Fairy Tale kiva kun tykkäsit uusista luukuista! Mustakin on kivaa, kun palataan johonkin, mikä on aikaisemmin jo esitelty
A/N: tästä piti tulla pitempi luukku mutta nyt en saa itseäni sellaista kirjoittamaan. Toivottavasti tästä kuitenkin on iloa jollekulle
kiitos kaikille jotka ovat seuranneet tätä kalenteria ja hyvää joulua!
25. JuhlaAraniasta etelään päin, paljon lämpimällä alueella sijaitsee saari jota aranialaiset kutsuivat nimellä Desermia mutta jonka oikea nimi oli
Derressa, viisauden kehto.
Nykyään saari on hävitetty ja sen asukkaat joko karkotettu tai alistettu pakkotyöhön, mutta ennen kuin aranialaiset valtasivat sen, siellä eli sopusoinnussa kahdeksan klaania. Klaaneilla oli kaikilla omaa erityisosaamista:
saccharet tunnettiin kirjaopistaan,
delagit taas leivonnaisistaan ja arkkitehtuuristaan. Kun kaksi derressalaista meni naimisiin, kumpikin pysyi omassa klaanissaan, mutta heidän lapsensa perivät äitinsä klaanin värit ja nimet, joita oli Derressassa niukasti. He uskoivat, että nimet olivat muuttumattomia kuten olivat kuu ja tähdet, ja siksi niitä ei voinut vain keksiä lisää, kuten muut kansat tekivät.
Kerran eräs
anaere, käsityöläinen, meni naimisiin
debrirasan, tieteilijän kanssa. Heidän lapsensa nimeksi tuli
Caroeche, tulesta syntynyt, sillä tytöllä oli jo vauvana kaunis punainen tukka.
Caroeche kasvoi tieteiden ja taiteiden keskellä. Hänen isänsä joka oli ammatiltaan kartanpiirtäjä opetti hänet piirtämään karttoja ja hänen äitinsä joka oli lääkäri, opetti hänet tuntemaan yrtit ja kukat. Caroeche oppi jo pienenä lukemaan Derressan monimutkaisia kirjoitusmerkkejä ja laskemaan monimutkaisiakin laskuja.
Mutta kun tyttö oli tuskin yhdeksänvuotias, aranialaiset tulivat.
He hävittivät maan, polttivat kauniit kirjastot ja löivät viisaat miehet maahan. Naisille he nauroivat ja lasten he eivät uskoneet oppivan lukemaan, olivathan viimeaikaiset päänmittaukset osoittaneet, että aranialaiset olivat auttamatta näiden yläpuolella.
Caroeche ei koskaan ollut täysin varma, miten hän oli päätynyt Araniaan seilaavaan laivaan. Oliko epätoivoinen äiti nostanut hänet sinne turvaan hirmutekojen tieltä vai oliko hänet oltu aikeissa viedä sinne halvaksi työvoimaksi, hän ei tiennyt.
Araniassa oli kaikki eri tavalla kuin mihin Caroeche oli tottunut: sää oli aina kylmä, vastaantulijat eivät koskaan hymyilleet ja häntä haukuttiin jatkuvasti
kardeliksi.
Pian hän oppi varastamaan elääkseen. Yleensä hän oli varovainen, vei vain sellaista minkä katoamista ei heti huomattaisi ja juoksi heti toiseen suuntaan nähdessään vilauksen vihreätakkisista poliiseista.
Eräänä päivänä hän oli kuitenkin varomaton. Taivaalta tipahteli sadepisaroita, talvi oli tulossa ja hän ei ollut saanut syödäkseen koko päivänä. Joten kun hän nappasi limpun leipäkauppiaan kojusta, hänen liikkeensä olivat niin epätoivoisia, että kauppias huomasi hänet heti.
"Varas! Ottakaa kiinni!"
Caroeche juoksi niin kovaa kuin vain jaloistaan pääsi,mutta tiesi silti, ettei pääsisi karkuun. Poliisit tunsivat kaupungin paljon häntä paremmin ja hän oli niin väsynyt ja nälkäinen, ettei jaksaisi juosta enää kauaa. Hän joutuisi köyhäintaloon ehkä jopa vankilaan ja-
Yhtäkkiä joku otti häntä kädestä ja heti mukaansa. Se joku oli ruskeatukkainen poika, jolla oli siniset silmät.
"Tule", tämä sanoi ja johdatti Caroechen pieneen syvennykseen kahden rakennuksen välissä. "Odotetaan tässä ja mennään sitten toiseen suuntaan. Onko sinulla yöpaikkaa? Voit tulla yöksi minun ja ystävieni piiloon. Se ei haittaa, ihan totta."
Caroeche seurasi poikaa varuillaan. Poika ei tuntunut väittävän siitä että hän oli
kardeli, mutta oli silti parasta olla varovainen. Joten kun poika johdatti hänet ystäviensä luo ja he kysyivät hänen nimeään, hän vastasi…
"Kara?"
Kara ynähti eikä nostanut katsettaan ompeluksestaan. Ethan katsoi häntä kummastuneena ovenraosta.
"Tule nyt. Jaetaan lahjat ja sitten syödään jälkiruokaa. Ruth hötkyilee, kohokas kuulemma lässähtää hetkenä minä hyvänsä."
"Minä tulen", Kara sanoi ja käänsi taas katseensa työhönsä. Se oli pelkkä kangastilkku, johon hän oli kirjaillut vanhan nimensä.
Caroeche.
Tulesta syntynyt.
Kara pudisti päätään ja laittoi tilkun pois. Olipa hän ollut mitä tahansa, nyt hän oli Kara, ja hän oli menossa juhlimaan talviseisajaisia ystäviensä kanssa.