Ficin nimi: Rakkaan lapsen monta nimeä
Kirjoittaja: Maissinaksu
Beta: Linne
Fandom: SK8 the Infinity
Ikäraja: S
Mukana: Joe/Cherry + Reki/Langa
Genre: Slice of life, taustalla omegaverse
Summary: "Tästä lähtien, jos joku kysyy meidän muksun nimen alkuperästä, tiedän tasan tarkkaan, mitä vastaan", Kojiro sanoi härnäävä hymy huulillaan.
A/N: Haudutin tätä tarinaista pari ylimääräistä päivää muokkailukierteessä ja yleisessä tuskailutunnelmassa, mutta menköön nyt maailmalle. 😀 Ollaan Larjuksen kanssa monesti tuumailtu MatchaBlossomin kohdalla, että millaisia muksuja kyseinen ship omegaversessä saisi, ja omien headcanonieni lisäksi olen imuroinut aivoihini myös Larjuksen näkemyksiä – inspiraatioksi asti, kuten tämä ficci todentaa. Tarinassa esiintyvä Yamato sekä pari muuta juttua kipaisivat kivasti lainassa, kiitän kauniisti ja omistan valmiin tekstin Larjukselle. Linnelle lisäksi kiitosta oikoluvusta ja otsikon tuumailusta! 🖤
***
Kojiro oli tuntenut esikoisestaan päivittäin rintaa repivää ylpeyttä, ja kun Reki ja Langa nyt tapittivat lumoutuneina Yamatoa hänen sylissään, hänen hymynsä kävi entistä polleammaksi.
"On kasvanut sitten viime näkemän!" Reki tokaisi ja ojensi etusormensa viisikuiselle vauvalle, joka tarttui siihen täynnä uteliaisuutta.
"Jep, melkoinen vonkale", Kojiro naurahti. "Äkkiä ne päivät ja viikot menevät... Sori nyt, että yhteydenpito on ollut aika vähäistä viime aikoina."
"Ääh, ymmärtäähän sen", Reki sanoi vauvalle ilmeilynsä lomassa. "Vauva-arjessa on omat metkunsa."
"Se on kyllä totta."
"Saa nähdä, milloin tämä huonojen unien kupla ottaa puhjetakseen", liittyi keskusteluun Kaoru, joka kattoi pöytään teekuppeja. "Tuntuu kuin olisimme valvoneet monta kuukautta putkeen..."
"Kieltämättä välillä on ollut huonompia öitä ja päiviä. Aikamoinen ryökäle sinä osaat välistä olla", Kojiro hymähti ja laski Yamaton istumaan reidelleen. Vauva katsahti isäänsä hölmistyneenä ja kiinnitti sitten hunajanväriset silmänsä vastapäätä istuvaan Langaan. Langa näytti hitusen peuralta ajovaloissa, mutta tarttui Yamaton käteen vauvan kurkotellessa tätä kohti. Kojiro seurasi näkyä hymyssä suin. Langa oli kokemuksen puutteensa vuoksi aina vähän arkaillut Yamatoa, joten pienikin rohkaistuminen oli plussaa.
"Oijoi, nyt lähtee ruumiinosia!" Reki kihersi, kun Yamato veti Langan kättä uhkaavasti kohti suutaan.
"Noh, Yaamaatoo, sopiikos vieraita syödä?" Kojiro lällytteli ja irrotti vauvan sormet hellästi Langan kädestä.
"Nyt sitten näytetään niin pettyneeltä." Reki virnisti Yamaton ilmeelle. "Valitan, Yakkun."
"Että mikä?" Kaoru katsahti Rekiä olkansa yli kesken teenkeittopuuhiensa.
"Yakkun!" Reki toisti. "Yamato-kun on niin mahdottoman pitkä."
"Vai että lempinimiä..."
"Äläs nyt, Kacchan", Kojiro hymähti Kaorulle, joka näytti hyvässä määrin pöyristyneeltä.
"Lopeta ennen kuin aloitatkaan."
"Olen muuten halunnut kysyä..." Langa sanoi Kojiron ja Rekin hyväntuulisen naurunremakan laannuttua. "Miksi Yamato kirjoitetaan 'suuren' ja 'harmonian' kanjeilla, mutta sitä ei lausuta tavanomaisempien lukutapojen mukaan?"
"Niin, kerropa se, arvon kanjimestari." Kojiro katsahti viereensä istahtanutta Kaorua. "Onko sinulla lyhyttä selostusta aiheeseen liittyen?"
"Lähtökohtaisesti voin todeta, että tämä on näitä kielen asioita, jossa kulttuurillinen konteksti tuo mukaan oman lisänsä", Kaoru muotoili näyttäen sen verran väsyneeltä, että kyseinen kommentti taisi olla kattavin, mitä tämä sai puristettua irti. "Kaiken logiikan mukaanhan nimi luettaisiin Daiwa tai Taiwa."
"Daiwaa minäkin ajattelen aina ensin", Langa tunnusti.
"Älä hämmenny, olen minäkin aivopiereskellyt pari kertaa ja lukenut Yamaton Daiwaksi." Reki tokaisi ja taputti Langaa hartialle.
"Minä itse asiassa käytän Daiwaa joskus lempinimenä, kun Kaoru ei ole kuulolla", Kojiro kertoi ja sulki korvansa Kaorun merkitsevältä tuhahdukselta. "Rakkaalla lapsellahan on monta nimeä ja niin edelleen! Pääasia, että merkitys on kohdillaan."
"Niin, ehkä sinä vielä tuotkin meille 'suurta harmoniaa'?" Reki naurahti kutitellen Yamatoa kyljestä. Vauva hymyili takaisin niin iloisesti, että se olisi houkuttanut auringonkin pilven lomasta.
"Sietää tuodakin", Kaoru tuhahti huvittuneena. "En minä sitä nimeä esikoiselleni tyhjästä repäissyt."
"Sinäkö sen päätit?" Reki kysyi.
"Olimme keränneet ylös muutamia vaihtoehtoja, mutta sanoisin, että Kaorulla oli asiasta laajempi visio", Kojiro kertoi. "Kun mukula sitten putkahti maailmaan kuun yhdentenätoista päivänä, ei siinä tarvinnut liiaksi miettiä."
"Ai, yksitoista vetoa?" Reki hoksasi, ja Langa piirsi sormellaan ilmaan Yamaton nimen kanjit varmistuakseen kirjoitusmerkkien vetomäärästä.
"Klassiset nimet ovat lisäksi arvokkaita ja niitä on syytä vaalia", Kaoru totesi juhlallisesti.
"Klassisuuden perusteellako se valittiin?"
"Mitä tarkoitat?"
Reki virnisti anteeksipyytävästi. "Minä ajattelin, että se tulee jostain animesta, tyylin että pidätte Digimonista niin paljon, että annoitte nimen sen pohjalta... Kun siinähän on Yamato-niminen hahmo."
"Digimon..." Kaoru toisti kuin ei olisi uskonut korviaan, ja Kojiro puolestaan purskahti nauruun.
"Hah, Yamato, niinpä onkin! Olin ihan unohtanut, hiivatti soikoon!"
"Vieläkö Digimon muka on ajankohtainen juttu?" Kaoru tiukkasi, ja Kojiro sai syyn hohottaa entistä makeammin.
"Sekö sinun ensimmäinen kysymyksesi on? Johan nyt, onko sinulla jokin salaisuus paljastettavanasi?"
"Ei tietenkään! En vaivautunut edes vastaamaan noin naurettavaan kysymykseen. Mikä sai sinut luulemaan, että Digimon edes olisi meille tuttu?"
"Ainakin tuon edellisen kysymyksen perusteella saattoi päätellä jotain", Kojiro tuumasi.
"En kysynyt sinulta, gorilla!"
"Vastauksena kysymykseesi, Cherry, Digimon on ihan kohtuullisen kova juttu tänäkin päivänä!" Reki virkkoi etusormeaan tietäväisenä heilutellen. "Manner-Japanista en tiedä, mutta täällä päin ainakin tulee vastaan juttuja silloin tällöin. Kai se istuu yhtä tiukassa kuin Pokémon! Eikä siitä uudesta versiosta kauaa ole..."
"Tehän olettekin sitä sukupolvea, joka sai nauttia Digimonista ensimmäisenä", Langa totesi jäätyään selkeästi pohtimaan asiaa. "Minäkin katsoin sitä Kanadassa alakoulun loppuluokilla, taisi olla uusinta..."
"Voi, me rynnistimme Digimoniin pää kolmantena jalkana silloin kun se näki päivänvalon!" Kojiro virkkoi. "Muistatko ne ajat, Kaoru?"
"Totta kai muistan, mutta kuten sanottu, Yamaton nimi on siltä osin pelkkä sattuma", Kaoru murahti sen näköisenä kuin olisi voinut vannoa saman tuomarin edessä.
"Tästä lähtien, jos joku kysyy meidän muksun nimen alkuperästä, tiedän tasan tarkkaan, mitä vastaan", Kojiro sanoi härnäävä hymy huulillaan.
"Älä viitsi."
"Tiedättekö muuten, mikä Yamaton nimi olisi ehkä ollut, jos vekara olisi sattunut syntymään tyttönä?" Kojiro kysäisi Rekiltä ja Langalta Yamatoa lempeästi reidellään pompotellessaan.
"Sora tai Mimi?" heitti Reki.
"Ei kumpikaan noista. Mutta –"
"Äh, voi helvetti..." Kaoru huokaisi tajutessaan, mitä hän ajoi takaa. Näköjään Kaoru muisti Digimonin hahmokaartin paremmin kuin mitä esitti.
"Kumpikos sitä Hikaria ehdotti, Kaoru?"
"Ei sen väliä, mutta sattumaa se on silti!"
