Operaatio Joulumieli, jälleen (S, H/D) 25/24

[Melodie]

Luukku 18


Kahdeksantenatoista joulukuuta oli aika mennä katsomaan joulun ystävyysotteluita. Koko perhe oli innoissaan ja he pakkasivat tohinalla mukaan eväitä ja viirejä. Gwyneth pukeutui kauttaaltaan oranssiin ja Balthazar lauloi kannustuslauluja jo puoli seitsemältä aamulla.

He matkasivat porttiavaimella kentänlaidalle, jossa olikin menossa varsinainen hullunmylly kun ihmiset tungeksivat, etsivät tuttaviaan ja yleisesti iloitsivat. Heille oli varattuna oma aitio, johon kaikki heidän ystävänsäkin tietysti tulisivat, joten he suuntasivat suoraan sinne. Lapset kurkistelivat reunan yli ja kiljuivat ja Draco tunsi olevansa sydän syrjällään.
"Istumaan nyt, lapset", Harry komensi nähtyään Dracon säpsähtävän melkoisesti kun Gwyneth oli kurottanut erityisen pitkälle reunan yli. Lapset asettuivat valittaen istumaan ja potkivat aition etuseinää. He kuitenkin unohtivat harminsa pian, kun muita lapsiperheitä alkoi saapua. Ron oli myös pukeutunut Kadlein kanuunoiden faniasusteisiin, ja he Gwynethin kanssa läpsäyttivät kätensä voitonvarmoina yhteen.

Ensimmäinen ottelu oli Kadlein kanuunat vastaan Impoon ampiaiset. Kaikki tempautuivat mukaan pelin tiimellykseen ja hihkuivat, ulvoivat ja huitoivat villisti. Lapset pomppivat ja aikuiset heiluttelivat viirejä. Pelaajilla oli päässään tonttulakit ja luudat koristeltu kimalleköynnöksillä, ja he heittelivät kaatoja ympäriinsä virnuillen ja lauleskellen. Lopulta Kadlein kanuunoiden etsijä löysi siepin ja heidän aitiossaan juhlittiin villisti.

Toisessa ottelussa olivat vastatusten Harjaruusun harakat ja Kenmaren kanahaukat, ja tunnelma heidän aitiossaan oli jo huomattavasti hyytynyt. Lämmitysloitsuista huolimatta alkoi tulla vilu ja lapset olivat levottomia kun tilaa juoksentelulle oli riittämättömästi. He kuitenkin levittivät eväänsä esille ja söivät ottelunseuraamisen lomassa, ja niin kaikki pysyivät hyväntuulisina.

Kun toinenkin ottelu oli päättynyt, lapset ja osa aikuisistakin nuokkui jo. Draco ihmetteli, miten saattoi olla niin uupunut, vaikka oli suurimman osan päivästä vain istuskellut. Onneksi heillä oli porttiavain kotimatkaankin varten, ja perillä koko porukka kömpi heti nukkumaan.

[Vendela]

Tätä on kyllä ihana lukea kun tämä saa joka kerta hymyn huulille Todellinen hyvänmielen teksti!

Harry on kyllä ihana kun järjesti tuollaisen treffi-illan Tekee varmasti hyvää kaiken joulutohinan ja raskauden keskisellä. Huhki, hauskaa muuten että Harry oli käskenyt siivousvälineitä ja muita välttelemään Dracoa! Onneksi on kuitenkin joulumarkkinat.

Voihan Narcissaa jolla ei oikein ole joulumieltä samaan tapaan kuin Dracolla! Mutta urheasti hän kuitenkin tuli vierailemaan poikansa luona. Tuo on niin supersöpöä miten Malfoyt ovat tuollaisia isovanhempia jotka hääräävät lasten ympärillä

Huh, parin ottelun seuraaminen uuvuttaa varmasti! Joten hyvä että porukka pääsi nopeasti kotiin ja omaan sänkyyn! Eipä ole enää kovin montaa yötä jouluun!

Vendela

[Melodie]

Vendela: Kiitos! Ihanaa, että tästä tulee hyvälle mielelle, se on mitä suurimmin tarkoituksenakin <3

-

Luukku 19


Joulukuun yhdeksäntenätoista Draco heräsi täynnä kihelmöivää odotusta. Huomenna! Juhlan aika koittaisi. Hän alkoi heti hääriä ympäri taloa kuin pyörremyrsky.

Puoli kahdeltatoista ovileijonaa kolkutettiin. Draco avasi oven ja Blaise lampsi suoraan sisään.
"Terve", hän sanoi, laski tuomansa glögipullon pöydälle ja nappasi lapsen kumpaankin kainaloonsa ja pyöritteli näitä ympäri. Lapset kikattivat ja Dracon päässä raksutti.
"Mitä sinä täällä jo nyt teet? Oletko erehtynyt päivästä? Juhlathan ovat vasta huomenna. Vai… olenko minä erehtynyt päivästä?!" Paniikki valtasi Dracon.
"Ei ei, ei mitään sellaista", Blaise sanoi ja laski lapset maahan. "Tulin tänne vahtimaan, ettet riehu päättömästi."
Draco yritti supattaa pölyhuiskulle loitsun jotta se ryömisi piiloon, mutta sen sijaan se pölläytti kaikki pölynsä ympäriinsä. Blaise huokaisi, nappasi huiskun ja vei sen paikalleen komeroon.
"Nähdään sitten joulun jälkeen", hän toivotti ja sulki oven. "Ja nyt, Draco, sinä istut alas ja nostat jalat ylös. Tämä on uutta erikoisglögiä jota löysin Birminghamin joulumarkkinoilta, ja haluat varmasti maistaa sitä."
Draco totteli huokaisten. Tuntui, ettei omaan elämäänsä ollut enää mitään sananvaltaa! Mutta glögi oli kyllä hyvää.

Päiväkin sujui mukavasti. Ensiksi he pelailivat koko porukalla lautapelejä, ja Blaise loisti Aliaksessa. Sen jälkeen oli aika tehdä joulutorttuja, ja he päätyivät hulluttelemaan ja tekemään mitä erilaisimpia muotoja. Draco ei muistanut, koska oli viimeksi nauranut niin paljon. Vauva potki villisti, ja hänestä tuntui kuin sekin olisi osallistunut ilonpitoon. Miten hupsua, että se oli hänelle niin läsnä ja muille vielä aivan vieras!

[Elfmaiden]

Aww, tämä on kyllä todella jouluinen tarina! Kiva kun isovanhemmat kävivät, olin jo kaivannutkin heitä taas tarinaan. Hauska kuvitella Lucius seuraamassa lasten leikkejä, mutta ehkä hän ei ole enää niin tärkeilevä ja etäinen kuin ennen. Huispausaitiossa oli myös kiinnostavaa, vaikka lapsia välillä kyllästyttikin, ainakin kun ensin piti istua. Mukavaa että Blaise tuli Dracon seuraksi - ja lepovahdiksi Harryn ollessa kai töissä. Onneksi Dracolla oli hauskaa, niin ei ärsytä liikaa olla hyssyteltävänä. Mielenkiinnolla odotan milloin laskettu aika on, ja tavataanko vauva vielä tämän tarinan aikana!

[Fairy tale]

Voi kuinka kivoja jouluntunnelmaisia luukkuja jälleen. Joulumarkkinoita ja muuta leppoisaa.

Voi Draco... 

Draco yritti supattaa pölyhuiskulle loitsun jotta se ryömisi piiloon, mutta sen sijaan se pölläytti kaikki pölynsä ympäriinsä. Blaise huokaisi, nappasi huiskun ja vei sen paikalleen komeroon.

Pisteet Blaiselle. Siinä on hieno mies.

Enkä voinut olla huomaamatta, että leijonanpääkolkutin on mainittu. Kun se mainittiin, muistista nousi heti edellisten vuosien maininnat siitä.

[Melodie]

Elfmaiden: Kiitos! Ihana kuulla.
Fairy tale: Kiitos! Leijonanpäänkin piti tietysti päästä mukaan!

-

Luukku 20


Joulukuun kahdentenakymmenentenä oli viimein juhlan aika! Draco kulki koko päivän suorastaan pompahdellen, ja Blaise ja Harry yrittivät parhaansa mukaan pitää hänet maankamaralla. Rouva Weasley tuli ajoissa mukanaan kaikki ihanat tarjoomukset, ja he asettelivat niitä hartaudella esille. Sitten muita vieraita alkoi virrata ja nopeasti talo täyttyikin. Draco yritti jutella kaikkien kanssa, mutta se oli haastavaa kun ihmisiä oli niin paljon ja nämä vilistivät puolelta toiselle. Weasleyn sisarusparvi istui seinänvierellä puolisoineen ja lapsineen ja piti iloista mekastusta. Heidän vanhempansa pitivät hovia pöydänpäädyssä ja katselivat välillä jälkikasvuaan hellästi. Dracon vanhemmat olivat jättäneet tulematta, mutta se ei ollut yllätys. Hermione ja Pansy istuivat sohvalla Lunan ja Blaisen kanssa, ja lapset tuntuivat olevan yhtaikaa kaikkialla.

Tanssiessaan joululaulujen tahdissa, hakiessaan yhä uusia herkkuja, lainatessaan vieraille tonttulakkeja ja halaillessaan kaikkia Draco tunsi supistuksia, jotka vaikuttivat kiusallisella tavalla yltyvän ja tihenevän. Lopulta hän malttoi rauhoittua kuusen vierelle ja hetken päästä jo puhisi vaikeasti.
”Kulta, mikä hätänä?” Harry häälyi hänen ympärillään. Draco pinnisti hymyn.
”Ei tässä mitään ihmeempiä.”
”Supisteleeko sinua?” rouva Weasley uteli ärsyttävän tarkkasilmäisesti.
”No vähän”, Draco myönsi ja irvisti.
”Sinun pitäisi mennä Mungoon.”
”Mutta joulujuhla on kesken!” Draco parkaisi.
”Lapsi ei siitä piittaa”, rouva Weasley huomautti. ”Etkä sinä oikein voi täälläkään synnyttää...”
Draco kalpeni, mutta kieltäytyi myöntämästä että synnytys oli käynnissä. Seuraavan supistuksen tullen hän kuienkin taittui kivusta miltei kaksinkerroin. Harry nappasi häntä käsipuolesta mutisten mungoonlähdöstä ja vilkuili ympärilleen villisti. Kuin taikaiskusta Blaise ja rouva Weasley ilmestyivät heidän rinnalleen.

”Minä vien teidät sairaalaan”, Blaise lupasi.
”Minä jään huolehtimaan lapsista”, rouva Weasley ilmoitti. Blaise haki makuuhuoneennurkasta Dracon valmiiksipakkaaman laukun, kaiveli sieltä synnytysporttiavaimen ja keräsi Harryn ja Dracon ympärilleen. Lapset vilkuttivat hämmästyneinä kun he lähtivät.

Mungossa Draco ilmoittautui parantajille ja jäi sitten odottelemaan. Jostain syystä odotushuoneen penkeille olivat ilmaantuneet myös Hermione, Pansy, Luna ja puolet Weasleyn klaanista. Jopa Arthur oli paikalla.
”Mitä te täällä teette?” Draco kysyi ymmällään.
”Tulimme tukemaan sinua”, Luna selitti ja hieroi hänen selkäänsä. Harry istui nurkassa näyttäen häkeltyneeltä.

Pian heidät kutsuttiin synnytyssaliin. Draco kiitteli kaikkia ja toivotti vielä hyvää joulunodotusta, ja Harry sai kiskoa hänet sisään. Muutaman kivunlievitysloitsun jälkeen Draco olisi ollut valmis lähtemään jatkamaan juhlia. Parantaja kuitenkin vaati häntä jäämään, sillä taikakeinoin rakennettu synnytyskanava saattoi olla ennalta-arvaamaton. Ja kyllähän tihentyvät supistuksetkin viittasivat syntymän lähestyvän. Parin tunnin kuluttua Draco toivoikin, että olisi valinnut jonkin muun synnytystavan kuin tämän ”vauvalle mahdollisimman lempeän”, joka oli synnyttäjälle ilmeisen tuskallinen.

[Elfmaiden]

Oho, noista juhlistahan tuli ikimuistoiset tuossa perhepiirissä! Onneksi tukijoita riittää, samoin lastenhoitajia. Dracolle synnys kuulostaa rankalta kokemukselta (vaikka luulisi että taikakeinoin monenlaisia helpotuksiakin olisi?), toivottavasti kaikki menee hyvin!

[Melodie]

Elfmaiden: Kiitos! Vauvakin halusi päästä juhlimaan Synnytykseen lienee tosiaan kaikenlaista helpotusta, mutta Draco pyrki tällaiseen perinteisenkaltaiseen versioon (joskin runsaalla kivunlievityksellä)!

-

Luukku 21


Joulukuun kahdentenakymmenentenäensimmäisenä Draco ei saattanut irrottaa katsettaan tuoreesta tyttärestään. Kello neljä aamuyöllä tämä syntyi, ja itki samaan aikaan niin pontevasti ja säälittävästi. Draco painoi lapsen rintakehäänsä vasten ja siihen se rauhoittui.

Tunteet jylläsivät hänen päässään: vaikka hän etäisesti tiesi, että pitäisi nukkua kun vauvakin nukkui, kaikki hänessä kihisevä energia esti nukkumisen täysin. Hän vain ihasteli lapsen pikkuruisia sormia ja nenää.
"Adelaide", Harry sanoi ja Draco maisteli nimeä.
"Se sopii."

Lapsi joi terhakkaasti maitoa ja oli parantajien herkeämättömän ihailun kohteena. Draco puolestaan voi erinomaisesti, sillä maagisen raskauden jälkeen hänet oli jälleen palautettu entiselleen. No, lukuun ottamatta maitorauhasia, ne olivat tietysti tarpeen.

Ulkona sateli hiljalleen lunta ja Draco kääriytyi pienokaisineen huovan sisään ja nuuskutteli lapsen hiuksia. Harry katsoi häntä hellän huvittuneesti.
"Huomenna te voitte sitten lähteä kotiin, pääsette joulunviettoon perheen kanssa", lupasi parantaja, kun oli jälleen tarkastanut heidät ja kaikki oli erinomaisesti. Draco räpytteli silmiään hämmentyneenä.
"Joulun?"

[Fairy tale]

Juhlat vaikuttivat alkavan riehakkaasti ja äänekkäästi ja väkeä oli koolla paljon. Vaan eipä Draco kauan ehtinyt juhlia, kun tulikin kiire. Vauvalla on kiire maailmaan. Tuo porttiavain suoraan synnärille (tai sinne ovelle) on kätevä ja kiva että laukkukin oli valmiiksi pakattu. Kaikkea oli ajateltu valmiiksi.

"Huomenna te voitte sitten lähteä kotiin, pääsette joulunviettoon perheen kanssa", lupasi parantaja, kun oli jälleen tarkastanut heidät ja kaikki oli erinomaisesti. Draco räpytteli silmiään hämmentyneenä.
"Joulun?"

ÄÄÄÄ, ihana Draco. Yhtäkkiä joulu jäi taka-alalle (hetkeksi) kun hän sain oman suloisen tyttären syliinsä. Voi että. Kiva että vauva ehtii mukaan joulutohinoihin. Toivottavasti Draco unohtaa keskeneräisyydet ja pölyt jne. Uskoisin että apulaisia löytyy juhlia siivoamaan. Vaan millä mielellä onkaan Harry? Ja pikkuisen sisarukset. 

[Melodie]

Fairy tale: Kiitos! Vauva on ainakin selvästi valmis joulunjuhlintaan.

-

Luukku 22


Joulukuun kahdentakymmenentenätoisena Draco, Harry ja vauva poistuivat Mungosta. Dracosta tuntui kuin olisi kahden päivän sijasta mennyt vaikkapa kaksi vuotta, niin etäällä tuntuivat joulujuhlatohinat olevan. Kotona kaikki näytti kuitenkin samalta, mitä nyt joka puolella oli kukkapuskia ja söpöjä kortteja, joissa toivotettiin onnea uudesta perheenjäsenestä. Draco pyöri talossa rauhattomana, kun vauva nukkui. Joku oli selvästi siivonnut enimmät juhlasotkut, arvatenkin rouva Weasley.
"Missä lapset ovat?" Draco ihmetteli kierreltyään aikansa tyhjissä huoneissa.
"Kotikolossa tietysti", Harry sanoi. Draco hypisteli kuusenoksia.
"Mitä me nyt teemme?! Tämä on Adelaiden ensimmäinen joulu! Siitä pitää tulla ikimuistoinen."
Harry tuijotti ensin Dracoa ja sitten kehdossaan uinuvaa lapsukaista. "Hän ei ainakaan tästä mitään muista. Ja Draco, ei hän kaipaakaan mitään sirkustemppuja, vain sinut lähelleen."
"Mutta…" Draco mutisi, ja Harry kaivoi esiin pienen lahjapaketin. Draco avasi kääreet ja paljasti pienen koristepallon, jonka sisällä satoi lunta ja pieni nallekarhu heilutti. Kyljessä luki vauvan ensimmäinen joulu. Kyyneleet tulvivat Dracon poskille.
"Voi, se on ihana", hän sanoi ääni väristen ja ripusti pallon joulukuuseen."Ihanaa että tulit ajatelleeksi tätä!"
"Ja eikös sinulla ole se pieni tonttulakki valmiina?" Harry kysyi, ja Draco säntäsi kaivamaan lakin esille. Kyllä vauva nyt olisi valmis jouluun!

Pian rouva Weasley touhotti sisään Gwyneth ja Balthazar vanavedessään. Isojahan lapset olivat jo aiemmin olleet, mutta nyt he näyttivät venyneen kahdessa päivässä noin metrin. Kaikki halailivat ja ihastelivat vauvaa ja Harry antoi kaksosille parantajahevoskotkan ja odottavan hevoskotkan ja selitti niiden olevan lahjat uudelta vauvalta. Gwyneth ja Balthazar katsoivat uutta sisarustaan hyväksyvästi.
"Millainen hevoskotka sillä on?" Gwyneth uteli.
"Tuota, vauva ei ihan vielä osaa leikkiä hevoskotkilla."
Kaksoset näyttivät pettyneiltä. "Mitä sen kanssa sitten voi tehdä?"
"No, voihan häntä vaikka silitellä. Tai lukea hänelle."
"Emme me osaa lukea", Balthazar huomautti.
"Kunhan vauva kasvaa, teille tulee kyllä enemmän yhteistä tekemistä", Harry lohdutti. "Pian hän seuraa teitä joka paikkaan!"
"Meidän on varmaan opetettava sille ihmistapoja", Gwyneth päätteli.
Draco oli poistunut ruokkimaan vauvaa ja kuunteli pohdintoja epävarmana. Mitähän tästä uudesta perhe-elämästä oikein tulisi! Mutta sitten hän katseli vauvaa ja jouluvaloja ja päätti, että nyt ei ollut aika miettiä arkea vaan iloita juhlasta.

[Fairy tale]

Heheh kuinka kotiinpaluu sai Dracon taas aivan joulun syövereihin. Ja Harrylla oliki vauvalle varattuna oma jouluinen yllätys, tuo pallo - vauvan ensimmäinen joulu. 

Isommat lapset ovat sen ikäisiä, että kyllä he kohta osaavat lukea ja voivat sitten lukea pienelle siskolleen tarinoita. Hauskaa pohdintaa mitä vauvan kanssa ylipäänsä voi tehdä. Eihän se tuossa vaiheessa ole paljoa.

[Elfmaiden]

Onpa kyllä näppärää, kun Draco toipui noin äkkiä!
Suloista, miten joulu meinasi hetkittäin jo unohtua. Harryllä oli söpö lahja, joka sai Dracon liikuttumaan ja kaksoste mietteet olivat tosi sympaattisia.

Huomasin muuten nimisekaannuksen tässä: "Harry tuijotti ensin Harrya ja sitten kehdossaan uinuvaa lapsukaista. "Hän ei ainakaan tästä mitään muista. Ja Draco, ei hän kaipaakaan mitään sirkustemppuja, vain sinut lähelleen."

[Melodie]

Fairy tale: Kiitos! Kaipa siitä vauvastakin pian on johonkin...
Elfmaiden: Kiitos! Jotain iloa taikasynnytyksistäkin. Hupsis, ei Harry tosiaan tainnut vain itseään tuijotella!

-

Luukku 23


Joulukuun kahdentenakymmenentenäkolmantena he yrittivät asettaa uutta tulokasta osaksi viime hetken jouluvalmisteluitaan. Onneksi kaikki lahjat oli jo hankittu ja muistamiset lähetetty, sillä nyt kukaan ei enää olisi muistanut tai jaksanut. Vauva oli jatkuvasti nälkäinen ja kaksoset pyörivät ympäriinsä niin koheltavina, että joulukuusikin täytyi jälkeen suojata. Vauva puolestaan ei suostunut pitämään tonttulakkiaan, mikä oli Dracolle pienoinen kriisi. Hän pääsi siitä kuitenkin nopeasti yli sillä vauva oli muuten niin suloinen.

He olivat tilanneet vauvalle hevoskotkapehmolelun, sillä Balthazar oli niin järkyttynyt siitä ettei tällä ollut lainkaan omaa hevoskotkaa. Adelaide ei luonnollisesti ollut eläimestä lainkaan kiinnostunut, mikä ei estänyt kaksosia tyrkyttämässä sitä jatkuvasti.
”Kyllä vauva vielä oppii”, Harry ja Draco saivat yhtenään olla lohduttelemassa. Vauvan olisi pitänyt oppia heti!
”Osaakohan se avata edes joululahjojaan”, Balthazar surkutteli.
”Eipä taida”, Harry myönsi.
”Minä voin auttaa”, Balthazar lupasi innokkaana. Mitä enemmän lahjojenaukomista sen parempi!

Gwyneth vetäytyi illasta omaan rauhaansa vaatekomeroon, ja jonkin sijan päästä Harry meni kurkistamaan oliko jokin hätänä.
”Ei mitään hätää isi. Ajattelin vaan kaikkea sitä joulutohinaa mitä huomenna on ja alkoi vähän väsyttää.”
Harry silitti tyttärensä hiuksia. ”Ymmärrän hyvin. Yritetään saada levättyä riittävästi ja muistetaan, että joulu on vain kerran vuodessa!”
Gwyneth rutisti isäänsä. ”Onneksi!”

[Fairy tale]

Gwyneth, hänen luonteensa ja ajatuksensa joulusta ovat sitten samaistuttavia. Ei jatkuvaa tohinaa jaksa. Välillä on ihan kiva vetäytyä. Onneksi kaikki on silti hyvin ja Harry ehtii antaa huomiota tyttärelleen.

No saatiin sitten se pehmohevoskotka vauvalle. Tietysti. Kyllä vauvalla on huolehtiva isoveli. 

[Melodie]

Fairy tale: Kiitos! Onneksi Dracokin on jo hyväksynyt että kukin viettää joulua omalla tyylillään.

Hyvää joulua kaikille! <3 Kiitos kun olette kommentoineet ja seuranneet tätä!

-

Luukku 24


Jouluaattona Pullanmuru ja Thor pääsivät tutustumaan vauvaan. Ne istuivat kehdonlaidoilla ja kallistelivat päitään. Pullanmuru huhahteli pienen kehtolaulun ja hipaisi vauvaa siivellään. Vauva tuijotti lintuja tyytyväisenä.
”Hän on varmaan tottunut niiden ääniin jo kohdussa”, Draco kujersi. Sitten hän puki vauvalle jouluiset vaatteet, syötti tämän, vahtoi vaipan ja vaatteet ja syötti uudelleen. Sillä aikaa Harry oli saanut kaksoset komennettua juhlapukeisiin ja kolmikko istui sohvalla ja odotti.

Lopulta kaikki olivat valmiina, lahjat ja vauvanhoitotarvikkeet pakattu ja oli aika kiireenvilkkaa ilmiintyä Kotikololle. Siellä oli tuttu tohina päällä. Kymmenkunta lasta juoksi heitä vastaan pihalle, kieppui jaloissa, ihasteli vauvaa ja kiskoi Gwynethin ja Balthazarin mukanaan katsomaan jotain ”tosi siistiä” joka oli vajassa. Draco vilkaisi Harrya huolestuneesti ja tämä suuntasi lasten perään. Draco itse asteli sisään, jossa puolestaan joukko aikuisia kerääntyi vauvan ympärille ihastelemaan ja lässyttämään. Draco sijoitettiin pehmeimpään nojatuoliin ja heidän ympärilleen kasattiin tyynyjä, harsoja ja suklaata. Käteensä Draco sai kupillisen kuumaa glögiä.
”Älä huoli, se osaa olla kaatumatta kenenkään päälle”, Hermione sanoi. ”Mielestäni tarpeellinen loitsu!”
Draco pyysi, että Hermione jakaisi tietonsa hänenkin kanssaan, ja he sopivat opiskelutuokion paremmalle ajalle. ”Harry voi katsoa lasten perään”, Draco lupasi hövelisti.

Päivä sujui kuten kaikki joulut Kotikolossa – ihanasti. Lapset juoksentelivat ympäriinsä ja keksivät mitä mielikuvituksellisimpia leikkejä. Ruoka oli herkullista ja sitä oli paljon. Huonekalut olivat pehmeitä ja houkuttelevia. Ihmiset olivat ystävällisiä ja lämpimiä ja naurua riitti. Pöllöt olivat ylpeitä joulukuisista saavutuksistaan ja lentelivät katonrajassa kuin nuolet. He avasivat muutamia paketteja, jotka näemmä oli toimitettu etuajassa, ja lasten ilonkiljahtelu täytti huoneen. Näitä oli luonnollisesti miltei mahdotonta saada unille, mutta eipä kukaan järin pontevasti yrittänytkään, ja ilonpito jatkui pitkälle nukkumaanmenoajan ohi. Lopulta lapset kuitenkin saatiin asettumaan siskonpetiin joka ylsi koko olohuoneen läpi. Höpötys laantui hiljalleen ja huoneen täytti moniääninen tuhina. Aikuiset vetäytyivät makuuhuoneisiin, ja vauva pääsi nukkumaan lainakehtoon. Harry ja Draco käpertyivät kiinni toisiinsa.
”Tämä on ollut ihmeellinen joulu”, Draco kuiskasi. Jälleen kerran, hankaluuksista huolimatta, joulumieli oli kohdillaan!

[Elfmaiden]

Aww miten ihania nämä viimeisetkin luvut! Tykkäsin todella paljon miten esiin tuotiin lasten juttuja, kuten Gwynethin vetäytymistä komeroon ennen jouluaaton tohinaa ja Harryn lohdutus siellä, ja toisaalta Balthazarin hössötys hevoskotkista ja vauvan ympärillä. Joulu kuulostaa todella vauhdikkaalta ja onnelliselta, Kotikolo on todella jouluinen.

Kiitos paljon tästä hyvän mielen joulukalenterista ja rentoa joulua, kuten kaikille muillekin!

[Fairy tale]

Voi kuinka lämminhenkinen ja iloinen viimeinen luukku. Vähän jäi kiinnostamaan mitä ne lapset siellä vajassa tekivät? Olikohan siellä jokin lumipallokone tai jättikokoinen kelkka mäenlaskuun. Kotikolon olohuone vaikuttaa olevan lattiasta kattoon aivan täynnä, kun pöllöt lentelevät tuolla katonrajassa. Ja yöllä siellä on lattiantäydeltä väkeä nukkumassa.

Mukavaa joulua sinulle. 

[Melodie]

Elfmaiden: Kiitos! <3 Ihana kuulla!
Fairy tale: Kiitos! <3 Ehkä vajassa oli jokin eksoottinen autonromu.

-

Joulupäivän Pullanmuru


Joulupäivänä Pullanmuru asettui rakkaiden, perinteisten puuhiensa pariin. Se lensi omaan, tyhjään kotiinsa ja nautiskeli rauhasta ja hiljaisuudesta. Ei ihmisten häsellystä ja höpötystä missään! Pullanmuru lenteli rauhassa halki koko asunnon, korjaili joidenkin koristeiden asentoa ja sytytti muutamat valot. Sitten se asettui orrelleen ja aterioitsi jouluisen pöllöherkkulajitelmansa. Muutaman joululaulun huhahdeltuaan pieni pöllönen kävi nukkumaan kulkusten kilinä korvissaan. Liki vuosi pitäisi taas seuraavaa joulua odottaa, mutta toisaalta ainakin puolet siitä kuluisi lepäämiseen tämän jäljiltä!

[Fairy tale]

Kiitos söpöstä Pullanmuru-ekstrasta. Siinäpä energinen pikku pöwwö, joka on leponsa ansainnut. 

[Elfmaiden]

Olipa kiva saada vielä pieni joulupäivän ekstra! Pullanmuru on kyllä sympaattinen pöllö, onneksi sekin sai nyt lepohetken!