Tolkien | Hetkiä Ardassa, S, joulukalenteri 2021, 24/24

[LillaMyy]

Title: Hetkiä Ardassa
Author: LillaMyy
Rating: S
Fandom: Tolkien
Characters/Pairing: mainitaan jokaisen luukun yhteydessä erikseen
Disclaimer: En omista hahmoja itse keksimiäni lukuun ottamatta, enkä väitä minkään ficceissäni tapahtuvan asian olevan totta. En saa tästä minkäänlaista rahallista korvausta.
A/N: Halusin pitkästä aikaa ficcata, ja koska joulu oli tulossa, syntyi tällainen pieni kalenteri-idea. En tiedä yhtään mitä tästä tulee, vai tuleeko mitään, mutta olipas hauskaa pitkästä aikaa leikkiä Keski-Maassakin. (: Ja, fandomina Tolkien sen vuoksi, että täällä on hahmoja vähän joka paikasta (eli: Silmarillionista, Tarusta Sormusten herrasta ja Hobitista). Alun perin näiden oli tarkoitus olla raapaleita, mutta sitten tuosta ensimmäisestä tulikin jo aika täydellinen alle sadassa sanassa, joten kokeilin sitten mikroilua ensimmäistä kertaa ikinä. Taitaa nämä muutenkin kyllä olla hieman kokeellisempaa settiä minulta, mutta toivottavasti joku edes tykkää lukea. (: Kronologiaa näissä ei sitten ole nimeksikään, nämä on aivan sikin sokin siellä täällä, mutta jos joku haluaa, niin voin pistää tänne myös esille sen kronologisenkin järjestyksen näille.



1.12. Aragorn
2.12. Bilbo
3.12. Éomer
4.12. Melian
5.12. Lúthien
6.12. Galadriel
7.12. Ruusa
8.12. Gimli
9.12. Túrin
10.12. Boromir
11.12. Celeborn
12.12. Thorin
13.12. Merri
14.12. Turgon
15.12. Elrond
16.12. Isildur
17.12. Faramir
18.12. Fingolfin
19.12. Pippin
20.12. Idril
21.12. Legolas
22.12. Húrin
23.12. Sam
24.12. Arwen

[LillaMyy]

Aragorn

Kun kruunu viimein painetaan Aragornin päähän, hän todella tuntee sen painon. Kaiken sen vastuun, jonka hän on nyt ottanut harteilleen. Hän ei ole enää pelkkä pohjoisen dúnedainin päällikkö, vaan nyt hän on Gondorin ja Arnorin yhdistyneiden kuningaskuntien kuningas.

Kuningas. Se sana soi hänen korvissaan, laulaa hänelle ja toivottaa hänet tervetulleeksi uuteen aikakauteen, uuteen todellisuuteen, uuteen mahdollisuuteen.

Hän hengittää syvään kerran, kahdesti, kolmesti, ja nousee sitten kruunu päässään. Kuninkaana. Valmiina hallitsemaan kansaansa, kuten aikoinaan luvattiin.

[LillaMyy]

Bilbo

Sormuksen paino, katoamisen helppous, taakan raskaus, luopumisen tuska. Mitä tehdä, mitä tehdä? Bilbo pyörii ympyrää kolossaan, Sormus pyörii mukana. Taskussa aina mukana, ellei ole sormessa, mutta mitä tehdä. Jättääkö vaiko ei? Antaako Frodolle vaiko ei? Ottaako mukaan vaiko ei?

Neuvoja tulee ja neuvoja menee, mutta on vain yksi Sormus. Mitä tehdä: ottaa vai jättää? Jätän sen. Otan sen. Bilbon mieli sanelee ensin yhtä, sitten toista, ei osaa päättää.

Lopullinen päätös syntyy yhdessä hetkessä. Sormus kolahtaa lattiaan, eikä Bilbo ehdi kumartua ottamaan sitä takaisin. Antaa olla, ulos ovesta, ja.

Henkäys. Ensimmäinen tuore sellainen.

[mursuhilleri]

Onpa hauskaa, että kirjoitit Tolkien-kalenterin! Tässä tulee sitten varmaan myös sellaisia hahmoja, joita en tunne, koska en ole perehtynyt vielä Silmarillioniin. Haluan silti seurata tätä, koska olen vasta hiljattain tutustunut Tolkienin maailmaan ja olen siitä aika innoissani Kaksi ensimmäistä oli tosi hienoja hetkiä ja odotan innolla, millaisia luukkuja tästä vielä paljastuu! Kiitos tästä, ilahduin oikeasti tosi paljon kun näin tämän kalenterin eilen!

[LillaMyy]

mursuhilleri: Oli hauskaa kirjoittaa Tolkien-kalenteria! (: Ja vielä hauskempaa, että joku kommentoi sitä! (: Laskin juuri, että täällä tulee olemaan kuusi sellaista hahmoa, joita et sitten tiedä, mutta toivon, että olen osannut tehdä niistä silti tarpeeksi selkeitä, ettei Silmarillionin tuntemus ole tarpeellista. Paljon, paljon kiitoksia kommentistasi, toivottavasti viihdyt muidenkin luukkujen parissa! (:

Éomer

Taistelun raivo riehuu Éomerin sisällä. Se jyskyttää korvissa, täyttää aivot ja pauhaa sydämessä. Kaikki on jo menetetty, mutta hän on nuori ja urhea. Hän voi vielä kostaa sukunsa puolesta. Hän voi vielä…

Tuuli kuitenkin kääntyy ja tuo jälleen siivillään toivon ihmisten pojille.
“Minähän sanoin, että kohtaisimme jälleen, vaikka kaikki Mordorin joukot olisivat välissämme.”

Toivo herää jälleen eloon Éomerin sydämessä. He kääntävät tämän vielä voitoksi. He pystyvät siihen, yhdessä, vaikka Éomerin pitäisi hakata tiensä kaikkien maailman örkkien läpi. Hän tekee sen. Éowynin puolesta.

[LillaMyy]

Melian

Satakielet tanssivat hänen ympärillään. Niiden laulu peilaa Melianin omia tunteita, sillä ne eivät ole koskaan ennen kuulostaneet niin murheellisilta. Hänen rakkaansa on mennyt, tuhoutunut niin kuin hän sanoi tämän tuhoutuvan.

Melianin maailma on muserrettu, sytytetty roihu sen sieluun ja katsottu sen palavan edes yrittämättä pelastaa sitä. Mikään ei olisi voinut auttaa asiaa, mutta jotain olisi silti pitänyt tehdä.

Nyt Melian joutuu kohtaamaan maailman itsekseen. Yksin. Ilman häntä.

[Odo]

Puhelinkommentti, että seuraan ja pidän tästä. Aivan ihanaa, että toit pitkästä aikaa sinun Tolkienisi Finiin. <3 Aragornin luukku oli uskomattoman hieno aloitus ja tähän astisista lemppari! Tietysti tykkäsin myös muista. Melian taitaa olla Silmarillionista?

[mursuhilleri]

Nyt tuli ensimmäinen hahmo jota en tiedä! Kuitenkin oli kaunis luukku, vaikka en hahmoa tunnekaan. Minun suosikkini näistä tähän mennessä on ollut Bilbon luukku! Kaikki toki upeita <3

Täytyy mainita, että tämän kalenterin innoittamana aloin lukea Silmarillionia! Toistaiseksi olen tuosta pitänyt, vaikka en kovin pitkälle olekaan päässyt vielä

[LillaMyy]

Odo: Oli ihanaa pitkästä aikaa kirjoitella näitä, ja saattaa olla että innostun tästä kirjoittamaan lisääkin. (Tai sitten en, mene ja tiedä.) Melian on juu Silmarillionista, ja toivottavasti tykkäät lopuistakin luukuista! (: Paljon kiitoksia kommentistasi! (:

mursuhilleri: Hienoa huomata, että täältä nousee useampia suosikkeja, kun nyt on jo kaksi erilaista luukkua mainittuna. (: JES, parasta, että saan tällä kalenterilla innoitettua muitakin Silmarillionin pariin, koska se on ihan huippu, vaikka vaatiikin lukijaltaan aika paljon. Toivottavasti pidät siitä, ja paljon kiitoksia kommentista taas! (:

Lúthien

Sali on tumma ja rikkinäinen, aivan kuin hänen sydämensäkin. Lúthien laulaa surusta. Hän laulaa kaipauksesta. Ja hän laulaa murheesta ja ikävästä.

Lúthienin ikävä ja kaipaus saa salien vartijankin heltymään. Hänelle tarjotaan vaihtoehtoa: elää ikuisesti haltioiden kauniissa kodissa yksin, tai kuolla ihmisten joukossa hänen rakkaansa kanssa.

Lúthienin silmissä vaihtoehtoa ei ole. Ainoa, jonka kanssa hän pystyisi elämään, on elämä ihmismiehensä rinnalla, ollapa se niin lyhyt tahi pitkä kuin maailma sallii.

Ja niin, Lúthien, haltioiden lapsista kaunein, on ainoa heidän joukossaan, joka on todella kuollut.

[Odo]

Olipa nätti <33 kiitos, että kirjoitat!

[LillaMyy]

Odo: Paljon kiitoksia, kiva että tykkäsit siitä! ((:

Galadriel

Galadriel tuntee maan jalkojensa alla. Tuntee sen kosketuksen, sen tuoksun, sen karheuden. Vaikka edellisen kerran, kun hän on seissyt sillä, ei Puiden valo ollut vielä kokonaan unohtunut. Nyt niistä ei ole enää kuin muisto vain. Ja silti, hän tuntee maan.

Tämä on hänen kotinsa, oli ennen ja on jälleen oleva sitä. Tänne hän kuuluu, vaikka hän on niin kauan yrittänyt sanoa toisin. Tämä on Galadrielin kohtalo, vaikka hänen sydämensä on jäänyt taakse. Galadriel kuitenkin tietää hänen seuraavan, kun hän on valmis.

Maa jalkojen alla tuntuu viileältä kuin se ei vielä tuntisi häntä. Mutta se tulee vielä tuntemaan Galadrielin. Aikanaan.

[LillaMyy]

Ruusa

Ruusa tanssii kukkasia hiuksissaan, eikä hän huomaa. Ruusa antaa hänelle oluttuopin, eikä hän huomaa. Ruusa vaihtaa perheiden kuulumisia, eikä hän huomaa. Ruusa jää odottamaan, eikä hän huomaa.

Hän tulee takaisin Ruusan luo, ja vihdoin hän huomaa. Ruusa käskee hänen palata takaisin, ja hän tekee niin. Ruusa laulaa onnesta, ja hän kuuntelee.

Ruusa tanssii jälleen kukkasia hiuksissaan, ja hän huomaa. Hän todellakin huomaa. Ruusa kantaa pientä lasta hänelle, ja hän huomaa.

Ruusa on vihdoin kotona.

[mursuhilleri]

Pahoittelut, jätin Lúthienin luukun lukematta toistaiseksi, koska pelkään Silmarillion-spoilereita Ja muutenkin, saan näistä hahmoista varmaan enemmän sitten irti kun olen tuon kirjan lukenut. Lupaan siis palata näihin vielä sen jälkeen!

Ruusan luukku oli kovin ihana, siitä tuli ehkä uusi suosikkini tähän mennessä! <3

[LillaMyy]

mursuhilleri: Ei hätiä mitiä, ja hyvä vain, että jätit, koska Silmarillion-spoilereita siellä olisikin! :’D Muutama muukin tulee vielä, joista pikkaisen tulee spoilereita, joten niiden ohi voit sitten ihan surutta pomppia, ettei mene yllätykset pilalle. (: Kivaa, että tykkäsit Ruusan luukusta ja kiitoksia taas kommentista! ((:

Gimli

Gimlin kirves kutisee. Metsä hänen ympärilleen painautuu lähelle. Liian lähelle. Hän tukehtuu, kuivuu kasaan, musertuu sen painon alla.

Käsi olalla, Legolas vierellä, hengitä. Gimli pysähtyy, katsoo viereensä ja hymyilee. Haltia on onnellinen, Gimli irrottaa kirveestä, yrittää olla tyytyväinen.

Metsän jälkeen Gimli osaa taas rauhoittua. Hän näkee jälleen auringon, taivaan, muuta kuin metsää. Gimli hengittää syvään ja huokaisee. Hän on täyttänyt lupauksensa.

Nyt hän on vapaa metsästä.

[mursuhilleri]

Voi että, tykkään hirveästi Gimlin ja Legolaksen kaveruudesta, joten nyt oli kyllä kiva luukku taas! Musta on ihanaa että Gimli lähti metsään Legolaksen kanssa, vaikka se onkin hänelle hankalaa. Sellaista se ystävyys on!

Gimli pysähtyy, katsoo viereensä ja hymyilee. Haltia on onnellinen, Gimli irrottaa kirveestä, yrittää olla tyytyväinen.

<3 Ihan huippua kun kirjoitat tätä!

[LillaMyy]

mursuhilleri: Legolas ja Gimli on kyllä tosi huippuja yhdessä, ja nimenomaan just kavereina! (: Ihan huippua, että jaksat kommentoida tätä näin usein! ((:

Túrin

Túrinin miekka janoaa verta. Örkin verta. Ja Túrin tarjoaa sille, mitä pyydetään.

Túrin haluaa kostaa itsensä, maailman, perheensä, rakkaidensa, kaikkien puolesta. Mikään ei riitä, kaikki on liian vähän.

Kosto vie Túrinia eteenpäin, viitoittaa hänen polkunsa, tekee hänen valintansa. Silti, sekään ei riitä. Hän saapuu liian myöhään, ei tee tarpeeksi, valitsee väärin.

Kaikki menee pieleen, eikä mikään mene niin kuin Túrin haluaa. Kaikki on lopulta Morgothin kirotun kirouksen syytä.

[LillaMyy]

Boromir

Hyvitys. Sen hän aikoo saada, vaikka se olisi hänen viimeinen tekonsa. Sormus ei kuulu hänelle, se on mennyt ikuisesti Boromirin ulottumattomiin. Sen viejän sukulaiset ovat kuitenkin ahdingossa.

Boromir sivaltaa, irrottaa pään, katkaisee jalan, survaisee syvälle. Ei riitä, ei riitä. Liikaa örkkejä. Hän puhaltaa torveen. Apua, auttakaa minua auttamaan. Ei vastausta, vain lisää örkkejä.

Boromirin miekka on mustan veren peitossa. Se tekee työn hänen puolestaan. Lopulta.

“Olisin seurannut sinua, Kuninkaani.”

[LillaMyy]

Celeborn

Hänen hiuksissaan loistaa valo, jollaista Celeborn ei ole koskaan nähnyt. Hänen kasvonsa kertovat paikoista, joista Celeborn ei osaa edes uneksia. Hänen vartalonsa kaartuu tavalla, johon Celeborn ei osaa vastata.

Vuosien vieriessä Celeborn tekee kaikkensa tarjotakseen valtiattarelleen kaiken, mistä tämä haaveilee. Kaiken, mitä tämä ei ole voinut saavuttaa ennen. Kaiken, mikä häneltä puuttuu vielä.

Ja silti, lopun alussa Celeborn seisoo yksin metsän laidassa katsoen hänen lähtevän. Ero tekee kipeää, vaikka Celeborn tietääkin seuraavansa perästä, mutta ei vielä. Ei vielä.

[LillaMyy]

Thorin

Kultaa, ja jalokiviä. Niin paljon kultaa. Ja se on kaikki hänen. Kaikki! Myös arkkikivi, missä se sitten ikinä piileksiikään!

Arkkikivi! Sen kauneus saa Thorinin haukkomaan henkeään, sen muisteleminen saa hänen sydämensä pauhaamaan ja hengityksen salpautumaan.

Koko tämä aarrevuori on hänen, ja vain ja yksin hänen omansa. Kellään muulla ei ole osaa siihen, kellään muulla ei ole väliä. Ainoastaan aarteella ja Thorinilla.

Thorin hamuaa itselleen sylillisen kultaa, haluaa hautautua sen sekaan. Hän.

Hullu. Olet hullu. Joku sanoo niin, mutta kuka. Kuka kehtaa. Thorin unohtaa itsensäkin upottautuessaan aarrevuorensa uumeniin.

[LillaMyy]

Merri

Naurua kolon täydeltä. Viiniä ja puheensorinaa. Siitä on hyvät juhlat tehty. Merri istuu tuvan pöydän äärellä ja katsoo laulavia ja leikkiviä pikkuhobitteja.

Pienet rasavillit reippailijat juoksentelevat ympäri koloa jättäen äänten helinää ja sointia taakseen. Merri muistaa olleensa itse vähintään yhtä villi aikoinaan, mutta nyt vanhoja luita kolottaa jo hieman, eikä selkäkään enää tahdo jaksaa pitkällistä paikallaan istumista.

Kakku on syöty, viinit juotu ja leikit leikitty. On tullut aika lähteä kotiin. Merri istuu tuolissaan syvässä unessa, eikä tahdo herätä.

Vanhaa hobittia ei kukaan häiritse, joten Merri saa jatkaa uniaan.