun se taian avulla pysyi läpi kesän saman pituisena. Draco etsi oikealla kädellään Harryn nihkeän käden ja pujotti heidän sormensa toistensa lomaan.
“Tiedän”, hän sanoi hiljaa.

Juhlien melu tuntui vaimenevan, tähdet kirkastuvan ja ruoho pehmentyvän. Harrykin lopetti puhisemisensa ja hiljaisuutta kesti niin kauan, että Draco olisi voinut luulla tämän nukahtaneen, mutta toista kertoi tämän peukalo, joka hitaasti liikkui silittävin elkein hänen ihoaan pitkin. Draco pohti sanoako jotain, mutta hiljaisuus puhui hänen puolestaan. Jossain kohtaa Harry käänsi päätään ja laski otsaansa Dracon olkaa vasten.

“En minä oikein tiedä, mistä tämä tuli”, Harry puhui hiljaa, ilman sammallusta. “Luulin aikuistuneeni jo aikaa sitten.”
“Ehkä se tuli juuri siksi”, Draco sanoi. “Sinulla oli aika vähän aikaa olla lapsi tai nuori.” Harry hymähti.
“Sinäpä olet viisas”, hän sanoi ja hymy kuulsi hänen sanoissaan.
“Auttaa, kun vertailukohta olet sinä.” Harry naurahti.

“Mennään ihan kohta takaisin”, Harry sanoi jokin ajan kuluttua. Draco oli alkanut epäillä, että tämä olisi sittenkin nukahtanut.
“Kyllä he pärjäävät. George oli ottamassa ilotulitteita esiin, kun lähdin jahtaamaan sinua”, Draco sanoi.
“Kaikki ystäväni ovat siellä. Ja äitisi”, Harry sanoi. Draco kohosi kyynärpäänsä varaan ja kumartui Harryn puoleen.
“Olkoot. Minä en oikeasti näe sinua tarpeeksi”, hän kuiskasi ja laskeutui suutelemaan Harrya.

Harry maistui ihan yhtä pahalta kuin haisi, mutta Draco ei enää välittänyt. Harryn käsi oli hänen hiuksissaan ja heidän huulensa liukuivat toisiaan vasten tutusti ja kiireettä. Taas se outo humala, jossa Harry ryhtyi piilosille, mutta osasi edelleen suudella Dracolta jalat alta. Olkoon, että hän jo makasikin maassa. Draco kohotti päätään ja katsoi Harrya silmiin. Lämpimässä, pimentyvässä kesäillassa ne näyttivät synkän metsän vihreiltä. Mutta ei minkään Kielletyn metsän vihreiltä, vaan sellaisen, joka houkutteli seikkailuun ja etsimään piilotetun, maagisen lammen aivan metsän keskeltä.

“Voidaanko mennä etsimään uusi viskipullo ja jättää Georgen ilotulitukset välistä?” Harry kysyi virnuillen. Draco kohotti kulmiaan, hän oli yhä nojautuneena Harryn ylle ja liikutti sormiaan tämän kaulalla laiskasti.
“Jos aiot ehdottaa mitään, mihin liittyy sinun suusi millään tapaa, saat ihan ensiksi etsiä hammasharjan”, Draco sanoi. “Tai yrittää kuurausloitsua. Minun loitsuni ovat aika saippuaisia, haluatko kokeilla?”
“Minä keksin paljon asioita, joita voi tehdä ilman minun suutani”, Harry huomautti.
“Mutta ne eivät ole niin kivoja”, Draco huokaisi ja kohosi Harryn yltä ja nousi jaloilleen. Hänen selkänsä oli inhan tahmea. Paita tosin oli jo pilalla kaiken sen pensaissa juoksemisen jälkeen. Hän tarjosi kättään Harrylle, joka nousi ylös hoipertaen ja kurtisti kulmiaan.
“Sinähän rakastat kuorsaamista”, Draco sanoi ja kääntyi lähteäkseen kävelemään takaisin kartanolle päin.

“En minä nyt niin usein kuorsaa”, Harry väitti rientäessään Dracon perässä. “Miten sinä edes kuulisit sen kaikilta korvatulpiltasi ja unimaskeiltasi?”
Dracon poskille nousi punaa ja hän jatkoi määrätietoisesti kävelyä kohti kartanoa. Hän ei kulkenut aikaisemmin tekemästään reiästä pensaassa.
“Jos voisimme hankkia makuuhuoneeseen pimennysverhot, ei minun tarvitsisi käyttää maskia”, hän tölväisi.
“En koskaan heräisi aamulla, jos olisi ihan pilkkopimeää”, Harry sanoi. Draco ohitti viimeisen pensaan ja he saapuivat portaille, jotka johtivat tasanteelle. Draco näki Georgen olevan valmis ilotulitteidensa kanssa.
“Jos antaisit Oljon tulla avaamaan verhot aamuisin, ei olisi pimeää”, Draco sanoi ja alkoi nousta portaita.
“En oikein tykkää, että Oljo -”

“Löysit hänet, Draco! Voidaan aloittaa”, George keskeytti Harryn pajatuksen ja vasta silloin Harry taisi huomata, mihin Draco oli hänet johdattanut. Harry irvisti pienesti Dracolle, joka näytti kieltä takaisin ja otti Harrya kädestä kiinni.
“Liero”, Harry puuskaisi Dracolle juuri, kun George laittoi langat palamaan.
“Tarkoitit varmaan luihuinen?” Draco sanoi ja Harry irvisti hänelle taas, nyt peitellen ilmettään vähemmän muilta.
“Etsitään kohta se toinen viskipullo”, Draco lupasi. Irvistyksen sijaan Harry hymyili hänelle ja sitten pauke alkoi. Heinäkuun yöhön tuli värejä.

Eivät ne pahentuneet krapulat oikeasti olleet kamalia. Eivät oikeassa seurassa.

[Thelina]

Olipa tämä kivaa luettavaa! Hei alku vetäisi mukaansa ja tykkäsin kovasti noista Dracon ajatuksissa vilahtavista yksityiskohdista: luokkakokouksesta, Harryn valkoisesta t-paidasta, siitä, ettei traumoja ollut unohdettu eikä sitä, miten vaikeaa niitä voi olla käsitellä. Puutarhassa piileksivä Harry huvitti ja tuo Harryn ja Dracon keskustelu oli tosi hyvin kirjoitettu! Jotenkin siitä välittyi ihanan välittävä ja rakastava suhde kaiken naljailun lomasta Oli myös uskottavaa, että Harrylla pukkaa vähän kolmekympin kriisiä, koska niin kuin Draco sanoi, hänellä oli kovin vähän aikaa olla tavallinen nuori ja varmasti vanheneminen tuntuu ennenaikaiselta. Mutta eihän se vanheneminen loppujen lopuksi kamalaa ole oikeassa seurassa<3 Dracon saippuainen kuurausloitsu oli ilahduttava yksityiskohta: hauskaa, että eri henkilöillä voi olla ikään kuin eri sävyjä samassa loitsussa! Kiitos tästä

[valokki]

Ahh, olipa niin ihana yllätys löytää tämä tarina eilen illalla Finistä! Olit todella onnistunut taiteilemaan tähän vähän kaikkia toiveitani, muttet ollenkaan niin, että tästä olisi tullut sekavan tuntuinen. Päinvastoin, tämä oli ihanan höpsöä, söpöä ja heti alusta alkaen hymyilyttämään pistävää luettavaa, jossa oli kaiken höpsöttelyn ja söpöilyn rinnalla myös syvyyttä ja ripaus vakavuuttakin.

ja eniten Draco syytti sitä luokkakokousta vuosia sitten. Ja Potterin siksi illaksi valitsemaa hiivatin valkoista, ihan liian läpinäkyvää t-paitaa.

Voi Harry ja hänen valkoinen ja läpinäkyvä t-paitansa. Ihana, että Harry käyttää välillä sellaisiakin vaatteita eikä ole jumahtanut vain kouluaikojen ylisuuriin, Dudleyn vanhoihin vaatteisiin! En yhtään ihmettele, että Dracolla lähti jalat alta luokkakokouksessa.

“Tämä sssinun puutarhashi on minulle vihainen”, Harry syytti näyttäen ruusun piikin peukaloonsa avaamaa haavaa.

“Olkoot. Minä en oikeasti näe sinua tarpeeksi”, hän kuiskasi ja laskeutui suutelemaan Harrya.

Harry maistui ihan yhtä pahalta kuin haisi, mutta Draco ei enää välittänyt.

Pidin hurjasti tästä hieman humaltuneesta Harrysta ja hänen lausahduksistaan sekä kaikesta söpöilystä. Huomaa, että parilla on jo vähän pidempi historia takana keskenään pariskuntana, ja vaikka Draco vähän joutui tässä Harrya kaitsemaan ja manailemaankin, huokui itselleni heistä lopulta lähinnä seesteinen, lämmin ja rakastava tunne. Heillä on kokonaisuudessaan pitkä ja vaiherikas yhteinen historia, mutta tuntui, että keskinäiset sotakirveet on haudattu jo aikoja sitten ja toisen seurassa uskaltaa jo olla avoimesti haavoittuvainen ja oma itsensä ilman pelkoa, että toinen satuttaisi. Päinvastoin pitkä yhteinen historia tuntui tässä toimivan kaksikolle vain vahvuutena, kun toisen tunsi niin hyvin. Ja siis kaikki tämä fluffynen sisältö käsistä pitämisestä, pään nojailusta toisen olkapäähän ja toisen silittelystä on niin ihanan vatsanpohjasta kutittelevaa luettavaa. Jos pahalta haisevan ja maistuvan Harryn suuteleminen ja siitä nauttiminen ei ole Dracon puolelta rakkautta niin mikä sitten!

Olipa Harrylla vielä traumojakin, joita joskus hän osasi käsitellä terveesti, mutta ei ihan aina. Eikä Draco oikein voinut moittia, kun Harry väsymyksessään tyhjensi päätään alkoholiin, koska teki sitä itsekin. Ei se koskaan – öm, kauhean usein – mennyt yli ja kyllä he tiesivät sen olevan tyhmää. Kumpikaan heistä ei pitänyt jälkiseurauksista, varsinkin kun vanhemmiten krapulat vain pahentuivat, eikä juurisyy ollut mennyt minnekään.

“En minä oikein tiedä, mistä tämä tuli”, Harry puhui hiljaa, ilman sammallusta. “Luulin aikuistuneeni jo aikaa sitten.”
“Ehkä se tuli juuri siksi”, Draco sanoi. “Sinulla oli aika vähän aikaa olla lapsi tai nuori.”

Oli hirveän kiva lisä, kun olit tuonut tähän myös synkempiäkin aiheita esille, eikä elämä ollut selkeästikään ollut pelkkää ruusuilla tanssimista. On hyvin ymmärrettävää, että sekä Harry että Draco ovat ajoittain purkaneet ahdistusta ja pahaa oloaan alkoholiin kaiken kokemansa jälkeen, ja olisikin suorastaan ihme, jos molemmat olisivat säilyneet sota-ajoista mieleltään vahingoittumattomina. Draco on kuitenkin pitkällä sen suhteen, että hän on jo hoksannut, ettei alkoholi ole lääke eikä se poista ongelmien juurisyytä. Lisäksi Dracolta oli todella viisas huomio tuo, kuinka Harryn haluttomuuteen vanhentua voi vaikuttaa se, ettei tällä alun alkaen edes ollut kunnon lapsuutta. Ensin Dursleyiden luona, missä olot olivat mitä olivat, ja Tylypahkassa Harry joutui tekemisiin kuoleman, ihmisten pelastamisen ja Voldemortin kanssa jo heti ensimmäisestä lukuvuodestaan lähtien. Ei sillä, etteikö Dracokin olisi joutunut aikuistumaan hyvin aikaisin, kun hänen vanhempansa menivät sotkemaan hänetkin mukaan sotaan. Tästä fikistä jäi kuitenkin hyvin toiveikas ja onnellinen fiilis, kun pojilla oli toisensa tukenaan ja ongelmista huolimatta elämässä oli tiettyjä pysyviä, luotettavia ja onnea tuovia tukipilareita, kuten heidän välisensä suhde ja ystävät. Toivottavasti Harry löytäisi armollisuutta myös itseään kohtaan, eikä ajattelisi kolmenkympin asettavan hänelle vaatimuksia sen suhteen, että nyt pitäisi osata olla jotenkin aiempaa aikuisempi. 

Kiitos hurjan paljon tästä, onnistuit todella piristämään mun alkuviikkoani! ♥

[Meldis]

Thelina, kiitos kommentistasi, se oli kivaa luettavaa. ^^ Hauska, että olit bongaillut noita yksityiskohtia, niitä oli kivaa taiteilla tarinan lomaan. Minä luulen, että Harry ei koskaan pääsisi yli sarkasmistaan, eikä Draco nenäkkäistä kommenteistaan, ne olisivat läsnä, vaikka miten pitkä parisuhde olisi takana ja niiden takia he niin hyvin toisilleen sopivatkin mielestäni. Kiitos paljon, kun kommentoit!

valokki, ihanaa, että oli miellyttävä yllätys. Toiveiden toteuttaminen ficin muodossa on kuumottavaa, joten hienoa kuulla, että oli mieleen. Kyllä Harrykin olisi keksinyt viimeistään koulun jälkeen ostaa omiakin vaatteita, ainakin tahdon toivoa niin (ellei Ginny tai Hermione olisi käynyt muokkaamassa hänen vaatekaappiaan kyllästyttyään). Tämähän lähti siitä, että tuli mielikuva Dracosta jahtaamassa Harrya läpi pusikoiden, ehkä metsän ja se tuntui sopivan tällaiseen suhteeseen ja hetkeen myös Harryn elämässä. Established relationship on nykyään ihan lempparini kirjoittaa, siihen saa yhtä lailla paljon söpöilyä ja romanttiikkaa sekä hauskaa vitsailua, kun tunnetaan toinen jo niin hyvin. Ja ehdottomasti tuo uskallus olla haavoittuvainen on minusta ihanaa. ^^ Uskon, että Harry pääsee tuosta yli pikkuhiljaa ja Dracon avulla. Haluan myös ajatella, että Dracolla varmaan oli vähän sama tilanne pari kuukautta aiemmin, kun itse täytti kolmekymmentä. Kiitos, kun kommentoit, etkä vihannut tätä.

[hiddenben]

Tallensin tämän kuukauden alussa välilehteen odottamaan, sillä ficin alku koukutti ja halusin lukea tämän loppuun myöhemmin! Vaikka luokkakokous ei ollutkaan ficin aiheena, kuten taisin silloin ajatella, oli ihanaa lukea tällainen jo vakiintunut drarry-ficci, jossa Harrylla on ikäkriisi ja Draco yrittää parhaansa mukaan lohduttaa tai vähintään pitää huolta, että Harry ei tee mitään aivan typerää

Kännisekoilut eivät ole mitään suosikkijuttujani, mutta tässä Harryn piiloleikki puutarhalabyrintissa olikin aika hauska ja etenkin tuo keskustelu ja kaikki siitä seuranneet fluffyiset asiat veivät pois humalan ja kokonaisuudesta tulikin tosi kiva Toki toivoisin, että Harry ei purkaisi levotonta oloaan alkoholiin, mutta onneksi hänellä on Draco, joka tasapainottaa Harryn elämää juuri oikealla tavalla. Heidän jutustelunsa avasi hyvin heidän suhteensa ongelmia, mutta myös niitä hyviä asioita ja etenkin tuo hiljaisuutta kesti niin kauan, että Draco olisi voinut luulla tämän nukahtaneen, mutta toista kertoi tämän peukalo, joka hitaasti liikkui silittävin elkein hänen ihoaan pitkin oli ihana yksityiskohta. Muutenkin olit saanut tähän paljon rakkaudentäyteisiä yksityiskohtia, kuten nuo Harryn silmien vihreys ja suuteleminen, vaikka toinen maistuu ja haiseekin pahalta Niin, ja otsa olkaa vasten! Ihania pieniä eleitä, joilla on suuri merkitys.

Tuollainen naljailu on minusta ficeissä aika söpöä ja tykkäänkin tällaisesta old married couple -tyylisestä troopista, jossa on sähäkkää dialogia ja mikä kertoo suhteen olevan jo aika tuttu molemmille Siksi tuo lopun keskustelu pimennysverhoista ja Oljosta ja mikä nyt olisikaan paras vaihtoehto miellyttämään molempia pehmensi hyvin tuota muuten vähän huolestuttavaa alkoholinjuontia. Oli myös ihanaa, että ficci päättyi ilotulituksiin! Tykkäsinkin kovasti tuosta Irvistyksen sijaan Harry hymyili hänelle ja sitten pauke alkoi. Heinäkuun yöhön tuli värejä. Kiitos tästä!

[Meldis]

hiddenben, kiitos kommentistasi! Yritin kuvata alkoholin käyttöä huonona tapana, josta molemmat yrittävät oppia pois, en itsekään ajattele, että se on kauhean rakentava tapa käsitellä asioita. Mutta sitten pojat molemmat ovat kohdanneet jos jotakin, niin joskus vain on vaikea toimia rakentavasti. Hyvin sanottu tuo old married couple -trooppi, siltä tämä tosiaan tuntui ja tykkään itsekin paljon tämän tyyppisestä rakkaudesta. ^^ Kiva kuulla, että tykkäsit diagloista, sitä oli hauska kirjoittaa! Kiitos paljon kommentistasi, se piristi hirmuisesti. ^^

[Vendela]

Tämä on odottanut lukulistallani jo hyvän tovin, joten oli vihdoinkin aika tarttua tarinaan

Ihanaa H/D:tä, tätä ei ole koskaan liikaa! Sääliksi kävi Harrya joka ei haluaisi ikääntyä, samaistun kyllä. Onneksi Draco on rinnalla tukemassa, kaikissa hetkissä. Tykkäsin siitä, että nämä olivat tässä jo vakipari ja tämä oli tosiaan enemmän tämmöistä humalaista ikäkriiseilyä, eräälainen slice of life -pätkä Puutarhaseikkailu oli omalla tavallaan söpö kun Harry yritti päästä Dracoa karkuun, vai oliko tarkoitus vain houkutella Draco pois juhlista niin että heillä on hetki aikaa yhdessä Niin tai näin, suunnitelma toimi!

Tämä oli mukava lounaspalanen, kiitos!

Vendela

[Hurrikaani]

Tää on pomppinut mun näköpiirissä jo pitkään mutta en oo aikaiseksi saanut luettua. XD anteeksi siis siitä. Mutta siis tää on ollu mulla semmoisella stalkkerilistalla et kun saan aikaiseksi luen pois alta. :3

Drarryä tulee harvakseltaan itse luettua, mutta tää oli jotenkin ihanan jouhevasti kirjoitettu, ja tässä oli semmosia kivoja parisuhde elementtejä, esimerkiksi tää kinaaminen nukkumisesta ja unimaskeista. semmosta tavallaan turhankin päivästä asiaa josta parisuhteissa kinataan välillä turhaankin. Jotenkin semmoista elämänmakuista tekstiä ja tunnelmaa siis. :3

Kiitos ihanasta ficistä.

Lähetetty minun M2006C3LG laitteesta Tapatalkilla

[Meldis]

Vendela, kiitos hirveästi kommentistasi, sitä oli ilo lukea. ^^ Minusta oli hauskaa tehdä tähän pidempään jatkunut parisuhde, saa mukaan sitä ihanaa vanha aviopari -meininkiä, kivaa että pidit siitä. Ajattelin ehkä vähän, että Harryn lemppari ajanvietto tuskin on isot juhlat hulppeassa kartanossa, joten ehkä hän yrittikin vain päästä pois ja viedä samalla Draco mukanaan. Kiitos vielä paljon kun kommentoit!

Hurrikaani, kiva että eksyit lukemaan tämän, vaikket H/Dtä luekaan, olen kiitollinen. Kiva että yksityiskohta unimaskeista viihdytti, se tuntui juuri sopivan turhalta asialta kinata synttäreillä. Olen iloinen, että pidit tunnelmasta ja kiitos paljon, että tulit kommentoimaan! ^^

[Waulish]

Tervehdys Kommenttikampanjasta! Valitsin tämän tekstin hauskan, erikoisen nimen ja etenkin alkutietojen tiivistelmän takia, koska kolmenkympin kriisi alkaa pian olla ajankohtainen aihe itsellenikin, kääk. Tai no ikäkriiseillyt olen jo 26-vuotiaasta, mutta samaistun joka tapauksessa Harryyn, koska en minäkään millään haluaisi täyttää 30! Harryn tapauksessa äkisti iskevä ikäkriisi on kyllä hyvin ymmärrettävä ilmiö, sillä Draco on aivan oikeassa - Harry on joutunut olosuhteiden pakosta kypsymään ja aikuistumaan varhain ja tekemään isoja päätöksiä ja valintoja jo tosi nuorena. Hänen lapsuutensakin oli niin raskas ja turvaton, ettei hän oikein koskaan saanut olla vapaasti ja huolettomasti lapsi. Sekin on luontevaa, että ikäkriisi iskee tasaisemmassa ja vakiintuneemmassa elämäntilanteessa, kun ei sitä aiemmin ole varmaan kaiken pyörityksen keskellä edes ehtinyt ajatella.

Alkoholi selviytymismekanismina on sekin helposti ymmärrettävä ja samaistuttavakin, vaikka eihän se oikein ongelmia ratkaise muuta kuin ehkä hetkellisesti. Etenkin Dracon ajatuksista kuultaa kuitenkin ihanasti läpi lempeä ymmärrys niin häntä itseään kuin Harryakin kohtaan. Sydäntäni lämmittää kovasti se, miten Draco ei ala mitenkään saarnata Harrylle saatuaan tämän kiinni - hän vaikuttaa tietävän kyllä, mitä Harry käy läpi, ja tajuavan sen, ettei hän itsekään ole mikään malliesimerkki asioiden rakentavasta käsittelystä. Dracon lempeys ja läsnäolo tuovat tähän tekstiin ihanaa lohdullisuutta, samoin kuin se miten miesten suhde vaikuttaa vakiintumisestaan ja arkistumisestaan huolimatta olevan hyvin täynnä rakkautta ja kiintymystä. ♥ Nautin kovasti kaikista arkisista yksityiskohdista lukemisesta, kuten kuorsauksesta ja unimaskista ja korvatulpista. Miesten välinen vuorovaikutus on sekin ihan kultaa. Minusta on niin vinkeää ja hellyttävää, miten he pallottelevat pimennysverhoilla sun muulla - tulee sellainen fiilis, että kummallakin on aina vastaus valmiina, ja se sopii kyllä niin luontevasti juuri tähän paritukseen.

Nautin kovasti myös tarinan tunnelmasta ja puitteista. Puutarhan puolelle lipsuneet syntymäpäiväjuhlat, kesäilta tummine taivaineen ja tähtineen, vasta-ajetulta tuoksuva ruoho... Voi että, tuntuu ihan kuin olisin itsekin tuolla puutarhassa katselemassa, kuinka miehet lojuvat nurmikossa ja jakavat levollisen, kiireettömän hetken keskenään. Tässä on upeaa kuvailua, joka saa eläytymään ja heittäytymään. Lainaan muutaman suosikkini:

Oli hämärää, vaikka salin valot lankesivatkin piiruntarkkaan leikattujen puskien lomitse nurmelle, ruusupuskiin, tuuheisiin puihin sekä katetulle patiolle.

Tämä maalaa mieleen niin eläväisen ja vivahteikkaan kuvan ympäristöstä, oi. Ikkunoista lankeava valo, joka taittaa hämärää, on jotenkin tosi tunnelmallinen yksityiskohta.

Viski huojutti Harrya hankalassa halaavassa asennossa ja Harry huojutti Dracoa. He pysyivät pystyssä. Harryn humala oli erikoinen yhdistelmä hyvää koordinaatiokykyä ja hullua seikkailunhalua.

Tällainen huojuva halaus on helposti kuviteltavissa. Aww, niin sympaattista miten lopputuloksena molemmat kuitenkin pysyvät pystyssä, ainakin hetken aikaa (ja tulee myös mieleen, että niin he ehkä pitävät toisiaan pystyssä myös henkisesti). Harryn humala on sekin aika sympaattinen yhtälö!

Juhlien melu tuntui vaimenevan, tähdet kirkastuvan ja ruoho pehmentyvän.

Tämä on vain niin kaunis. ♥ Tuntuu siltä, että on vain tämä hetki, jossa kaikki on yhtäkkiä ihan hyvin.

Kiitos kovasti tästä tunnelmallisesta, samaistuttavasta ja lohdullisesta tarinasta! -Walle

[Meldis]

Waulish, kiitos ihanasta kommentistasi! Eikä, minäkin olen kriiseillyt kolmestakympistä jo monta vuotta (oikeastaan noin 19-vuotiaasta saakka on ollut joku ikäkriisi meneillään ), aina on kiva kuulla, ettei ole yksin tässä ja kiva kuulla, että Harryn tuntemukset ovat olleet samaistuttavia. Haluan uskoa, että joskus vielä Harry ja Dracokin oppivat pysyttelemään kaukana alkoholista selviytymiskeinona, koska heillä on toisensa sitä varten nyt. Ihana kuulla, että olet tykännyt Harryn ja Dracon suhteesta, minusta oli kivaa tehdä tähän vähän pidempään kestänyt suhde, joka on samalla arkipäiväistynyt sekä täynnä tunnetta. Sanailua oli hirveän hauska kirjoittaa, kivaa että se on ollut mieleen. ^^ Kiitos kamalasti kommentistasi, punaposkisena sitä luin taas. ^^

[Larjus]

En tiennyt yhtään mitään odottaa tällaisella otsikolla, mutta tuli kyllä vähän no, puskista, se että kyseessä oli ikäkriiseilevä humalainen Harry XD Tää ei kyllä ole eka kerta, kun olen lukenut ficin Harrysta, joka ei oikein osaa olla juhlakaluna joten tuliviski ja muu tarjoilu maistuu vähän turhankin hyvin Se on kyllä toisaalta varsin toimiva näkemys hänestä. Eihän hän oikeastaan koskaan sen erityisemmin ole halunnut paistatella kaikkien keskipisteenä, päinvastoin kokenut sen epämieluisena. Vähemmästäkin alkais ahdistaa! Onneksi Draco on kultainen ja juoksee perässä etsimässä ja puhumassa järkeä ♥

Tää oli kyllä hirveen söpö fici! Ei semmosella fluffisella tavalla, mutta sympaattinen ja olihan toi ikäkriisistä kärsivä kännissä oleva Harry oudolla tavallaan söötti Ja Draco lutunen. Ihanan läheiset ja luottavaiset välit heillä. Dialogissa välähteli vuoron perään syvällisyys ja vitsinvääntö, mikä oli hauskaa ja hyvin näytti sen, että Harrysta ja Dracosta on tullut toisilleen läheiset. Sen tajuaisi vaikkei lukiskaan alkutietoja tai ei olisi mainintaakaan siitä, että yöt nukutaan yhdessä

“Löysit hänet, Draco! Voidaan aloittaa”, George keskeytti Harryn pajatuksen ja vasta silloin Harry taisi huomata, mihin Draco oli hänet johdattanut. Harry irvisti pienesti Dracolle, joka näytti kieltä takaisin ja otti Harrya kädestä kiinni.
“Liero”, Harry puuskaisi Dracolle juuri, kun George laittoi langat palamaan.
“Tarkoitit varmaan luihuinen?” Draco sanoi ja Harry irvisti hänelle taas, nyt peitellen ilmettään vähemmän muilta.

Ahaha, tää oli ihana Ovela Draco! Tykkään myös hänen vastauksestaan Harrylle, koska niinhän se on, ei mikään liero vaan luihuinen!

Eivät ne pahentuneet krapulat oikeasti olleet kamalia. Eivät oikeassa seurassa.

Mulla ei sitten varmaan ole oikeaa seuraa kun krapulat on kamalia XD Tosin en kyllä edes kaipaisi mitään seuraa siinä tilanteessa. (Tai ehkä minäkin tajuan tämän asian vasta sitten kun täytän 30 Ensi vuotta odotellessa siis...)
Hyvä kuitenkin, että Harry sai ajatelleeksi jotain tällaista mukavampaa eikä vain jäänyt angstailemaan ikäänsä tai mitään muutakaan :3 Draco teki tehtävänsä erinomaisesti ♥

Ja niin kyllä teit sinäkin, koska mitä mainioin fici!

[Meldis]

Larjus, ehe, hauskaa että ikäkriiseilevä, känninen Harry tuli puskista. Se hyvin harrymaista, karata väkijoukoilta ja tuntuu tosi samaistuttavalta. Tarvitsen kanssa tukihenkilöksi Dracon. Ihanaa, että kuvasit tätä söpöksi, yritin saada pitkään kestäneeseen parisuhteeseen söpöilyä ja naljailua, kivaa, että on välittynyt. ^^ Minä olen lopettanut krapula-aamut kokonaan niin ei ole väliä kenen seurassa on, mutta tosiaan, ehkä se seuran merkitys alkaa näkyä vasta sitten kolmenkympin jälkeen. Kiitos, kun tulit lukemaan ja kommentoimaan, oli kiva löytää kommenttisi! ^^

[Myötätuuli]

Onnea Kommenttiarpajaisten voitosta! Valitsin tämän ehkäpä siksi, että syksy kolkuttelee jo ovella, mutta itse vielä pysyisin lämpimissä ja tunnelmallisissa kesäilloissa mieluummin. Tässä oli lämminhenkinen ja kotoisa tunnelma, kuten kesässä itsessään!

On hyvin Harrymaista pelätä täyttävänsä kolmekymmentä. Tässä oli muutenkin hyviä hahmokuvailuja, helposti tunnisti nämä suosikkihahmot ja heidän piirteensä. Oli myös hirveästi mielenkiintoisia yksityiskohtia, kuten Dracon unimaskit ja muut. Pidin niistä kovasti, koska ne kertoivat myös heidän kahden välisestä suhteesta ja siitä, kuinka läheinen se oli. He tuntevat tässä tarinassa toisensa todella hyvin. Pidin siitä, että tämä oli kesäisen kevyt sekä todellakin tunnelmallinen teksti. Oli hienoa, että kuvailit myös miten vieraat olivat soluttautuneet eri puolille pihajuhlia, kuten Ginny ja Luna sekä Fleur. Ne toivat juuri sopivaa syvyyttä tekstiin ja pystyin itsekin olemaan juhlissa hahmojen kanssa!

Harry ja Draco vaikuttivat todellakin ikäisiltään, joka selittää muunmuassa alkoholin selviytymismekanismina. Heillä oli tässä tarinassa muutenkin leikittelevä ja nuorekas energia. On hienoa, että molemmat saavat hassutella, kun molemmilla on ollut aivan tarpeeksi kannettavaa nuoruusvuosinaan. Ehkäpä tällaiset irtiotot aikuisena ovat enemmän kuin tarpeen. Tässä tuli myös sellaista "healing the inner child"-energiaa, josta pidin. Harry ja Draco täydensivät tarinassa hyvin toisiaan sekä mainitsemasi "idiots in love" -trope oli hyvin havaittavissa. Tästä kohdasta pidin erityisesti:

“En minä nyt niin usein kuorsaa”, Harry väitti rientäessään Dracon perässä. “Miten sinä edes kuulisit sen kaikilta korvatulpiltasi ja unimaskeiltasi?”
Dracon poskille nousi punaa ja hän jatkoi määrätietoisesti kävelyä kohti kartanoa. Hän ei kulkenut aikaisemmin tekemästään reiästä pensaassa.
“Jos voisimme hankkia makuuhuoneeseen pimennysverhot, ei minun tarvitsisi käyttää maskia”, hän tölväisi.
“En koskaan heräisi aamulla, jos olisi ihan pilkkopimeää”, Harry sanoi.

Ihanaa arkipäiväistä keskustelua! Pimennysverhot vai ei?

Kiitos tästä tunnelmallisesta tekstistä! <3

[Meldis]

miisuli, kiitos ihanasta kommentistasi! Ihana kuulla, että olet tykännyt miekkosten välisestä suhteesta, tavoitteena oli, että tuntuisi pitkään kestäneeltä ja syvältä. ^^ Minustakin heillä on ehdottomasti oikeus tuossa iässä olla kunnolla lapsellinen, koska sille ei ollut aiemmin aikaa. Hih, dialogia oli parasta kirjoittaa, ihanaa, että olet pitänyt. Kiitos vielä kommentistasi, sitä oli ihanaa lukea! ^^

[Kelsier]

Kommenttiarpajaisista hei!

Olipa hauska syntymäpäivän hippasleikki, vaikka Dracoa taisikin vähän turhauttaa ja Harrylla pukkasi pienen pientä ikäkriisiä. Tykkäsin kovasti siitä miten Narcissa mainittiin aina välillä, hänellä oli poikansa kanssa hyvin uskottavia riitoja ja muuta kanssakäymistä. Ymmärsin, miksi Draco oli järjestänyt juhlat, mutta miksi Harry oli suostunut/ halunnut myös järjestää ne, kun suoraan sanottuna häntä tuntui vähän ahdistavan siellä. Ehkä se ahdistus tuli vasta siinä vaiheessa, kun juhlat olivat jo alkaneet, silloin on vähän myöhäistä perua. Mutta tässä oli tosi paljon söpöäkin ja ihana, kun Draco juoksenteli ympäriinsä poikakaverinsa perässä.

Kiva, kun kirjoitit!

-Kel

[Meldis]

Kelsier, kiitos kommentistasi! Hauska se oli näin kirjoittajan ja varmaan Harrynkin näkökulmasta, ehkä ei sitten niinkään Dracon mielestä juoksennella poikaystävänsä perässä. Joo totta, vaikea uskoa, että Harry olisi halunnut mitään isoja juhlia, mutta ehkä se oli sitten joku vertaispaine, että kaikki kaverit ja poikaystävä haluaa juhlia niin pakko kai se on, pitää vain paeta juhlien aikana paikalta. Kiitos ihanasta kommentistasi! ^^