Joulupal(l)oja (K-11 • jouluisia suupaloja, Juuso/Samuli • mikrojoulukalenteri, 24/24)

[Waulish]

K-11 • originaali

FinFanFun1000 sanalla 124. tonttu
FinFanFun 20 vuotta: Juhlahaaste! haasteella kirjoita ja julkaise jouluinen teksti
Originaalikiipeily sanalla 4. valo
The Joulukalenterihaaste IV

Minun loppuvuoteni on sellaista hyrskynmyrskyä, etten harmikseni tällä kertaa pysty sitoutumaan tarinalliseen, jatkismuotoiseen joulukalenteriin niin kuin kahtena edellisvuotena, mutta koska en kuitenkaan halunnut hylätä hyvin alkanutta Juumuli-kalenteriperinnettäni, kehittelin idean mikrokalenterista! Jokainen luukku on siis mikromittainen eli alle 100 sanaa, ja siihen jos en pysty sitoutumaan, lupaan ainakin yrittää syödä tonttulakkini. Nämä joulupalat ovat toisistaan irrallisia eivätkä ne muodosta yhtenäistä tarinaa, vaan ne ovat vain katkelmia sieltä täältä Juuson ja Samulin jouluista - vähän niin kuin Koskettaen (K-11), mutta ehkä kokonaisuudessaan vielä höperömmällä ja vähemmän universaalilla otteella. Juuso ja Samuli ovat osa Varauksia ja purkauksia -teekkariromantiikkasarjaani, mutta nämä palaset mitä luultavimmin avautuvat myös ilman aiempaa hahmotuntemusta, sikäli mikäli joku uusi lukija innostuu matkaan mukaan. Tervetuloa seuraamaan, ja iloista joulunodotusta!

◒◐◓◑

1.
 90 sanaa

Kaikkeutta koetteleva kylmyys ja sen ylle lankeava pimeys vaivuttavat luonnon talvihorrokseen, mutta Samulissa ne sen sijaan herättävät jotain: levottoman aavistuksen lähestyvästä joulusta. Se hiipii vaivihkaisin mutta vääjäämättömin askelin. Se punoo pahoja ajatuksia, kuiskii riittämättömyydestä ja rakkaudettomuudesta ja usuttaa ulos pakkaseen ilman talvivaatteita.

Joulu joululta Samulissa kuitenkin voimistuu varmuus siitä, ettei joulu itsessään ole paha tai pimeä. Juuson kanssa vietetyt joulut täyttyvät läheisyyden lämmöstä ja naurun valosta. Ne ovat eriparisia joulupalloja ja kömpelösti koristeltuja piparkakkutonttuja.

Samuli toivoo, että vielä jonain päivänä varmuus lankeaa aavistuksen ylle niin kuin lumihuntu marraskuun mustaan maahan.

[Vendela]

Ihanaa, että kirjoitat joulukalenteria edes tämmöisessä mikromuodossa Uskon, että nämä palat tulet täydentämään tämän kaksikon tarinaa hienosti! Lisäksi tämä pituus vaikuttaa hyvältä päivittäiseltä kirjoitustavoitteelta

Oih kun tämä alkoikin aika rankasti! Vaikka samalla myös toiveikkaasti. Samulin joulut ovat varmasti olleet hyvin erilaisia kuin Juuson ja niistä on jäänyt kaikenlaista kummittelemaan takaraivoon. Ihanaa kuitenkin huomata että tämä on hellittämässä ja tulevaisuudessa siintää paremmat ajat Kyllä Juuso tekee niin hyvää Samulille ❤️

Jään innolla seuraamaan tätä

Vendela

[Fairy tale]

Huonoista jouluista on varmasti pitkä matka nousta ja viimein käsittää, että uusi aika tuo uusia kauniita jouluja.
Minä liityn matkaan Juuson ja Samulin jouluja seuraamaan. 

[Waulish]

Oho, alkoipa tämä tahmeasti kun heti toinen luukku avautuu piirun verran myöhässä. Pahoittelut siitä! Olin iltavuorossa enkä kunnolla ehtinyt mikroilla ennen vuorokauden vaihtumista, mutta onneksi en kovin kovasti kuitenkaan vielä myöhässä laahaa.

Vendela, minustakin mikromitta tuntuu hyvältä ja kohtuulliselta päivittäiseltä kirjoitustavoitteelta tässä tilanteessa, kun kirjoittamiselle ei arjen pyörityksessä oikein liikene aikaa. Ja parempi sekin kuin ei mitään! Toivotaan tosiaan, että tällaiset pienetkin palaset täydentävät tarinakokonaisuutta omalta osaltaan, vaikka se osa vaatimaton olisikin. Onpa ihanaa, että löysit tämänkin kalenterin pariin ja jäät seuraamaan - kiitos kovasti! Iloa ja onnea on varmasti vielä luvassa, vaikka alku olikin aika melankolinen.

Fairy tale, onpa mukavaa nähdä sinutkin täällä! Tervetuloa mukaan matkalle Juuson ja Samulin jouluihin, ja lämmin kiitos kommentista. Ikävät joulut eivät varmasti tosiaankaan hetkessä pyyhkiydy pois, mutta ehkä ne vähitellen kuitenkin hautautuvat kivempien kokemusten alle.

◒◐◓◑

2.
 95 sanaa

Samuli seuraa puoliksi huvittuneena ja puoliksi kateellisena, kuinka Juuso napsii suuhunsa piparkakkutaikinan riekaleita, niitä joita jää piparimuottien leikkaamien kuvioiden väliin. Osa taikinasta päätyy Juuson mahaan eikä uuniin, eikä Juuso näytä olevan siitä yhtään pahoillaan.

Samuli muistaa piparkakkutaikinan makean, mausteisen, tahmean maun. Se kiirii jostain huolettomasta lapsuudesta, kun mummolla oli aikaa ja kärsivällisyyttä leipoa viisivuotiaan Samulin kanssa. Samuli tahtoisi päästä takaisin siihen huolettomuuteen, jossa itsekuri ja askeettiset elämäntavat olivat tuntemattomia käsitteitä. Silloin merkitystä oli vain sillä, että raaka taikina maistui ihmeellisen paljon paremmalta kuin valmis leipomus.

Juuso ojentaa Samulillekin taikinapalluraa hehkuen hymyä, joka ei tuomitse ketään.

[Fairy tale]

Tahmeasti alkoi kun aiheenakin on tahmea, raaka piparitaikina. Piparkakkujen leivonta ja taikina syöminen tuntuvat olevan se isompi juttu, kuin niiden valmiiksi paistettujen syöminen.
Mukava että Samulilla on mukava muisto pipareitten leipomisesta.

[Waulish]

Fairy tale, haha, totta kyllä, oli aihekin varsin tahmea! Usein tosiaan se leipomis- ja taikinanmaisteluvaihe on parasta pipareissa. Itsekään en kypsistä pipareista niin välitä, mutta taikinaa voisin syödä vaikka kuinka - onneksi ei ole tullut itse leivottua pipareita ikuisuuksiin, kun olen lähinnä keskittynyt niiden koristeluun, mikä myöskin on minulle tosi mieluisaa puuhaa. Kiitos kivasta kommentista!

◒◐◓◑

3.
 80 sanaa

Joulusaunan täytyy olla vuoden paras sauna. Juuson äiti on pakastanut saunavastoja talveksi, ja koivun kirpeänraikas tuoksu on tervetullut vieras talven ja kaamoksen keskelle. Juuso viskaa lisää löylyä ja nojaa kyynärpäänsä polviin kiukaan sihistessä ja vapauttaessa uuden halauksellisen lämpöä.

Samuli vihtoo Juuson selkää muutaman kerran, ja Juuso hymyilee tuntiessaan ihollaan miellyttävää kipristelyä ja pari siihen liimaantunutta koivunlehteä. Kun hän kotvan kuluttua kääntää kasvonsa Samulin suuntaan, on Samuli nojautunut selkä seinää vasten silmät suljettuina ja raukea ilme kasvoilla, vasta sylissään leväten.

Tänään heillä ei ole kiire mihinkään. On loputtomiin lämpöä ja aikaa.

[Fairy tale]

Eikä, onnistuit nostattamaan selkeän mielikuvan raikkaasta koivuvihdan tuoksusta nenääni. Sillä varmasti tuollainen pakastettu (ei ole muuten tullut mieleenikään pakastaa koivunoksia) säilyttää tuoreen tuoksunsa. Ja sitten juuri kun jäin miettimään että vihdalla vihdotaan joo, niin kas kun ujutit tähän pätkään myös vastan. Mainiota. 

[Waulish]

Fairy tale, vastoja voi tosiaan pakastaa tai kuivattaa talvea varten! Äitini joskus säilöi niitä muistaakseni juuri jouluksi. Tuossa pätkässä on tosiaan jotain sekä vihtojen että vastojen ystäville. Itse olen ehdottomasti tottunut käyttämään vastaa, mutta jotenkin kuitenkin vihtominen kuulostaa minusta kuvaavammalta ja luontevammalta kuin vastominen. Lämmin kiitos jälleen ihanasta kommentista!

◒◐◓◑

4.
 95 sanaa

Kun Samuli aamupesut tehtyään kömpii kylpyhuoneesta hieroen silmistään aikaisen herätyksen katkomaa unta, hän kohtaa jotain, mikä saa hymyn huulille ja uupumuksen unohtumaan ainakin hetkeksi. Juuso voitelee aamupalaleipiään keittiössä yllään kirkkaanpunainen puuvillapaita, jonka kaula-aukosta pilkottaa valkoinen kauluspaita.

”Oletpa sä jouluisen värinen”, Samuli hymähtää ja kurottaa kuiva-ainekaapista pähkinäpussin. Niin räikeä punainen saisi vaaleapiirteisen Samulin näyttämään aaveelta tai vähintäänkin sairaalta, mutta Juusolle punainen sopii.

Juuso hymyilee ja osoittaa voiveitsellä kuvajoulukalenteria jääkaapin ovessa. ”Joulukuun eka. Haluatko sä avata luukun?”

”Veikkaatko, että mä suoriudun siitä siistimmin kuin tän pussin avaamisesta?” Samuli irvistää parille pussista ennenaikaisesti singahtaneelle pähkinälle.

”Takuulla. Mä kannustan.”

[hiddenben]

No niin, ehdinpäs vihdoin ja jokseenkin ajoissa tämänkin upean joulukalenterin äärelle! Nautin niin valtavasti tuosta viimevuotisesta joulukalenteristasi, että halusin päästä lukemaan tämän tänä vuonna niin sanotusti reaaliajassa Ja ehdinkin! Uskon, että tällainen mikrokirjoittelu sopii kiireiseen elämänvaiheeseen hyvin, ja pienikin tunnelmoiva mikro ilahduttaa lukijan päivää kovasti. Kaikin puolin voittoisa tilanne, siispä!

Tämän joulukalenterin nimi on näiden neljän ensimmäisen luukun perusteella erittäin sopiva. On kipeitä, tulehtuneita tunteita joulun suhteen, mutta on myös paljon onnellisuutta ja lempeyttä. Sellaisena joulu näyttäytyy myös minulle ja varmasti monelle muullekin. Pidän siitä, miten Samuli reflektoi mennyttä ja nykyistä aikaa ja kuinka tässä käy ilmi se, miten kipeiden muistojen päälle hiljalleen rakennetaan jotain uutta ja eheämpää. Vanhoja muistoja ei voi pyyhkiä pois eikä kannatakaan, mutta niissä ei tarvitse jatkuvasti elää vaan voi myös valita, että muistaa useammin ne hyvät muistot.

Juuson ja Samulin välinen kemia on niin pehmeää ja ihanaa, että minua ihan hymyilyttää. Tykkäsin tuosta saunomisluukusta (minullekin tuli ihan uutena tietona tuo, että vihtoja voi pakastaa!) ja etenkin tuo kiukaan sihistessä ja vapauttaessa uuden halauksellisen lämpöä oli ihanasti ilmaistu. Sitten tuo neljännen luukun joulukalenterin avaaminen ja Juuson räikeän punainen joulupaita oli juuri sopivan jouluinen ja ilahdutti minun nuhaista päivääni kovasti.

Ihanaa siis, että kirjoitat tätä ja kiitos siitä! Yritän ehtiä seurata tätä aktiivisesti joulukuun ajan, niin pääsen nauttimaan tästä herkästä ja aidosta joulutunnelmasta ♥

[Waulish]

hiddenben, voi että, ihanaa että löysit tänne viimevuotisen kalenterini innostamana! ♥ Onhan tällainen mikrokokoelma aika vaatimaton verrattuna jatkistyyppiseen tarinaan, mutta toivottavasti olet oikeassa siinä, että tällaiset pienetkin tunnelmapalaset voivat tuoda iloa ja valoa. Tuntuu hyvältä kirjoittaa edes jotain pientä, ja toistaiseksi mikro päivässä on sujunut aika kivuttomasti ja leppoisasti. Vaikka resurssit eivät tällä hetkellä tämän kummempaan riitäkään, toivon että saisin kuitenkin tänä jouluna vielä viime joulukalenterista uupumaan jäänen epilogin julkaistua, jotta sekin tarina saisi lopullisen päätöksensä (ja voisin luontevasti vastata muun muassa sinun iki-ihanaan kommenttiisi!). Ihana kuulla, että Juuson ja Samulin välinen kemia toimii ja herättää myönteisiä fiiliksiä, ja ylipäätään että näistä tähänastisista luukuista on saanut jotain irti. Lämpimät kiitokset aivan ihanasta kommentista, ja tervetuloa mukaan tälle joulumatkalle!

◒◐◓◑

5.
 95 sanaa

Jouluna hautausmaalla on kaunista. Lumi hunnuttaa hautakiviä ja kumpuilee pehmeänä niiden lomassa. Kaikkialla on kynttilöitä, jotka yhdessä lumen kanssa luovat valoa illan pimeyteen. Muutamissa lyhdyissä hehkuu jopa jouluvaloja.

Juuso on saanut Samulin iltalenkkiseurakseen, vaikka useimmiten Samuli lenkkeilee yksin omien intervallitreeniensä tahdissa. Tuntuu hyvältä kävellä kaksin kaikessa rauhassa, hengittää heleää pakkasilmaa ja kuunnella myöhäisillan hiljaista huminaa.

He kulkevat hautausmaan läpi sanattomassa yhteisymmärryksessä. Sanoja ei tarvita, kun kumpikin on läsnä samassa hetkessä. Juuso vilkaisee Samulia, jonka poskilla punertaa pakkanen, ja miettii, miten onnekasta on rakastaa. Hän kietoo käsivartensa Samulin alaselän ympäri, ja Samuli hymyilee kohti lumista maata.

[Waulish]

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille! Ajattelin kirjoittaa sen kunniaksi teemaan sopivan mikron.

◒◐◓◑

6.
 95 sanaa

Linnanjuhlien katsominen on itsenäisyyspäiväperinne, josta Juuso saa kiittää vanhempiaan ja näiden miltei hellyttävää intoa ihmetellä toinen toistaan prameampia – tai karmeampia – pukuja. Omilleen muutettuaankin Juuso on säilyttänyt perinteen, vaikkakin ehkä enemmän ruoan kuin juhlallisuuksien takia; asiaan nimittäin kuuluvat myös juusto, suklaa ja punaviini.

Samuli ei ole koskaan aiemmin seurannut itsenäisyyspäivän vastaanottoa. Juusosta pukujen hämmästelyä huvittavampaa onkin Samulin ilmeiden seuraaminen tämän kohotellessa ja rypistellessä kulmiaan rohkeille pukeutumisvalinnoille, joidenkin vieraiden melkein minuutteja kestäville kättelytuokioille ja selostajien huomioille.

”Mä en vieläkään ymmärrä, miksi näistä uutisoidaan niin kiihkeästi viikkojakin etukäteen”, Samuli toteaa.

Juusoa naurattaa. ”Pieni kansa ja kerrankin isot juhlat.”

[Vendela]

Täällä ollaan taas! Olipa kivaa lukea monta juttua näiden kahden jouluista tällä tavalla putkeen kun en viikonlopun aikana ehtinyt panostaa lukemiseen juurikaan

Piparitaikinan syöminen on niin parasta ja myös pakollista jos kerran pipareita leipoo Toki Samulin kohdalla on näitä ikäviä asioita jotka ovat vieneet nautintoa niin paljosta. Onneksi Juuso on Juuso eikä tosiaan tuomitse vaan päin vastoin kannustaa ❤️

Aaah, ihana saunakohtaus. Ja siis ihana juuri siksi kun se oli niin kiireetön ja raukea. Jotenkin tosi kivaa että alastomana voi tehdä muitakin juttuja kun harrastaa seksiä ja silti nauttia olostaan Virkistävä huomio!

Minulla ei ole muuten vieläkään omaa joulukalenteria! Tajusin sen kun luin tuosta näiden ekan luukun avaamisesta. Yleensä olen joka vuosi hommannut jonkun tee-kalenterin mutta tänä vuonna se on vain jäänyt. Saakohan niitä enää mistään? Vaikka toki onneksi täällä Finissä on monta kivaa kalenteria tänä vuonna joista saa nauttia päivittäin

Täytyy muuten sanoa että olen linnan juhlista hieman Samulin kanssa samoilla linjoilla. Itsenäisyyspäivä on tärkeä asia, mutta juhlista höyryämistä en oikein ymmärrä

Vendela

[Waulish]

Vendela, onpa kiva kuulla, että luukuista on löytynyt samaistuttavia ja ihastuttaviakin hetkiä! Piparitaikinan syöminen on todellakin parasta, ja lisäksi yhdyn sinuun (ja Samuliin) siinä, että linnanjuhlista keuhkoaminen on vähän käsittämätöntä, kun pahimmillaan jo viikkoja etukäteen spekuloidaan seuralaisia ja pukuja ja ties mitä. No, mieltymyksensä ja viihteensä kullakin. Voi ei, toivottavasti löytyisi vielä vaikka jokin teejoulukalenteri! Luulisi, että niitä vielä kaupoista saisi, vaikka ensimmäinen viikko onkin jo vietetty. Meillä on puolison kanssa tänä vuonna sama kombo kuin viimeksi, eli Partiolaisten adventtikalenteri ja TakeT-teekaupan teekalenteri, jossa on ihana sekoitus kaikenlaisia teelajeja ja -makuja. Ja onneksi tosiaan täällä Finissäkin on kivoja kalentereita, joita seurailla! ♥ Kiitos kovasti sinulle ihanasta ja kannustavasta kommentista.

◒◐◓◑

7.
 95 sanaa

Keskusta kuhisee kiirettä, kun ihmiset valmistelevat joulua, hankkivat viimeisiä lahjoja ja haalivat kärryittäin ja koreittain ruokaa. Kuhinassa joululaulut kuulostavat rasittavan railakkailta ja näyteikkunoiden valoilotulitukset sattuvat silmiin. Samuli on väsynyt. Hän haluaa vain kotiin.

Bussissakin on ruuhkaa. Samuli jää seisomaan. Hän huojuu bussin keinuessa, tuijottaa lasiovista pimeyteen ja odottaa, että ne viimein aukeaisivat tutulla pysäkillä.

Kotikadulla Samuli hengittää syvään ja imeytyy hiljaisuuteen, joka on kuin toinen maailma verrattuna ydinkeskustaan. Lunta leijailee pimeyden poikki pikkuruisina, kimmeltävinä kiteinä.

Kotona on lämmintä ja tunnelmallista. Juuso pelaa pasianssia keittiössä. Riisuessaan Samuli miettii, millainen onni onkaan koti, johon on hyvä tulla.

[Waulish]

◒◐◓◑

8.
 95 sanaa

Joulukuinen lauantaiaamupäivä on kirkas ja kiireetön. Aurinko on pinnistellyt näkyviin horisontin yläpuolelle, ja aika tuntuu seisahtuneen. Samuli tiskaa aamupala-astioita. Keittiössä leijailee vieläkin banaanilettujen täyteläinen tuoksu, jossa on tällä kertaa häivähdys kanelia, koska Juuso halusi bravuurilettuihinsa joulun makua.

Samuli nostaa viimeisenä pesemänsä paistinpannun kuivauskaappiin ja kääntyy ympäri. Juuso istuu vieläkin ruokapöydän ääressä, toinen jalka koukussa rintaa vasten ja käsivarret sen ympärillä, mietteliäs katse ikkunassa.

”Mitä mietit?”

”Sitä, onko tuossa lohikäärme vai dinosaurus.”

”Missä?”

Juuso osoittaa ikkunanpieleen yön aikana avautuneita kuurankukkia. ”Mitä sä näet?”

Samulia hymyilyttää. ”Lähinnä sut ja sun hartaan keskittymisen. Tai voisihan siinä olla norsu…”

[Thelina]

Minulla oli mennyt tämä mikrokalenteri ihan ohi! Ihanaa, että olet löytänyt tällaiseen pieneen joulukalenteriin aikaa ja nämä pikku luukut ovat kivoja lukijallekin - tuntuu, että itselläkin pitää vielä sen verran kiirettä, ettei ole paljoa ehtinyt seurailla joulukalenterijatkiksia vielä. Mutta mikrofikin nauttii nopeasti ja näissä pääsikin ihanasti sekä talvi-, joulu- että Juumulitunnelmaan alkoi heti tehdä mieli pipareita, banaanilettuja ja saunavihdan tuoksua. Jään seurailemaan, kiva, että kirjoitat tätä!

[Vendela]

Nämä ovat ihanan arkisia, mutta kuitenkin tuovat joulufiilistä

Tuo Samulin ajatus, että on onni tulla kotiin missä on hyvä olla on tosi tärkeä! On tosi surullista, ettei se aina ole näin. Hyvä kuitenkin, että Samuli kokee onnea ja juuri Juuson kanssa, että heillä on kaikki hyvin!

Nauroin kyllä ääneen kun Samuli ehdotti norsua Siis mitä ihmettä? Juusolla on mielikuvitusta mutta jotenkin tuo Samulin norsu oli niin arkinen. Vaikka toki se, että ylipäätään näkee eläinhahmoja kuurakukissa on ihanaa ja suloista

Kiitos taas näistä!

Vendela

[Waulish]

Thelina, onpa kivaa, että näistä pikkuluukuista on ollut iloa myös lukijan näkökulmasta. Nämä ovat tarjonneet kivoja ja piristäviä kirjoitustuokioita kiireisen arjen lomassa, ja olen hyvilläni siitä, että ryhdyin vaihteeksi tällaiseen leppoisaan kalenteriprojektiin. Vaihtelu virkistää, ja mikrot pitävät kirjoituslihakset lämpiminä. Vielä parempaa, jos ne toimivat lukijallekin sulavina suupaloina! Ihana kuulla, että luukut ovat siivittäneet joulun ja talven tunnelmaan ja herättäneet jouluisia mielitekoja. Voi että, kiitos kovasti ihanasta kommentista!

Vendela, hienoa että arkisuudesta huolimatta joulufiilis välittyy. ♥ Olen samaa mieltä siitä, miten tärkeää on, että omassa kodissa on hyvä olla. Koti on usein niin kokonaisvaltainen ja merkityksellinen osa arkea, ja siellä vietetään iso siivu elämästä. Samuli on onneksi vihdoin löytänyt paikkansa Juuson viereltä ja yhteisestä kodista, jossa tuntuu turvalliselta ja vakaalta. Haha, Samulin mielikuvitus ei tosiaan lentänyt tuossa sananvaihdossa ihan samoissa korkeuksissa kuin Juuson. Kiitos paljon ihanasta kommentista!

◒◐◓◑

9.
 95 sanaa

Juuso yrittää pursottaa sokeritahnaa niin, että se mukailisi kuusen muotoisen piparkakun reunoja, mutta siitä ei tule juuri mitään – siitäkään. Juuso on jo todennut, ettei osaa pursottaa kauniita, pyöreitä pisaroita tai edes suoria, tasapaksuja viivoja, sillä sokeritahnalla on aivan oma tahto: sen tulo tyssää kriittisillä hetkillä, ja se leviää ja kiertelee ja kaartelee niin, että sillä on mahdotonta tehdä tarkkoja yksityiskohtia. Ilmeisesti reunojen jäljentäminenkin on Juusolle mahdotonta. Niinpä hän päättää vapauttaa sisäisen abstraktin taiteilijansa ja päällystää kuusen ristiin rastiin mutkittelevilla viivoilla kuin hämähäkinseitillä.

Vieressä Samuli liimaa possulle nonparellisilmää, eikä Juuso voi muuta kuin hämmästellä tämän sorminäppäryyttä.

[Fairy tale]

Voi kuinka kivoja. Tunnelma tosiaan vaihtuu tilanteesta toiseen. Tuo kynttilöin ja lumen valaisema hautausmaa on niin rauhallinen ja kaunis. Sitten ollaan Samulin kanssa kaupngin kiireessä ja ruuhkabussissa, josta onkin kiva päästä kotiin, jossa onkin jo hiljaisempaa. 

Aamun ja aamupäivän valaistus ja auringonsäde talvipäivänä kotiin on kaunista. Vaikka toteankin, että tuo banaanilettuaamupala oli kyllä myöhään, että aurinko on ehtinyt tulla esiin. Ja sitten vielä eläinhahmoja kuurassa. Pitäisi useammin pysähtyä niitä kuuran muodostamia kuvioita katsomaan. Ne ovat oikeasti taidetta.  :

Kiitos taas näistä jouluisista luukuista.

[Thelina]

Samaistun Juusoon - tykkään kovasti leipomisesta, mutta koristeluiden kanssa menee melkein aina pieleen Juuson rustiikkinen koristelutyyli on siis erittäin hyvä! Näiden arkisten hetkien kautta tulee hahmojen luonteetkin esiin, kun Samuli osaa ja jaksaa näperrellä koristeiden kanssa paljon pidempään. Tykkään muuten noista keltaisista pallokoristeista joka luvun yllä, ihanaa kun jaksat aina kiinnittää tuollaisiin pieniin yksityiskohtiin huomiota

[hiddenben]

Voi että, onpa näihin osiin tarttunut paljon joulutunnelmaa ja hyggeilyä! Etenkin tuo Linnan juhlien seuraaminen ja piparkakkujen koristelu miellyttivät minua, niistä löytyy jotain minulle tuttua. Mieleen muistui, kuinka olin viisi vuotta sitten vaihdossa Irlannissa ja katselin tietokoneen näytöltä Yle Areenasta Linnan juhlia. Areenastahan ei voi kauheasti mitään katsoa, jos ei ole Suomessa, mutta Linnan juhlat näkyivät Eurooppaan asti

Tykkään kovasti siitä, miten edelleenkin tuo joulupal(l)ojen teema erottuu joka osassa. Joulukiireet, sähläys ja sokeritahnan levittämisen vaikeus tasapainottuvat kuurankukkien katselulla ja kaikella söpöllä, ihanalla fiilistelyllä. Varsinkin tuo Riisuessaan Samuli miettii, millainen onni onkaan koti, johon on hyvä tulla jäi mieleeni lämpöisen lempeänä ♥ Ihania osita, kiitos näistä!