Odo: Oli ihanaa pitkästä aikaa kirjoitella näitä, ja saattaa olla että innostun tästä kirjoittamaan lisääkin. (Tai sitten en, mene ja tiedä.) Melian on juu Silmarillionista, ja toivottavasti tykkäät lopuistakin luukuista! (: Paljon kiitoksia kommentistasi! (:
mursuhilleri: Hienoa huomata, että täältä nousee useampia suosikkeja, kun nyt on jo kaksi erilaista luukkua mainittuna. (: JES, parasta, että saan tällä kalenterilla innoitettua muitakin Silmarillionin pariin, koska se on ihan huippu, vaikka vaatiikin lukijaltaan aika paljon. Toivottavasti pidät siitä, ja paljon kiitoksia kommentista taas! (:
Lúthien
Sali on tumma ja rikkinäinen, aivan kuin hänen sydämensäkin. Lúthien laulaa surusta. Hän laulaa kaipauksesta. Ja hän laulaa murheesta ja ikävästä.
Lúthienin ikävä ja kaipaus saa salien vartijankin heltymään. Hänelle tarjotaan vaihtoehtoa: elää ikuisesti haltioiden kauniissa kodissa yksin, tai kuolla ihmisten joukossa hänen rakkaansa kanssa.
Lúthienin silmissä vaihtoehtoa ei ole. Ainoa, jonka kanssa hän pystyisi elämään, on elämä ihmismiehensä rinnalla, ollapa se niin lyhyt tahi pitkä kuin maailma sallii.
Ja niin, Lúthien, haltioiden lapsista kaunein, on ainoa heidän joukossaan, joka on todella kuollut.