murtamaton (ikitalvi)
Snowpiercer (TV-sarja; en omista, en tienaa), S
erikseenpostaus joulukalenterista 2021
Ficlet300 (sanalla 86. Tytär)
Ben hyräili Kulkusia istuessaan Snowpiercerin ohjaamossa, kun juna työntyi ikiroudan läpi Alaskan yössä. Oli pakko yrittää pitää jonkinlainen normaaliuden tunne, vaikka oli jumissa pysyvästi maailmaa kiertävän junan kyydissä – jos kalenteri sanoi joulunaikojen olevan nyt, kai silloin oli hyväksyttävää vislailla menneen maailman lauluja.
Benin vaimea hyräily kiinnitti Melanien huomion, kun hän livahti sisään ohjaamoon niin, ettei mies kuullut hänen saapumistaan. Mel jäi nojailemaan seinään petroolinsinisessä bleiserissään eikä voinut pidätellä jonkinlaisen hymyn muodostumista. Mitä pidempään hän kuitenkin kuunteli Beniä, sitä vaikeampi hänen oli pitää hymy kasvoillaan. Kun se viimein muuttui silmäkulmassa kiiltäväksi kyyneleeksi, havahtui Benkin naisen läsnäoloon kuultuaan tältä päässeen tukalan henkäyksen.
”Mel! Mitä kuuluu? Valittavatko Folgerit taas kalansa lämpötilasta ykkösluokassa?”
Mel pudisti päätään vaitinaisena ja asteli silmät lasittuneina ohjaamon etuosaan Benin luo. Ben huomasi, että naisella oli jokin vialla, ja ojensi kätensä. Mel tarttui siihen ja rutisti sitä kuin ei haluaisi koskaan päästää irti.
”Ei minulla muuta kuin… kuuntelin hyräilyäsi ja…”
Mel huokaisi ja hänen silmänsä tuijottivat edessä loputtomiin jatkuvaan pimeään jääkenttään. Junan ulkopuolella oli niin kylmä, ettei edes lumi näyttänyt liikkuvan paikoiltaan Snowpiercerin ohjaamosta tulevassa vaimeassa kumossa.
”On niin vaikea kuvitella joulua. Hädin tuskin muistan, mitä siihen kuului aikana ennen… noh, tiedät kyllä. Munatotia entisten opiskelukavereiden kanssa. Joululauluja ja Whamageddonin pakoilua kauppakeskuksissa. Perhe ja… ja…”
Melin suu mutristui surusta tiukaksi, ja Benin oli pakko nousta tuolista ottamaan hänet halaukseen.
”Minä tiedän, että sinulla on ääretön ikävä Alexia, Mel. Se on julmin kohtalo, mikä yhdellekään ihmiselle voi koitua, ja me olemme menettäneet liian paljon. Mutta…”
Ben kääntyi halauksessa niin, että Mel seisoi hänen edessään ja kaksikko näki hyytävän yön lisäksi omat heijastuksensa Snowpiercerin ikkunasta.
”Minä haluan uskoa, että jossain tuolla on vielä toivo. Että me emme kuole tähän helvetin loukkoon, Snowpierceriin, tuhat ja yksi vaunua pitkään, ja vielä joskus meillä on kuusi ja kinkku ja lahjat ja koko roska. Ja eniten haluan uskoa siihen, että sinä voit olla vielä onnellinen. Että me voimme olla vielä onnellisia.”
Mel henkäisi Benin käsien tiukassa otteessa ja nyökkäsi päätään pari kertaa, yhtä vaisusti.
”Meitä ei voi murtaa, Melanie Cavill, kun sinä olet tämän junan sydämenä. Ja vielä jonain päivänä… vielä jonain päivänä sinä löydät tyttäresi.”
