Ficin nimi: Raskauden hehkua
Tyylilaji/Genre: angst
Ikäraja: K-11
Paritus/Päähenkilöt: Ginny/Harry
A/N Inspiroiduin luettuani ficin, jossa raskaus ja lapsiperhe-elämä oli esitetty niin siirappiseen tapaan, että sokeri jäi narskumaan hampaisiini pahanpäiväisesti ja päätinpä sitten helpottaa sokerimyrkytystä kirjoittamalla jotain ei niin ruusuista.
”Harry, minä olen raskaana”, Ginny kertoi aviomiehelleen leveä hymy kasvoillaan. Kuullessaan hyvät uutiset Harryn kasvoille levisi levein hymy, jonka Ginny oli koskaan nähnyt. Hän ponkaisi pystyyn nojatuolistaan salamannopeasti ja syleili vaimoaan.
”Sehän on ihanaa!” hän sanoi ja suuteli Ginnyä antaumuksella. Ginny nauroi Harryn innostukselle miehen jo kokeillessa hänen vatsaansa, vaikka vauvan liikkeitä ei voisikaan tuntea vielä aikoihin.
Sinä iltana he rakastelivat pitkään ja hartaasti ja seuraavana aamuna Harry yllätti vaimonsa tuomalla aamiaisen sänkyyn.
Ginny ei ollut koskaan ollut niin onnellinen.
***
Kaikki sanoivat, että raskaana oleva nainen hehkui. Ginny ei hehkunut.
Ginnyn silmänaluset olivat tummemmat kuin syysilta ja jatkuva oksentelu oli syönyt hänen valkoisten hampaidensa kiillon nopeasti. Raskaus sai hänen hiuksensa lähtemään irti tuppoina ja ne riippuivat rasvaisina ja kiillottomina. Katsoessaan itseään peilistä Ginny ajatteli näyttävänsä professori Kalkarokselta punaisilla hiuksilla ja jälleen kerran, hän purskahti itkuun.
Ginny olisi voinut kestää raskauden tuomat fyysiset muutokset, mutta huimaus pilasi kaiken lopullisesti, sillä se esti lentämisen. Vaikka Ginnylle oli ollut alusta asti selvää, että hänen uransa tähtihuispaajana olisi ohi hänen raskaaksi tullessaan, oli totaalinen lentokielto hänelle todellinen shokki. Lentäminen oli aina ollut Ginnyn henkireikä.
Harry oli joutunut lähtemään työmatkalle jonnekin maahan, josta Ginny ei ollut koskaan kuullutkaan. Mies lähetti hänelle kirjeitä päivittäin kertoillen mitä ihmeellisimmistä seikkaluista, joihin hän oli päätynyt yhdessä Ronin ja muiden työkavereidensa kanssa. Samaan aikaan Ginny homehtui heidän talossaan pahoinvoinnin ja huimauksen vankina. Ginny ei voinut mitään sille, että hän tunsi olonsa katkeraksi.
”Hei rakas!” Harry huusi hänelle eteisestä palattuaan sen kertaiselta matkaltaan. Ginny kompuroi pystyyn sohvalta, jossa hän oli maannut ja meni miestään vastaan eteiseen. He eivät olleet nähneet toisiaan viikkoihin ja kokemuksesta Ginny tiesi sen tarkoittavan kiihkeää seksiä ja hän olikin pukeutunut valmiiksi seksikkäimpiin vaatekappaleihin, mitä hänellä oli.
Ginny saavutti eteisen ja hihkaisi ilosta rynnätessään Harryn syleilyyn. Kun he irrottautuivat, Harryn silmät kohtasivat Ginnyn kasvot ja hänen hymynsä muuttui välittömästi väkinäiseksi, mutta Ginny teeskenteli, ettei huomannut Harryn ilmeen valahtamista.
Heillä ei ollut seksiä sinä iltana.
***
Ginny oli kahdeksannella kuukaudella raskaana ja hän ei ollut koskaan aikaisemmin tuntenut oloaan niin rumaksi, ällöttäväksi ja epäviehättäväksi. Hänen hiuksensa olivat ohentuneet ja rasvoittuneet entisestään, painoa oli tullut lisää yli kaksikymmentä kiloa ja Harry ei ollut halunnut harrastaa hänen kanssaan seksiä kuukausiin. Haluttomuuttaan Harry oli selitellyt työkiireillään, mutta Ginny tiesi sanomattakin, miksi heidän ennen hyvin vilkas seksielämänsä oli kuihtunut olemattomiin.
”Kaikki hyvin, kulta?” Harry kysyi Ginnyn istuessa terassilla tyhjyyteen tuijottaen.
”Totta kai”, Ginny vastasi pusertaen hymyn huulilleen. Harry polvistui hänen eteensä ja alkoi silittelemään hänen mahaansa leperrellen vauvalle. Kuinka Ginny olisikaan toivonut, että Harry olisi leperrellyt myös hänelle.
Kivuliaat supistukset ja iso maha tekivät jokapäiväisestä elämästä yllättävän vaikeaa. Öisin Ginny ei saanut nukuttua ja päivisin hän ei jaksanut tehdä mitään. Harry teki pitkää päivää töissä ja puhisi kiukkua tullessaan kotiin ja huomatessaan, että Ginny ei ollut tehnyt ruokaa.
”Sinä olet vain täällä kotona, voisit edes sen verran tehdä! Tiedätkö, miltä tuntuu laittaa ruokaa väsyneenä ja nälkäisenä raskaan työpäivän jälkeen!” Harry aina sanoi ja Ginny lupasi huomenna tehdä ruokaa, mutta hän ei koskaan pitänyt lupaustaan.
Lopulta Harry alkoi tekemään ruokaa niin vähän, että sitä riitti vain hänelle itselleen. Mennessään nälkäisenä nukkumaan Ginny ei saanut unta edes sitä vähää, mitä yleensä. Se teki kaikesta entistä kauheampaa.
***
”Onpa hän ihana!” kaikki aina ihastelivat nyt jo puolen vuoden ikäistä James Siriusta. Ginny myötäili tunnollisesti ja vain syvällä sisimmässään hän myönsi itselleen, että Jamesissa ei ollut mitään ihanaa.
Oli taas yksi niitä päiviä, kun Ginny itki niin paljon, että hänen kyyneleensä loppuivat. Ne parikymmentä raskauden aikana tullutta kiloa eivät olleet jääneet sairaalaan. Hänen naamansa oli täynnä finnejä ja hiukset olivat yhä toivottoman rasvaiset ja ohuet. Harry ei ollut kertaakaan synnytyksen jälkeen suostunut harrastamaan seksiä hänen kanssaan, ei vaikka Ginny oli muutaman aloitteen tehnyt. Vaikka Harry ei ollut sitä kertaakaan sanonut ääneen, Ginny osasi lukea miestään ja tiesi Harryn pitävän häntä epäviehättävänä läskinä.
”Ole nyt jo hiljaa!” Ginny karjui pää punaisena Jamesille, joka oli itkenyt jo melkein tunnin putkeen. Kuten odotettua, ei huutaminen hiljentänyt lasta. Harry oli jälleen ylitöissä, nykyään hän tuntui aina olevan töissä samalla kun Ginny mädäntyi heidän kodissaan kaksin Jamesin kanssa. Hän ei voinut olla miettimättä, pettikö Harry häntä niinä pitkinä iltoina, jotka hän vietti muka ylitöitä tehden.
James jatkoi huutamista pää punaisena. Ginny alkoi kirkumaan. Hän ei enää vain kestänyt. Hän kaipasi vanhaa elämäänsä niin paljon, elämää, jossa hän oli ollut tähtihuispaaja hyvässä joukkueessa, kaunis ja viehättävä. Hän ja Harry olivat olleet niin onnellisia ja täynnä elämäniloa. James oli muuttanut sen kaiken; Ginnystä oli tullut hermoraunioksi hajonnut ryhävalas ja Harrystä tiuskiva työnarkomaani.
Hän oli luopunut elämästään, ulkonäöstään ja terveydestään Jamesin vuoksi ja vauva jatkoi vain huutamista.
”Sinä pilasit minun elämäni!” Ginny karjui lapselle. Hän tarttui lattialla lojuvaan kirjaan ja heitti sillä pinnasängyssä rääkyvää Jamesia. Sen jälkeen hän otti lelupalikoita lattialta yksi kerrallaan ja viskoi niillä lastaan, jonka huuto tuntui vain yltyvän ja yltyvän ja yltyvän.
”Minä en kestä enää!” Ginny jatkui karjumista ja tavaroiden paiskomista. Kun paiskottavat tavarat loppuivat hän valui lattialle nyyhkyttämään.
”Anteeksi”, hän itki. Kerättyään itseään hetken, hän nousi seisomaan ja otti Jamesin syliinsä ja keinutti häntä luvaten sekä vauvalle että itselleen, että hän ei enää koskaan menettäisi malttiaan sillä tavalla. Satunnaisten nyyhkytysten rytmittämänä Ginny paransi Jamesin haavat ja pinosi kirjat ja lelupalikat, joilla hän oli lastaan heitellyt.
”Anteeksi, rakas. Lupaan, etten enää ikinä satuta sinua”, hän nyyhki ja silitti nyt nukahtanutta Jamesia.
Se lupaus ei pitänyt.