Ficin nimi: Tulevaisuuden ongelmia
Kirjoittaja: Kelsier
Ikäraja: S
Tyylilaji/Genre: Fluffy
Paritus: Charlie/Kelsier
Vastuuvapaus: Harry Potterin maailma ja hahmot kuuluvat Rowlingille. Kirjoitan huvikseni enkä saa tästä rahaa.
Haasteet: Parita itsesi fiktiiviselle hahmolle
V-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Kelsier sormeili poninhännältä karanneita suortuvia. ”Toivottavasti vanhempasi pitävät tuliaisista, jotka ostin, vaikka ne ovat jästitavaroita.”
Charlie hymyili. Hän oli matkustanut tyttöystävänsä kanssa Englantiin tapaamaan perhettään. Hän oli tavannut Kelin puoli vuotta sitten ollessaan työmatkalla Suomessa. Charlie oli jostain syystä mennyt jästibaariin ja siellä päätynyt juttelemaan koko illan tytön kanssa. Ja pyytämään tätä treffeille seuraavaksi päiväksi. Lopulta hän oli nähnyt Keliä jokaisena matkansa päivänä.
”Tietysti pitävät. Isä on hulluna kaikkeen jästitavaraan. Ja sinuun he ihastuvat.” Hän nappasi Kelin rutistukseen.
Tyttö tuhahti. ”No, ilmiinnytäänkö sitten teille, ettei minun tarvitse enää jännittää?”
He tömähtivät maahan hyvän matkaa Kotikolosta. Charlie oli halunnut Kelin näkevän seudun ja talon kauempaa, rauhassa, sillä lähellä ollessaan tämä näkisi jonkin aikaa pelkkiä punapäitä.
”Ihan kuin postikortista!” Kel huudahti.
Charlie kiersi kätensä hänen vyötärölleen ja suukotti kaulanreunaa. ”Minun kotini.”
Kel naurahti lämpimän kuivakkaasti. Hän kääntyä kiemursi kasvonsa Charlieen päin. ”Tämä kyllä vain vahvistaa stereotypiaa, että kaikki englantilaiset asuvat kauniilla nummilla.” Poskille nousi hieman punaa. ”Ehkei tällaisia hellyydenosoituksia perheesi läsnä ollessa?”
Charlie rakasti päivä päivältä enemmän Kelissä yhtaikaa esiintyvää julkeutta ja pehmeää ujoutta. Ristiriita kiehtoi häntä. ”Yritän koettaa pitää näppini erossa sinusta, kulta”, hän lupasi silmät vilkkuen.
”Suusta minä olen enemmän huolissani”, Kel vastasi tökäten häntä rintaan.
Kotikolossa vallitsi normaali, tuttu ja niin kotoisa sekasorto. Charlie hymähti, kun äiti juoksi halaamaan häntä. Hän oli arvannut näin käyvän ja astunut ovesta sisään ensin.
”Voi sinua, oletko taas saanut uusia arpia? Ne lohikäärmeet ovat niin arvaamattomia otuksia…”, äiti touhotti. Charlie antoi hänen intoilla sen aikaa, että Kel sai takkinsa pois. ”Äiti tässä on Kelsier. Kel tässä on äitini Molly.”
Kel katseli ujosti ripsiensä takaa. ”Päivää rouva Weasley.”
Molly riensi rutistamaan häntäkin. ”Ihana tavata viimein. Charlie on kertonut sinusta paljon, vaikka kirjoittaakin aivan liian harvoin.”
Charlie pyöritteli päätään huvittuneena. Isäkin tuli tervehtimään heitä ja kuiskasi sivumennen, että he olivat käskeneet muuta perhettä pysymään olohuoneessa hetken. Kel oli onnistunut irrottautumaan Mollysta ja otti pari askelta heidän luokseen.
”Tämä on teille, herra Weasley. Ja rouva Weasleylle tietysti myös”, Kel sanoi ojentaessaan lahjakassia.
Arthur alkoi tutkia sen sisältöä suurella mielenkiinnolla. ”Suuret kiitokset”, hän sanoi nostaessaan käteensä Rubikin kuution.
Charlie huomasi Kelin kasvojen punehtuvan mielihyvästä. ”Se on pulmapeli. Arvelin, että pitäisitte siitä. Ja pyyhkeet ovat suomalaista designia. Niitä tarvitaan varmasti velhotaloudessakin.” Äiti nyökkäili innokkaasti ja Charlie silitti tyttöystävänsä selkää rystysillään.
Kel oli ruokailuun mennessä tavannut kaikki Charlien veljet ja sisaren sekä näiden puolisot. Onneksi hänellä oli itselläänkin iso suku, muuten olisi saattanut alkaa heikottamaan. Charlie oli vielä ennen pöytään asettumista vienyt hänet takapihalle haukkaamaan raitista ilmaa ja hetken rauhaan. Tai niin mies oli perheelleen väittänyt. Kel tunsi kuumat huulet huulillaan heti, kun heti astuivat ruohikolle.
”Tuhmeliini. He näkevät ikkunasta ja mahtavat ajatella kaikenlaista”, hän sätti lempeästi heidän erottuaan suudelmasta.
Charlie virnisti. ”Oli pakko päästä maistamaan, että olet se sama tyttö, joka muutama tunti sitten oli huolissaan, miten pärjäisi perheeni kanssa.”
Kel sujautti kätensä miehen selkään ja alkoi hieroa sormillaan pitkin selkärankaa. ”Mutta sinun suustasi tuli vaikeuksia. Katsos, aina, kun sanot haluavasi maistaa minua, ajatukseni ajautuvat täysin sukulaisvierailuille sopimattomille urille”, hän kuiskasi räpytellen ripsiään viattomasti.
Charlien silmissä kyti. Hän joutui käyttämään aimo annoksen tahdonvoimaa, ettei olisi suudellut Keliä paljon äskeistä rajummin. ”Merlinin parta! Ehkei ollutkaan viisasta tuoda sinua näytille vielä.”
Kel irvisti hänelle. ”Miten niin?”
Nyt Charlie veti hänet aivan kiinni itseensä ja vähät välitti siitä, vaikka kaikki maailman veljet katselisivat sillä hetkellä ikkunasta. ”Koska käyn seurassasi turhan kuumana. Ehkä, jos olisimme vähän vakiintuneempi pari...”
Kel painoi otsansa miehen rintaa vasten. ”Charlie Weasley”, hän sanoi painokkaasti. ”Minä rakastan sitä, että käyt kuumana minuun. Ja toivon, että meille on sama ongelma ensi vuonna. Ja sitä seuraavana. Ja kymmenen vuoden kuluttua.”
Charlie toi sormensa hänen leukansa alle ja nosti hellästi. ”Näetkö itsesi kanssani kymmenen vuoden kuluttua?” Olivathan he puhuneet tulevaisuuden suunnitelmista, lapsista ja sen sellaisesta, mutta yleisellä tasolla.
”Kyllä… minä näen. Anteeksi, ei ollut tarkoitus aiheuttaa paineita tai mitään sellaista”, Kel ynähti nyt ujosti.
Naisen silmissä oli aitoa huolta siitä, että tämä saattaisi säikyttää Charlien pois asioiden liiallisella vakavuudella. Charlie päästi katseensa liekit valloilleen.
”Minun puolestani vaikka kahdenkymmenen. Ja uskallan melkein luvata, että meillä on silloinkin sama ongelma. Olen oikeastaan jo hetken toivonut, että voisimme edetä vakavampaa suuntaan, mikä se sitten onkin”, hän kuiskasi pehmeästi.
Mahtaisivatkohan kyyhkyläiset malttaa tulla syömään?” kuului Billyn ääni heidän takaansa.
Charlie katsoi isoveljeään, jonka naamasta näki, että tämä oli se, joka oli myöskin yhytetty ikkunan taakse vakoilemaan heitä. ”Me tulemme”, hän huusi sävyllä, joka kertoi, että veljen olisi parasta kalppia pöytään hyvän matkaa edellä.
”Minusta on mukava ajatella, että perheeni kasvaa näin monella ihanalla ihmisellä”, Kel heitti hänelle vitsikkäästi, mutta Charlie tiesi, että nainen myös tarkoitti sanojaan.
”Katsotaan oletko samaa mieltä kymmenen vuoden päästä”, hän vastasi hymyillen, kun he lähtivät takaisin sisälle.
