Kiva kun jätit kommentin
Meldis. Tuo kuusijuhlahan pidetään juuri ennen kuin oppilaat lähtevät jouluksi kotiin. En ole varma olenko keksinyt sen itse vai nouseeko se jostain kirjasta tai elokuvista. Draco on vähän nolona, mutta samalla mielissään, että Tylypahkassa on myös niitä jotka pitävät hänestä. Hänen osaltaan kuusijuhla meni hyvin eikä siihen tarvittu Harrya pelastamaan.
Lyhyet luukut ikävä kyllä päättyvät usein näin, että joku keskeyttää jotain ja lukija joutuu päättelemään loput.
Kiitos kivasta kommentista
Larjus. Draco on suosittu ja hyvä niin. Tunteepa olonsa kotoisammaksi koululla.
Joo siis Harrylla on jäänyt kammo tanssimisesta. Hänellä taitaa olla kaksi vasenta jalkaa eikä jaksa innostua edes yksin tanssista. Ja Draco on nyt sen tosiasian edessä, että hänen nimimerkkinsä on melko yleisesti tiedossa Tylypahkassa. Mutta kyllä hän salaa tykkää tilanteestaan.
22
Aamiaisen jälkeen monet lähtivät kotiin joulunviettoon. Se ei vähentänyt joulun tunnelmaa Tylypahkassa, jonne jäi kuitenkin lähemmäs viisikymmentä oppilasta. Draco oli hävinnyt jonnekin aamupalan jälkeen. Harry arveli hänen kadonneen jonnekin piirtämään, sillä oli nähnyt tarvikkeita esillä sängyn päällä. Yön aikana oli satanut vähän lisää lunta. Harry päätti liittyä niiden useiden joukkoon, jotka menivät luistelemaan. Oppilaat loitsivat leveät harjat siivoamaan jääkentän lumesta ja niin päästiin viimein jäälle.
Hagrid ilmestyi paikalle valtavan reen kanssa tarjoten kierrosta halukkaille. Reessä oli lyhteitä ja säkkejä täynnä ruokaa metsän eläimille.
”Ei tämä ny mikkään poro ole, mutta sinnepäin kummiskin”, Hagrid selitti silittäessä hevostaan, joka oli valjastettu reen eteen.
”Minulle kelpaa vaikka päättömän kanan vetämä kyyti, kun olen päässyt tänne joulua viettämään”, Misaki selitti innoissaan ja kiipesi ystävineen kyytiin. Jostain juoksivat vielä Hermione ja Ronkin reen kyytiin.
”Tämä vaikuttaa kivalta”, Hermione sanoi.
”Mä vakuutan, et tykkäät takuulla”, Hagrid lupasi. Kulkuset kilisivät reen lähtiessä kierrokselleen.
Harry luisteli rennosti ympäri kenttää. Kun sitten jokin kiinnitti kentän laidalla hänen huomionsa muualle, hän tuiskahti kovassa vauhdissa päin sitä ainoata puuta, joka kentän vierellä kasvoi. Hänen nenänsä oli alkanut vuotaa verta (tietysti) ja hän oli sen verran pökerryksissä, ettei tajunnut ensin edes nolostua. Hän nolostui vasta, kun hän tajusi kuka hänet oli nähnyt. Draco.
”Tietysti mennään auttamaan. Tuo pölvästi rohkelikko on pahin tietämäni kolhukalle”, Pansy sanoi vetäen Dracoa hihasta mukaansa. ”Tajua nyt, muut ovat meitä pajon nuorempia. Eivät he uskalla koskea Pyhään Potteriin, joka tarvitsee selvästi apua.”
”Selvä on”, Draco sanoi katsellessaan ympärilleen. Muut olivat tosiaan paljon nuorempia ja he vain tuijottivat epävarmoina Harryn suuntaan, eivätkä keksineet mitä tehdä.
Kun Draco ja Pansy lähestyivät lumessa istuvaa Harrya, puusta putosi roima annos lunta hänen päälleen. ”Tämäkin vielä”, Harry jupisi.
”Kentän ainoa puu, Potter. Ja päätit halata sitä”, Draco totesi kuivasti. ”Näytät pöhköltä”, hän lisäsi vielä.
”Minä... öh”, Harry mumisi.
”Löitkö naamasi puuhun? Olet pahempi kuin Yuuri Katsuki. Nenäsi vuotaa verta”, Pansy totesi.
”Katsuki? Jaa niin joo”, Harry sanoi alkaessaan punastella.
Pansy ja Draco nostivat Harryn pystyyn, siivosivat lumet hänen yltään ja katsoivat pysyikö hän edes pystyssä luistimilla.
”Nenäsi vuotaa aina vain. Pidä pää suorassa”, Draco komensi. Hän kaivoi taikasauvan taskustaan ja osoitti sillä Harryn nenää. ”Tyrehtyös.” Ja vielä varmuuden vuoksi, ”episkious.”
Harry katsoi Dracoon ja muisti erään toisen tilanteen junassa reilut kaksi vuotta sitten.
”Olen tämän sinulle velkaa ja vielä enemmänkin”, Draco sanoi.