Meren mahtia ja tolkutonta tahtia (S • merenkäyntitunnelmointia, Lydia & Isabella • 3,5-raapale)

[Waulish]

S

FinFanFun1000 sanalla 118. särki
FinFanFun 20 vuotta: Juhlahaaste! haasteella osallistu FinFanFun1000-haasteeseen
Originaalikiipeily sanalla 109. meri

Tämä raapale sai inspiraationsa Raapalejuoksun sanasta tolkuton, jonka tarjosi Isfet (kiitokset inspiksestä! ), mutta tästä tuli 50 sanaa liian pitkä eikä tämä lopulta olisi edes ehtinyt juoksun jatkeeksi, joten julkaisen tämän(kin) nyt vain erillään ja omillaan. Kipittelen täällä omaan tahtiini. Lämmin kiitos, jos luet! ♥ Kaikenlaiset kommentitkin ovat mitä lämpimimmin tervetulleita.

∼∽∼

Merituulen elinvoimaiset puhurit tervehtivät Lydiaa hänen noustessaan kannelle. Ne ottavat hänet heti omakseen, liehuttelevat vaatteita ja riepottelevat hiuksia. Lydia tuntee olevansa elossa. Ei ole mitään voimaannuttavampaa kuin olla osa meren mahtia. Se kuohuu suonissa ja sydämessä ja kutsuu uuteen päivään, vaikkakin harmaaseen ja koleaan sellaiseen.

Lydia väistää kantta jynssäävää Helenaa, huikkaa tälle iloisen tervehdyksen ja saa vastaukseksi happaman katseen. Katseesta ja lankuilla lepäävästä sotkusta päätellen joku merisairas ei ole ehtinyt laidan yli. Lydia ei ihmettele sitä, sillä avomeren tuulenpuuskissa laiva keinuu rajusti. Yö oli erityisen vauhdikas, ja Lydia epäilee heidän kasvattaneen vauhtia. Lydia on aina rauhoittunut kovassakin keinunnassa kuin lapsi kehdossa, mutta kaikki karaistuneimmatkaan merenkävijät eivät ole yhtä onnekkaita.

Tuuli vetistää silmiä ja heijaa vartaloa puolelta toiselle, kun Lydia tarttuu köysiin ja kiipeää märssykorille vapauttamaan varhaisaamun tähystysvuorossa olleen Isabellan. Isabella näyttää melkein yhtä happamalta kuin Helena. Hän hädin tuskin tarjoaa Lydialle kättään auttaakseen tämän koriin.

”Viimeinkin”, Isabella tiuskaisee tuulen ulvonnan yli ja tyrkkää lokikirjan Lydian rinnuksille niin, että tämä on menettää tasapainonsa. Tuuli on kiertänyt Isabellan kaulassa riippuvan valaanhampaan selän puolelle ja tehnyt pesän hänen hiuksiinsa. ”Täällähän nääntyy näläkään! Elä vaan sano, että siellä on taas sitä saatanan särkisoppaa…”

”Huomenta vaan”, Lydia hymähtää tähyillen horisonttiin, jossa ei vieläkään näy maata ainakaan paljain silmin. ”Mitä uutta?”

”Tuo tuolla”, Isabella sanoo ja osoittaa tyyrpuurin puolelle, missä Lydia huomaa meren harmaudesta erottuvan kohteen juuri ja juuri silmänkantamissa. ”Niillä on tuntematon lippu ja sama kurssi ko meillä. Jos oot miettinnä, minkä tähen myö mennään näin tolokutonta tahtia, niin siinä syy. Kapu on varma, että niillä on sama määränpää. Ja isompi paatti. Että saapa nähä, kenenkä kanuunat tässä kohta laulaa.”

Lydia hymähtää kohdistaessaan kaukoputkea heidän kilpasisareensa. Kapteeni on kyllä kilpailuhenkinen, mutta ei sentään typerä. Jos kilpasisar ei avaisi tulta, ei Merennielijäkään avaisi, ja kuka ikinä saapuisi Sireenisaarille ensin olisi reilussa etulyöntiasemassa.

”Mutta arvaapa, kuka kapuaa ny vielä tolokuttomampaa tahtia rääppimmään pohojat kattilasta”, Isabella jatkaa astuessaan korin laidan yli.

Lydia hymyilee Isabellalle ja toivottaa tälle myötätuulta. Isabella irvistää ja tönäisee Lydiaa olkapäähän. Isabellalle tyypillinen karski kiintymyksenosoitus saa Lydian entistäkin paremmalle tuulelle, ja hän kohtaa menosuunnan pystypäin. Meri myrskyää ja purjeet pullistelevat, ja Lydia on hekumansa huipulla.

[Linne]

Luin tämän heti kun tämä ilmestyi mutta laiskuuttani olen jättänyt kommentoimatta xD Korjaanpa nyt senkin!

Mä rakastan tekstiin ripoteltuja yksityiskohtia ja tässä niitä oli ihanan paljon! Kaulaan ripustettu valaanhammas, särkikeitto ja lokikirja vievät hienosti merenkäynnin tunnelmaan. Kuvailu tuulisesta merestä ja laivasta oli muutenkin onnistunutta, se vei heti vanhanaikaisen purjelaivan kannelle.

Pidin tässä myös siitä, että tekstissä  esiintyi vain naisia: miesten seikkailuista merillä kun on kirjoitettu kokonainen maailman sivu, ja itse olen ainakin ehtinyt sellaisiin tarinoihin kyllästyä jo pahasti.

Tarina oli mukavan lyhyt, mutta herätti myös uteliaisuutta. Miksi laiva oli matkalla Sireenisaarille ja mitä he sieltä toivoivat löytävänsä? Kuka toinen laiva oli? Miten Lydia oli laivalle päätynyt?

Kiitos tästä, lukisin mielelläni lisää jos innostut kirjoittamaan jatkoa!

[Isfet]

Hip hei, merenkäyntitunnelmointia!

Huippua, että antamastani sanasta inspiroitui näin kiva teksti ja ihanaa, että päädyit julkaisemaan, eikä tämä jäänyt pöytälaatikkoon pölyyntymään.    Pidin kovasti kuvailustasi, kuten aina, mutta tämä teksti tuntui jotenkin erityisen värikylläiseltä ja elinvoimaa uhkuvalta. Ehkä se johtui tuivertavasta tuulesta, joka tuntui välittyvän tänne näytön taaksekin. Ja tietysti hahmoillakin oli osansa, Isabella oli melkoinen pakkaus! Ihanaa.

Kysymyksiäkin heräsi valtavasti! Millainen alus Merennielijä on, kauppalaiva vai jotain muuta? Koostuuko koko miehistö naisista? Linnen tavoin mielelläni lukisin tästä maailmasta lisääkin mikäli se inspiroi kirjoittamaan, mutta tällaisena palasenakin tämä oli oikein viihdyttävä. Omia teorioitahan voi aina kehitellä 

Kiitos lukukokemuksesta ♥


//Ps. Banneri on upea! ♥♥

[hiddenben]

Ah, tämä kävi kyllä suoraan merenkävijän sydämeeni! ♥ Aivan todella ihastuttava teksti ja mahtavaa, että julkaisit tämän! Ai että. Fiilistelen tätä niin paljon ♥

Jo ensimmäiset lauseet herättivät kovan kaipuun merelle. Rakastan merellä oloa ja sitä voimaannuttavaa tunnetta, kun vauhti kiihtyy ja ote ruorista saa tuntemaan itsensä osaksi merenkäyntiä ja sen mahtia. Vaikka tässä merenkäynti taitaakin olla kovin kiihkeää ja saattaisin ainakin itse tulla merisairaaksi kesken menon, oli ihanaa seurata Lydiaa, joka vain saa lisää energiaa ja iloa kasvavasta vauhdista Hänen positiviisuutensa välittyi tässä tarinassa lukijalle, etenkin kun sen kontrasti happamaan Helenaan ja Isabellan karskiuteen.

Myös naisvoittoinen miehistö vei sydämeni. Viihdyn itse sekamiehistössä, mutta tässä on jotain kovin voimaannuttavaa, kun naiset liittävät voimansa ja ylittävät meriä yhteistyössä. Persoonallisuuksia kannelle kyllä mahtui! Isabellan murre yllätti minut täysin, sillä jotenkin mielsin tämän miehistön seilaamaan Itämerta kauempana (etenkin, kun puhuttiin avomeristä, vaikka kyllä niistä Itämerelläkin ainakin muutaman päivän ehtii nauttia!). Ensin ajattelin, että rikkooko tämä tarinan immersiivisyyttä, mutta kun Isabellan ja Lydian välinen keskustelu jatkui, mukauduin nopeasti yllätykseen ja nautin Isabellan kommenteista

Linnen ja Isfetin tavoin lukisin itsekin mielelläni lisää, mutta tunnelmapalasena tämä oli juuri täydellinen ja herätti kovin kirveltävän kamalan kaipuun merelle Kaikin puolin vahva ja hieno raapale, kiitos tästä! ♥

[Vuorna]

Hyvää iltapäivää ja suuret kiitokset Juhlahaasteen viimeiselle kierrokselle osallistumisesta <3 Tunnelmointipalaa kovasti kaipasin nyt tähän hetkeen, ja sisämaan asukkina lumisateen keskellä ajatus merenkäyntitunnelmoinnista tuntui sopivan hyvältä, enkä kyllä lainkaan pettynyt. Itse en mikään merenkävijä ole, joten oli ihanaa tutustua sellaiseen maailmaan näin tekstinkin kautta!

Pidin todella paljon siitä, miten rikasta tämä teksti oli! Sen ansiosta merelliseen miljööseen oli tosi helppo uppoutua ja lähteä kuvittelemaan ympäristöä ja hahmoja. Olen Isfetin kanssa ehdottomasti samaa mieltä siitä, että tämä teksti tuntui erityisen elinvoimaiselta – melkein sain itsekin ylimääräisen energiabuustin tästä! Yksityiskohtia oli sulle tuttuun tapaan ihanasti ja nekin osaltaan rikastuttivat tekstiä kivasti. Hahmoista pidin myös tosi paljon, erityisesti Isabella oli kaikessa äreydessään ja karskiudessaan todella symppis. Hänen murteensa ilahdutti oikein toden teolla!

Muiden tapaan komppaan sitä, että tämä jättää mahdollisuuksia ties kuinka monenlaisille jatko-osille, mutta itse yhdyn myös siihen, että tunnelmointipalasena tämä toimii todella loistavasti. Merellisyys ja semmoinen seikkailun tuntu ovat tässä vahvasti läsnä, minkä seurauksena tämä oli suorastaan ihastuttavaa luettavaa. Naismiehistö oli myös varsin ihana yksityiskohta <3 Nautin tästä tosi paljon, tämä piristi näin helmikuisen lumisateen keskellä – kiitos tuhannesti tämän kirjoittamisesta!

[Angelina]

Musta oli huvittavaa lukea ensin Lydian innokkuudesta ja tarmokkuudesta johon en samaistunut yhtään - sitten mukaan tulikin Isabella, johon sitten taas samaistuin ihan täysin Pidin siitä, miten erilaisia nämä hahmot olivat ja miten olit näin lyhyeen tekstiin saanut sen tuotua hienosti ilmi - ja vielä kaiken muun hienon ja elävän kuvailun lisäksi!

Tämä oli tosi mielenkiintoinen rapsu ja yhdyn muihin siinä, että tässä olisi kyllä aineksia vaikka mihin suurempaankin. Ei sillä, rapsut ovat kivoja kirjottaa ja kuten todettu, oot saanut näinkin lyhyeen tekstiin taas ihanaa tunnelmaa ja sitä kuuluisaa elämänmakua Tuli kyllä itellekin sellanen fiilis, että voisi lähteä merelle seilaamaan.

Kiitos tästä, enkä todellakaan pistä pahakseni jos innostut jossain kohtaa kirjottamaan lisää Merennielijästä miehistöineen!

[Altais]

Olipa hauska löytää vaihdokkaiden kautta tämän tekstin pariin! Niin kuin muutkin olivat kommentoineet, tästä välittyi tosi elävä ja käsinkosketeltava tunnelma, niin että lukiessa saattoi helposti kuvitella itsensäkin laivan kannelle puhurien keskelle harmaana ja tuulisena päivänä. Upeaa, miten oletkin saanut näin lyhyeen tekstiin niin valtavasti kiehtovia elementtejä, jotka houkuttelisivat helposti lukemaan paljon pidempääkin tarinaa. Keskenään kovin erilaisista naisista koostuva miehistö laittoi heti pohtimaan, keitä he mahtavat oikein olla ja miten ovat päätyneet laivan miehistöön, sekä mikä mahtaa olla heidän määränpäänsä, ja miksi se on niin tärkeä, että kilpailevan aluksen liikkeet kiinnostavat ja laittavat jopa miettimään tulen avaamista tiukan paikan tullen. Ihan mieletön tarinan alku tässä olisi, joten jos ikinä päätyisit jatkamaan tätä pidemmälti, se olisi loistavaa. Tiedän tietysti myös, että joskus niitä loistavia tarinaideoita on vaan liikaa suhteessa käytettävissä olevaan aikaan. 

Tässä oli tosi hienoa se, miten hahmot puhuivat, ja varsinkin tämä Isabellan murre, joka toi mieleen muissakin tarinoissasi esiintyneen puheenparren. Tässä yhdistyi hauskasti perisuomalainen arkirealismi tämän puhetavan myötä, ja toisaalta mielikuvituksellisen fantasiaseikkailun piirteet. Olen aina tykännyt lukea, kun hahmot puhuvat tällä murteella. Se luo heistä heti jotenkin helposti lähestyttävän kuvan, vaikkei heistä edes tietäisi vielä kovin paljon.

”Täällähän nääntyy näläkään! Elä vaan sano, että siellä on taas sitä saatanan särkisoppaa…”

Olipa kyllä kerrassaan ilo löytää ja lukea tämä! Olen vielä sen verran vähän seikkaillut täällä originaalipuolella, että täältä löytää paljon iloisia yllätyksiä, kun alkaa vaan lueskella, ja lisäksi kiva kun tällaisten haasteiden myötä myös löytää uusien juttujen pariin. Kiitokset tästä hienosta merenkäyntitunnelmoinnista!