Kirjoittaja: kaaos
Ikäraja: k-11
Varoitukset: mainintoja lapsiin kohdistuvasta kaltoinkohtelusta, raiskauksesta, kuolemasta
Yhteenveto: Pätkä Tikarin lapsuudesta ja Hautaushissin alkuajoista. Vanaja oli suomalainen automerkki tässä meidän universumissa, mutta Hautaushissiversessä brändillä on mennyt paremmin ja valmistaa nyt sähköautoja 😎.
Vanajan tummennetut ikkunat
Hautaushissi oli valtava, tulta syöksevä torni, josta oli tullut yhteiskunnalle korvaamaton sen jälkeen, kun hautausmaat oli lakkautettu ja maatuneiden ruumiiden päälle alettu rakentaa konttorirakennuksia, vanhainkoteja ja autokauppoja. Kuolleet eivät kaivanneet tilaa.
Olisi ollut ehkä sopivaa rakennuttaa Hautaushissi jonkin entisen hautausmaan tontille, mutta Brahen urheilukenttä oli sopivan keskeisellä paikalla ja siellä oli sopotellut itsekseen aivan liikaa kolisevaluisia addikteja siihen nähden, että aivan kentän vieressä sijaitsi alakoulu. Siitä syystä kaupunki oli myynyt tontista puolet Konradille, kokeellista krematoriohissihanketta varten. Toiselle puoliskolle ahtautuivat koriskenttä kesäisin ja luistelukenttä talvisin, pieni leikkipuisto sekä skeittiramppeja.
“Surma Rolf Konrad on rakennuttanut Helsinkiin Hautaushissin, joka on Suomen ensimmäinen, mutta myös koko Euroopan. Tähän asti Hautaushissin kaltaisia linjastopolttohautaamoja on tavattu vain miljoonakaupungeissa, kuten Tokiossa, Sao Paolossa sekä Karachissa. Suursurmien vuoksi hanke...-”
“Konrad on uutisissa, kuulettekste!” pieni Tikari huudahti, huokaisi ilosta ja kelasi uutiset alkuun.
Neljävuotias säntäsi karkuun, kun hänet yritettiin kammata siistiksi Hautaushissin avajaisia varten. Tikari tiesi, että hänelle todennäköisesti syötettäisi rauhoittavia, jotta pysyisi hiljaa koko seremonian ajan, mutta niistä tuli paha olo, eikä Tikari olisi halunnut.
Pillerit jauhettiin kahden lusikan välissä ja sekoitettiin purkkijogurtin joukkoon. Tikarin piti syödä koko purkillinen takapenkillä, tai ei saisi nousta perillä autosta. Siksi hän söi ja nuoli vielä puhtaaksikin.
Musta Vanaja tummennetuilla ikkunoilla kiisi vasta-asfaltoitua maantietä, ohitti vastakkaiseen suuntaan kulkevien kaistan kautta ja jatkuvasti keltaisten viivojen ylitse, vaikka Tikari tiesi sen olevan laitonta. Hän tiesi kyllä myös, että vaikka ylinopeutta ajava Konradin kuljettaja pistäisi peltipoliisit räpsymään, siitä ei seuraisi mitään.
Samanlainen ajotyyli jatkui kaupungin kaduilla, kuljettaja oikoi yksisuuntaista tietä väärästä suunnasta, piti mittarin järjestään vähintään kuudessa kympissä ja oli ilmeisesti sitä mieltä, että punaiseksi vaihtunut keltainen oli yhä vanha vihreä. Mutta oi, kuinka Tikari rakastikaan Helsinkiä. Se oli värikäs, tuoksui erikoiselta ja siellä oli todella helppoa päästä karkuun.
Tikari oli kyllä käynyt rakennustyömaalla, kun krematorion uuneja oli vasta muurattu. Hän oli työntänyt kasvojaan verkkoaitaa vasten niin lujasti, että ruudukon kuvio oli painautunut hänen kasvoihinsa. Toisella puolella oli ollut skeittareita ja keinuja, sinne hän olisi halunnut mennä.
Nyt Hautaushissi oli valmistunut ja näytti elävältä. Se hengitti suurilla konekeuhkoillaan troposfäärin alinta kerrostumaa, mikä sisälsi yhä vaarallisen pitoisuuden hiilimonoksidia, vaikka bensamoottorit olivat laittomia nekin. Ei kukaan välittänyt, eihän kenelläkään ollut varaa sähkö- tai edes kaasuautoihin. Konradin kuljettajan suomalainen Vanaja-sähköauto oli pitänyt valtavan kovaa meteliä ajaessaan läpi kaupungin, mutta se oli johtunut lisätoiminnosta, oikeastihan sellaiset autot kulkivat hiljaa kuin rauhallinen ajatus.
Hautaushissin edustalle oli levitetty tekonurmea ekologisen vaikutelman aikaansaamiseksi, äänenvahvistimet soittivat kuolema-aiheisia kappaleita ja hyvin pukeutuneet kutsuvieraslistalaiset nyökyttelivät kuohuvakupposet käsissään. Suurin osa vieraista oli hyvin vanhoja, mutta sen näköisiä, etteivät halunneet kuitenkaan kuolla aivan vielä ja siitä syystä heillä kaikilla oli jollain tapaa ahdistuneet ilmeet. Ettei vain kukaan luule, että he ovat siellä varaamassa jo paikkoja itselleen?
Joku Konradin yrityskumppaneista yritti ottaa Tikarin syliinsä, mutta Konrad sanoi: “Ei kannata, se puree.”
Tikari oli syönyt jogurttinsa, hänen päänsä oli höttöistä huitulaa ja häntä unetti oudolla tavalla, mutta ei väsyttänyt. Hän seisoi visusti vanhempiensa välissä, ettei häntä yritettäisi ottaa taas väkisin syliin.
Konradin puoliso oli hiljainen ja sairas, eikä sillä ollut ollenkaan selkärankaa tai mielipiteitä. Jos Tikari olisi ymmärtänyt, mitä raiskaus tarkoitti, hän olisi tiennyt, että Konrad raiskasi Kertun hiljaiseksi joka ilta. Mutta koska he olivat naimisissa, ei siitä jäänyt kiinni, eikä Kerttukaan varmasti sanallistanut toimintaa sellaiseksi. Ei kuitenkaan kulunut Hautaushissin avajaisista kuin muutamia viikkoja, kun Kertusta tuli kohde hissiin ihan oman kätensä kautta.
Tikarin ensimmäinen työ Hautaushississä alkoi joitakin vuosia myöhemmin, hänen tuli pestä pöytiä ihmisenraadoista ja työntää veri- ja kudosjätekärryjä kohti hirviömäistä kellarin uunia. Se oli Tikarin mielestä sikapelottavaa ja ahdistavaa, mutta jollain tapaa tyydyttävää sen jälkeen, kun Konrad oli kertonut, että hissin hommat olivat todella tärkeitä.
Että
Tikari oli tärkeä.
