Larjus: Yksi etappi takana, jei! Ehkä Kaoru koki tarpeelliseksi käydä läpi ajatuksiaan ääneen ja samalla ikään kuin tarjota molemmille puolustautumiskeinoja, mikäli sellaisia tarvittaisiin. Ehkä se on Kaorun ennakoinnin tarvettakin? Jotenkin myös tuntuu, että sana parisuhde olisi Kaorulle jotenkin todella vaikea sanoa ääneen, joten sen kanssa pitää sitten käyttää kaiken maailman kiertoilmauksia. Kiitosta jälleen! <3
***
XII
"Kas noin", Kagura virkkoi sidottuaan Kojiron mustan hakaman ja nykäisi pyörillä kulkevaa peiliä lähemmäs.
"Sehän näyttää pätevältä", Kojiro totesi laivastonsinisen kimononsa kaulusta asetellen. "Kiitos hakaman lainaamisesta. Arvostan sitä suuresti."
"Tämän talouden kaapeista löytyy yhtä ja toista", Kagura naurahti.
"Jäämme kiitoksen velkaa", sanoi Kaoru sitoessaan lainaamansa valkean ja ohuiden mustien pystyraitojen kirjavan hakaman. "Kojiro, entä sinun getasi?"
"Äh, tietysti... Ne täytyy hakea."
"Tabia sitten toisen eteen", Kaoru hymähti, ja Kojiro poistui huoneesta kättään heilautettuaan. Kaoru jäi asettelemaan haoriaan, eikä heti huomannut, että Kagura katsoi häntä sen näköisenä kuin olisi halunnut aloittaa keskustelun.
"Tuota... Puhutko hänelle aina noin?"
"Hm?"
"Tuollaiseen... penseään sävyyn ja käskyttäen", Kagura muotoili sanojaan.
Kaoru päästi hiljaisen hengähdyksen. "Oikeastaan se kuuluu asiaan, puolin ja toisin."
"Hmm. Hän kuitenkin osasi esiintyä edukseen ukille ja mummille?"
Kaoru tunsi, miten hänen otsasuonensa nytkähti.
"Olethan sinäkin nähnyt, miten saamarin hurmaava hän osaa olla. En minä minkään imbesillin kanssa aikaani tuhlaisi."
Kagurankin ilme kävi ärtyneeksi. "Saanko puhua suoraan?"
"No?"
"Minusta sinä olet kiittämätön kakara."
Kaoru kohotti kulmiaan. "Se on yksi mielipide."
"Juuri tuota asennettasi minä tarkoitan. Jos minun heilani puhuisi minulle noin, hän olisi nopeasti entinen", Kagura totesi ykskantaan. "Ajattelisit vähän."
"Kuten jo totesin, se kuuluu asiaan –"
"Entä hänen mielestään?"
"Ei minun tarvitse häntä holhota", Kaoru alkoi kimpaantua. "Voin sanoa, että päälle kahdenkymmenen vuoden kokemuksella osaan lukea häntä melko hyvin –"
Kagura jäyti huultaan. "Sinuna ajattelisin sukuammekin."
"No tulihan se sieltä."
"
Sillä on väliä, millaisen kuvan annat itsestäsi hänen seurassaan. Äläkä esitä ettei olisi!" Kagura sähähti.
"
Totta kai sillä on, en minä typerys ole!" Kaoru äyskähti takaisin. "Aamupäivä ei olisi voinut mennä yhtään paremmin, ja jos olisikin, kyse ei olisi ollut hänen käytöksestään, vaan täysin toisesta asiasta."
"Sitä suuremmalla syyllä", Kagura sanoi viileästi. "Ehkä... matala profiili olisi paras tänään."
Kaoru hengähti syvään uskomatta korviaan.
"Saanko minäkin puhua suoraan? Väittäisin,
oneesan, sinun olevan aivan helvetin kateellinen siitä, etteivät kunnolliset, heterot sulhasehdokkaasi ole koskaan saaneet yhtä lämmintä vastaanottoa kuin minun Kojiro Nanjoni. Varmasti tekee kipeää."
Kagura näytti siltä kuin olisi halunnut antaa hänelle ympäri korvia, mutta samassa liukuovi avautui uudelleen ja Kojiro saapui jalkineineen takaisin.
"Öh, en kai keskeyttänyt mitään?" tämä kysäisi vilkuillen häntä ja Kaguraa vuoron perään.
"Et ollenkaan!" Kagura virkkoi kättään heilutellen, vaikka Kaoru saattoi aavistaa, ettei Kojirolta ollut jäänyt näkemättä kyyneleet isosiskon silmissä.