Ikäraja: S
Tyylilaji: lempeä draama
Paritus: Aatu/Mika
A/N: Eka julkaisu Finissä sitten elokuun. Hui! Mutta ei mun kirjoittamisessa ole loppujen lopuksi tapahtunut sen kummempia muutoksia. Tykkään yhä kirjoittaa miehistä ja parhaista kavereista.
Sininen ympärilläsi
Kesäilta huokailee Aatun ja Mikan ympärillä. Tuuli on navakoitunut, ja ilman saunan lämmittämiä kehojaan he varmasti palelisivat. Yhä viileä tuuli kuitenkin hellii kuumaa ihoa. Mikan hunajanruskeat hiukset ovat saunan jäljiltä suuret ja pörröiset. Mikan posket punoittavat, ja sen vihreissä silmissä on raukea, uninen tuijotus. Aatu nojaa kyynärpäihinsä kädet poskillaan ja ihailee Mikaa, joka on söpö, komea ja seksikäs.
”Älä tuijota”, Mika mumisee ja laskee päätään yrittäen piiloutua Aatun katseelta.
”Miksen?” Aatu kummastelee. ”Sä oot kiinnostavinta tässä maisemassa.”
Mika tuhahtaa ja pudistelee kiivaasti päätään.
”No olet”, Aatu inttää pahastuneena siitä, ettei Mika usko häntä. Mika ynähtelee sarkastisesti ja kallistaa tumman siideripullon kauniille huulilleen. Aatun tekee mieli nojautua lähemmäs ja suudella miestä, mutta Mikaa ympäröi näkymätön koskemattomuuden kupla. Se on alakulosta sininen.
”Mikä sun mieltä painaa?” Aatu kysyy hiljaa ja lempeästi. Mika katsoo häneen hämmästyneenä. Aatu kallistaa päätään ja hymyilee. ”Kyllä mä kuule huomaan.”
Mika nyökkää alistuneesti kuin sitä harmittaisi olla niin helposti luettava. Se kääntyy poispäin Aatusta ja nousee ylös. Aatun vatsassa muljahtaa, kun hän tajuaa, ettei Mika halua puhua hänelle.
”Mua väsyttää”, Mika sanoo. ”Meen nukkumaan.”
”Okei”, Aatu sanoo eikä painosta, vaikka haluaisi. Hän aivan kihisee kysymyksiä ja lohdunhalua, mutta Mika ei tarvitse sellaista nyt. Aatu ymmärtää, vaikka se tuntuukin hänestä pahalta. ”Mä tuun kohta perässä.”
”Joo.” Mika kuulostaa niin hirvittävän uupuneelta, että Aatun sydän rasahtelee. Sininen kylpytakki katoaa ovesta Mika mukanaan. Aatun urhea ryhti lysähtää. Hän huokaa syvään, mutta surkea avuttomuus jää silti pyörimään hänen rintaansa. Aatu istuu aloillaan katse harhaillen kesän vehreydessä, niittykukissa ja hajonneen aidan terävissä seipäissä. Seuraava tuulenpuuska iskee iholle kylmänä ja purevana. Aatua hytisyttää.
Hän korjaa pullot ja menee sisälle. Siellä on hämärää ja hiljaista, mutta Mikan pesunraikas tuoksu leijailee yhä keittiön suunnalla. Aatu pesee hampaat ja ryömii sänkyyn Mikan viereen. Se ei nuku eikä puhu. Aatu ryömii lähemmäs ja ottaa Mikan varovasti höllään lusikkaan. Kun Mika ei vastustele, Aatu tulee lähemmäs ja suukottaa Mikan niskaa. Aatun on vaikea olla puhumatta, mutta Mikan vuoksi hän säilyttää hiljaisuuden heidän välillään.
Hetken kuluttua Mika pujottaa heidän sormensa lomittain ja painaa ne vartaloaan vasten. Aatu hymyilee ja kireys rinnassa hellittää.