Ikäraja: S
Fandom: BBC!Sherlock
Hahmot: John, Sherlock & Rosie (vähän Johnlock)
Genre: wings!AU, arkitunnelmointi
Yhteenveto: Muutama päivä aiemmin he löysivät nysät Rosien lapaluiden välistä. Vastuuvapaus: En omista mitään enkä saa rahnaa.
A/N: Lyhyt siipitunnelmointi. Osallistuu
Anne Michaels -sitaattihaasteeseen. Inspiraationa toimi tämä ihana runo:
History chokes on the little bones
of meaning, the little bones
of love. Early winter, late
afternoon, the room went dark.
We sat a long time
before noticing.
– runosta The Hooded Hawk
Arkisia asioita
Talvipäivän kirkas valo, hiljainen huone. John kerää teetahraiset kupit ja vie ne keittiöön, vielä palaa hakemaan sen yhden joka aina löytyy samalta paikalta sohvanjalan ja seinän vierestä. Sinne Sherlock sen aina laskee, mitään ajattelematta, kun työ tai muu mielen täyttävä vie mennessään, ja sieltä John sen melkein joka päivä nostaa. Hän pesee kupit altaassa, yrittää pitää mahdollisimman vähän ääntä. Vesi kohisee arkisesti.
Yläkerrassa Sherlock nukuttaa Rosieta päiväunille, jälleen. Jälleen Rosie oli rutistanut mustia sulkia pieniin lapsennyrkkeihinsä ja sanonut, kimeästi: isi ei saa. Se kirpaisee vähän, vaikka kyllä John ymmärtää. Kun Sherlock levittää siipensä, niiden alle muodostuu pehmeä hämärä, suoja. Ja kun siellä on kerran nukkunut, on unta vaikea tavoittaa muualla.
John laskee kupit kuivumaan ja palaa olohuoneeseen, istuutuu sohvalle, kuulostelee hiljaisuutta. Uni on varmasti jo tullut. Muutama päivä aiemmin he löysivät nysät Rosien lapaluiden välistä. Tyttö oli leikin lomassa yrittänyt raapia selkäänsä, kiemurrellut, nykinyt paitaansa, ja he olivat vieneet lapsen kylpyhuoneeseen ja putkilampun valossa tutkineet selän. Siinä ne olivat, rikkoivat pehmeän ihon ja ärsyttivät sen punaiseksi. Vielä ei voinut sanoa väristä mitään. Sitä John oli ensimmäisenä ajatellut. Maryn siivet olivat olleet sokaisevan valkoiset mutta kapeat. Ehkä Rosie saa samanlaiset. Todennäköisesti, sillä Johnilla ei siipiä ole. He olivat lähteneet ensin apteekkiin (rasvaa jolla pehmentää siivennysien kutinaa), sitten kirjakauppaan (kuvakirja
Minä saan siivet). Myöhemmin John oli miettinyt, että nyt kysymystä Rosien siivistä tai siivettömyydestä ei enää ole. Että ehkä Rosien elämä olisi ollut helpompaa ilman, näinä aikoina, kun rajaviivoja piirretään sinnekin missä niitä ei ennen ole ollut, mutta sellaista on turha enää pohtia. Nyt he tietävät.
Siivenkärki koskettaa ohimennen hänen poskeaan. Sherlock on palannut, istuu hänen viereensä, on tyyni ja läsnä, sellaiseksi Rosie Sherlockin tekee. He puhelevat tavallisia asioita, ja vasta kun talviaurinko on laskenut ja huone yhtäkkiä hämärtynyt, he nousevat, sytyttävät valot ja aloittavat päivällisen teon.