25
Draco heräsi joulupäivään. Ja siinä samassa hän muisti, mitä hän oli Harryn kanssa jutellut. He olivat aloittaneet ystävyyden, jossa oli tilaa jollekin enemmällekin. Sen muistaessaan Draco työnsi päänsä tyynyn alle kuin piiloutuakseen sinne. Miksi se tuntui niin epätodelliselta. Mitä nyt tapahtuisi? Sitten hän huomasi korin sänkynsä vierellä, joka oli täynnä paketteja ja joulutervehdyksiä. Olivatko nämä kaikki hänelle? Epäuskoisena hän katsoi ympärilleen, mutta toisilla oli aivan samanlaiset korit sänkyjensä vierellä.
”Huomenta Draco”, kuului kohta vielä vähän uninen ääni Harryn suunnalta. ”Ja hyvää joulua”, hän lisäsi. ”Hyvää joulua Harry”, Draco vastasi hymyillen. Ainakin Harry ja hänen ystävällisyytensä oli todellista, vaikka se muu ei olisikaan. Harrylla oli aamuisin tukka vielä enemmän sotkussa ja pystyssä, jos se oli mahdollista. Ja Dracon mielestä se oli pelkästään hellyttävää. Hänen omat hiuksensa pysyivät ojennuksessa, paitsi pakkasella jolloin ne olivat sähköiset ja leijuivat kohti kattoa miten mielivät.
”Mentäisikö aamupalalle? En jaksa odottaa että muut heräävät”, Harry kysyi ja hänen vatsansa kurni vaativasti.
”Mennään”, Draco vastasi ja oli mielissään.
He asettuivat istumaan vieretysten ja Harryn polvi oli kiinni Dracon polvessa. Se tuntui kotoisammalta, kuin istua vastakkain.
”Nenässäsi on vielä pieni arpi”, Draco huomautti osoittaessaan hänen nenäänsä. Arpi oli tosiaan pieni ja sen saattoi nähdä vain jos istui hyvin lähellä toista. Ja he istuivat lähekkäin. Ehkä he sittenkin olivat yhdessä jotain enemmän. Siltä heidän olemisensa ainakin vaikutti.
”Kiitos sinun, nenäni on onneksi parantunut nopeasti eikä se ole kipeä”, Harry sanoi.
”Äitini tulee keskipäivän aikaan”, Draco sanoi.
”Kerro hänelle terveisiä”, Harry sanoi. ”Olemme muutaman tunnin Kotikolossa joulupäivällisellä ja tulemme iltapäivällä takaisin.”
”Pansy on suunnitellut illaksi jotakin. Ainakin television katselua, mutta ehkä jotain muutakin”, Draco kertoi.
*
Kun Harry palasi iltapäivällä Kotikolosta hormin kautta rehtorin huoneeseen, yhtäkkinen hiljaisuus tuntui korvia huumaavalta.
”Tervetuloa takaisin herra Potter”, Minerva McGarmiwa toivotti. Kohta hänen perässään palasivat Ron ja Hermione.
”Mukavaa joulua rehtori ja kiitos kun saimme käyttää hormia”, Hermione sanoi.
”Hyvää joulua ja kaikin mokomin. On hyvä pitää takka matkustuskunnossa”, rehtori totesi.
Oleskeluhuoneessa oli lämmin ja siellä oli muutamia tyttöjä ja poikia eri tuvista pelaamassa lautapeliä, jossa seikkailivat noidat, vampyyrit ja demonit. Peliä pelattiin joukkueittain ja vampyyrien joukkue näytti olevan johdossa. Dracon ja Pansyn lisäksi peliä oli pelaamassa Misaki ystävineen Puuskupuhin tuvasta.
”Teiltä jäi hyvä peli väliin”, Pansy huomautti, kun kolmikko saapui.
”Ehkä voimme pelata sitä huomennakin”, Hermione ehdotti.
Kun peli loppui, karkkikulho kiersi huoneessa ja Misaki kaivoi laukustaan dvd-levyn.
”Kuka tulee katsomaan Kurokon koripalloa maratonina eli mahdollisimman monta jaksoa putkeen?” Pansy kysyi. ”Tai itseasiassa nyt kaikkien täytyy tulla, tätä ei saa jättää väliin. Draco. Harry", Pansy melkein komensi. Ron ja Hermioine istuivat intiimisti samalla nojatuolilla. Ron nosti peukaloaan Harrylle, kun huomasi ystävänsä liittyvän muiden seuraan.
Jossain neljännentoista jakson jälkeen pidettiin lyhyt vessatauko.
”Nyt käsitän mikä ihmeen viehätys urheiluanimessa on. Tämähän on vallan koukuttavaa. Ja tuo koira on aivan loistava", Ron totesi.
”Haha”, Hermione sanoi. ”En olisi ihan heti uskonut että hurahdat jästien koripalloon.”
”Ei se koripallo, ei pelkästään se. Vaan se juttu tässä on se kaikki muu koripallon lisäksi. Joukkuehenki ja kilpailuhenki, juonittelu, taktikointi ja henkilöhahmot. Tuo Kurokohan on mainio jätkä”, Ron selitti innoissaan.
”Kiva että olet päässyt jyvälle”, Misaki iloitsi.
”Taidan haluta nähdä myös sen tulevan huispausanimen”, hän sanoi silmät kiiluen.
Harry istui sohvanreunalla olevalla paikalla ja Draco sen vierellä olevalla nojatuolilla. Maratonin edetessä Harry haukotteli vähän ja roikotti oikeaa kättään sohvan reunan ylitse. Dracon käsi etsiytyi vaivihkaa Harryn kädelle ja sormet sivelivät tovin kämmenselkää. Kohta Harry lomitti omat sormensa Dracon sormiin ja hänen rinnassa läikähti vahvasti ja jokin pehmeä jäi pyörimään hänen sisuskaluissaan.
Tämä tapahtuu ihan oikeasti. Tämä ei ole fanifiktiota vaan täyttä totta.Draco vilkaisi häntä hymyillen. Tämä on hyvä joulu.
Kirjoittajalta: Tervetuloa viikon päästä lukemaan
Yllätysten uusivuosi S tulossa 31.12. koska Harry ja Draco tarvitsevat nyt viikon aikaa märehtiä asioita. Eikä tässä vielä saatu pistettä iin päälle, vai mitä? Mukavaa joulunaikaa kaikille lukijoille.