Title: Rakkaudesta arvonimiin
Author: Spyro
Beta: OneStepCloser
Pairing: Jack Sparrow/William Turner
Fandom: The Pirates of the Caribbean
Rating: K-11
Genre: fluff, humour
Warnings: SPOILAA AT THE WORLD'S ENDIÄ![/b]
Disclaimer: En omista näitä Disneyn hahmoja, enkä väitäkään niin. Minusta on vain hauska leikkiä heidän hahmoillaan. En saa tästä myöskään rahaa, ainoastaan tyydytystä sairaalle mielikuvituksellen
A/N: Tämä ficci syntyi kun kävin katsomassa PotC 3:n. En tiedä, inspis iski, ja lopputuloksena oli tämä. Kommentit ovat edelleen elämäni suola, kun tämä on vielä ensimmäinen dialogi-ficcini ikinä.
*
“Jackie…”
“Älä käytä tuota nimeä.”
”Miksen?”
”Koska minä en pidä siitä.”
”Sanot vaan.”
”Hmph.”
”…”
”…”
”Jack kultaseni.”
”Rakas William, voisitko lopettaa käyttämästä ällöttävän söpöjä hellittelynimiä?”
”Miten olisi… en?”
”Niin minä vähän ajattelinkin.”
”Jack sokeripalani.”
”Okei, taisit juuri ylittää rajan.”
”Minkä rajan?”
”Rajan, jonka voit vain sinä ylittää.”
”Ja se raja on nimeltään?”
”Sitä rajaa kutsutaan nimellä ”liiallisen makean sietoraja”.”
”Vai niin. Kuinka pahasti ylitin sen?”
”Niin pahasti, ettet taida haluta tietää.”
”Onko se hyvä vai huono juttu?”
”Sitäkään sinä et taida haluta tietää.”
”Älä ole tylsä.”
”Olen tylsä ihan milloin itse haluan. Ja sitä paitsi, väitätkö sinä vakavalla naamalla kapteeni Jack Sparrow’ta tylsäksi?”
”Itse asiassa, kyllä. Alat olla jo niin epätylsä, että käyt tylsäksi. Olet joskus niin ennalta arvattava, vaikka väitätkin muuta.”
”Poika.”
”Kapteeni Turner.”
”Minulle sinä olet aina joko poika, tai William. Tai Will. Tai rakas William. Tai se typerys. Tai jotain siltä väliltä.”
”Jack…”
”Kapteeni Jack.”
”Kapteeni Jack.”
”Niin, kuten sanoinkin jo, poika.”
”Kapteeni Turner.”
”Poika.”
”Kapteeni Turner.”
”Rakas William.”
”Kapteeni Turner.”
”Turner.”
“Kapteeni.”
“Kapteeni.”
“Turner.”
“Ei, nyt sinä mokasit, sinun olisi pitänyt sanoa Jack Sparrow!”
”Jack!”
”Niin?”
”Olet toivoton.”
”Ja sinä vain pidät siitä.”
”…”
”Myönnä pois.”
”Jackie.”
”Poika.”
”Kas, alamme olla tasoissa.”
”Ei ikinä, poika.”
”Kapteeni Turner.”
”… Haluatko sinä tosiaan tapella tästä?”
”Itse aloitit.”
”Sinä siis tosiaan haluat tapella tästä? Sinä pääset kerran kymmenessä vuodessa astumaan maihin, ja sen kerran kun pääset ja me tapaamme, sinä haluat tapella titteleistä? Voi luoja, olet tyhmempi kuin mitä kuvittelin!”
”Vai niin, nyt syy on siis minun, herra Sparrow!”
”Kapteeni Sparrow!”
”Ja kuka se puhuikaan niistä titteleistä.”
”Me emme puhuneet mitään minun tapauksestani. Katsos, kun me käsittelimme tätä sinun tapaustasi tässä näin. Ikään kuin yhtä pisaraa merestä, savvy?”
”Oletko siinä taas juonut liikaa rommia?”
”Rommia ei voi ikinä juoda liikaa!”
”Ai ei vai?”
”Ei toki. Siitä puheen ollen, missä minun pulloni on?”
”Mikä niistä kymmenestä?”
”No mikä tahansa!”
”Tuolla ne makaavat rannalla.”
”Haepas poika minulle yksi!”
”Mitä sinä teet tyhjällä rommipullolla?”
”No en minä tyhjällä mitään teekään, senpä takia sinun pitääkin käydä hakemassa täysi pullo minulle sieltä rannasta, ymmärsitkös rakas William?”
”No tietenkin ymmärsin! Mutta siinä on vain se ongelma, että kaikki ne rannalla lojuvat kymmenen pulloa ovat tyhjiä.”
”Miksi rommi on aina lopussa kun sitä eniten tarvittaisiin?!”
”Väitätkö muka, että olen kuivaa seuraa?”
”Itse asiassa, hassua että tulit maininneeksi…”
”JACK!”
”No ei. Itse asiassa, sinähän olet varsin… miellyttävää seuraa. Tietyssä mielessä. En vieläkään tajua miten teet sen jutun – ”
”No ei nyt puhuta siitä taas.”
” – kielelläkö? Ah, miten ovelaa! Sitä en melkein tullutkaan ajatelleeksi!”
”JACK! Tai Jackie. Miten haluat.”
”Kapteeni Jack, kiitos.”
”Hmh.”
”En sitten myönnä sanovani tätä, mutta, oikeastaan, sinä olet harvinaisen… suloinen suuttuessasi.”
”Enkä ole.”
”Ei sitten. Sovitaan sitten, että olet äärimmäisen ruma.”
”No oliko tuo nyt kovin nätisti sanottu?”
”No kun ei se ensimmäinen tarjoamani vaihtoehto tuntunut kelpaavan! Montako vaihtoehtoa minun pitäisi tässä sinulle antaa? Yhtä monta kuin Davy Jonesilla on – tai oli – niitä lonkeroita? Ne muuten hyppivät painajaisissani vieläkin. Jos minä nukkuisin. Tai siis, kyllähän minä nukun, mutta en kyllä näe painajaisia, vaan painajaiset näkevät minut, savvy?”
”Puheissasi ei enää ole todellakaan mitään järkeä.”
”Ei niissä ole tarkoitustaan, yritän vain puhua sinua pyörryksiin rakas William, jotta voin tehdä sinulle jälleen sen, mitä tein aikaisemminkin päivällä.”
”Mutta Jack –”
”Muistaakseni taisin suudella sinua ensin tähän…”
”Jack…”
”Ja sitten tuohon…”
”Oh, Jack, pyydän.”
”Ja sitten ehkä vielä, jos oikein, oikein muistiani pinnistän, niin aivan sinua härnätäkseni tuohon!”
”Ooh.. J-Jack.”
”Sitähän minäkin, rakas.”
”Mutta aurinko taitaa laskea pian.”
”Höpöhöpö, näet näkyjä.”
”Ja sinä näet pian tähtiä nopeammin, kuin ehdit huomata mikä sinuun iski, jos et lopeta tuota ärsyttämistä.”
”Itse asiassa, nyt sinun suustasi taitaa päästä sellaisia sammakoita, että minun on varmaan pakko tukkia se jollain ja mikäpä olisikaan parempi vaihtoehto kuin…”
”Mmmmmmmmmmmh.”
”… tukkia se omalla suullani.”
”Olet yhä edelleen toivoton.”
”Jep!”
”Huokaus. Minun täytyy sitten kai taas mennä.”
”Eikä tarvitse, eihän se aurinko vielä ole laskenut.”
”Mutta laskee pian.”
”No voi sitä kai vähän huijata! Eihän täällä ole ketään kyttäämässä, että teet kaiken aivan sääntöjen mukaan!”
”Jack…”
”Hyvä on, hyvä on, kyllä minä tiedän.”
”Niin. En haluaisi mennä.”
”En minäkään haluaisi että sinä menet. Ja tuotakaan en muuten juuri myöntänyt ääneen.”
”Ai mitä?”
”Juuri niin. Äläkä hymyile noin, kyllä minä tiedän mitä sinä ajattelet!”
”Aww, minä rakastan sinua Jack.”
”… Sinäkin olet ihan kiva.”
”Jack!”
”Okei, kyllä minä sinusta pidän!”
”…”
”HYVÄ ON HYVÄ ON, olet äärimmäisen ihana ja rakastan sinua, kelpaako nyt?!”
”Ehkä juuri ja juuri.”
”No niin sitähän minäkin.”
”Hah.”
”No menetkös siitä nyt jo?”
”Pian. Haluan vain katsella sinua vielä vähän aikaa.”
”Jaa, no sopiihan se.”
”Noniin, nyt minä menen. Hei taas sitten.”
”Juu, nähdään ensi kuussa!”
”Jack!”
”Tai ensi viikolla!”
”Jack…”
”No hyvä on, huomenna sitten.”
”Sitä minäkin.”
”Sinun laivassasi?”
”Minun laivassani.”
