Ikäraja: S
Tyylilaji: yule-fluff
Pituus: lyhyehkö shotti
Vastuuvapaus: kaikki tunnistettavasti Rowlingin, kuuluu hänelle ofc
Paritus: lähes H/D
Fandom: HP
Yhteenveto: Draco haluaisi vain ostaa sen kauniin lasisen veelan, jonka hän näki sesonkipamfletissa. Se näyttäisi täydelliseltä kartanon juhlasalissa.
A/N: Kiitos tumblrille kivoista jouluaiheisista prompteista, joiden innoittamana tämän kirjoitin, mutta joita en enää löydä... 🙈
Tämä löytyy myös englanniksi Ao3:n puolelta:
A Glass VeelaLasiveela
Viistokujalla pyrytti. Oli kolmisen viikkoa kartanon perinteisiin yulen juhlallisuuksiin ja Draco Malfoy oli myöhässä, mitä ei tapahtunut käytännössä koskaan. Hänen osakseen oli langennut tänä vuonna koristelut, eikä mikään näyttänyt miltään ilman Lydia Wagnerin lasiornamentteja. Nuori noita piti isänsä jalanjäljissä upeaa koriste-esineliikettä keskivaiheilla kujaa. Malfoyt olivat ostaneet yule-dekonsa aina
Wagnerilta.
Hän leijutti perässään ruskeisiin papereihin käärittyjä suuria paketteja piikkipaatsamaa, murattia ja misteliä, jotka hän osti aikaisemmin
Alruunan kirkunasta. Kuusi hakattaisi omilta mailta, tietenkin, mutta kaiken muun koristeluun liittyvän hän ostaisi täältä.
Kello kilahti ja Draco huokaisi ihastuksesta, vaikka hän olikin osannut odottaa henkeäsalpaavan kauniita ja kimmeltäviä lasilohikäärmeitä, -villisikoja, -lintuja, -vuohia ja muita läpikuultavia, jalkojaan ja siipiään oikovia miniatyyrejä hyllyriveillä.
Hän oli suunnitellut ostavansa kolme jalkaa korkean, alaspäin katsovan ja salaperäistä hymyä kantavan lasiveelan, jonka hän oli nähnyt Wagnerin sesonkipamfletissa. Se näyttäisi niin upealta kartanon salin takan ylle nostettuna. Sen reunoilta lähtisi kynttiläsarjat ja hillityn (sanotaanko nyt vaikka hopean tai vihreän) väriset nauhat ja katosta hän noituisi glitteriä vieraiden hiuksille satamaan...
Yksi jäljellä.
Hän näki kuin hidastettuna, kuinka jonkun toisen ahnaat kädet kurottelivat paraatipaikalle aseteltua viimeistä lasiveelaa, joten Draco rymisti lasikaupan hyllyjen läpi epähienostuneella vauhdilla. Hän sai osakseen paheksuvia katseita – ihan syystäkin – mutta salaperäinen hymy kuului hänelle! Takaraivossaan Draco muistutti itselleen, ettei ollut minkäänlainen ihme, jos tämän vuoden ykkösornamentit olivat loppumassa, kun yule oli jo niin lähellä. Kuka tahansa itseään kunnioittava velho olisi hakenut Wagnerinsa jo elokuussa,
voi paha Salazar sentään-
“Minä ostan tämän”, Draco julisti ja tarttui veelan nilkasta, vaikka toinen asiakas oli jo puristanut nyrkkinsä lasiseen helmaan. Veelaparka pyristeli heidän otteessaan, mutta Draco ei aikonut hävitä tätä... Ei varsinkaan, kun huomasi toisen asiakkaan naamaa halkovan surullisen kuuluisan ukkosarven.
“Minä koskin siihen ensin”, Harry Potter vastasi kulmat kurtussa. “Olen halunnut tämän flyygelini päälle jo elokuusta, kun esite saapui postista.”
“Minä tarvitsen sen kartanomme yulekarnevaalin keskipisteeksi!”
“Melkoisen mieleenpainuvat juhlat tulossa, jos tarvitset lasiveelan vetonaulaksi!”
“Päästä irti! Jos. Et- Päästä irti nyt! Et edes arvosta tätä!”
Lasiveela huojui jo huolestuttavasti pylvään päällä, kun itse Lydia Wagner joutui puuttumaan asiakkaidensa huonoon käytökseen.
“Mitä Merlinin nimessä täällä tapahtuu?
Hyvät herrat Potter ja Malfoy! Poistukaa heti, pyydän!”
Luimistellen miehet päästivät yhtä aikaa ornamentista irti ja hiippailivat häpeillen hyllyjen lomitse ulos liikkeestä. Jopa ovikellon kilkatus kuulosti tuomitsevalta.
“Se oli sinun syytäsi!” Potter tuhahti.
Draco oli tavallaan samaa mieltä, mutta ei koskaan olisi voinut myöntää sitä. Sen sijaan hän kutsui Potterin kaakaolle luokseen, ennen kuin kykeni lainkaan kontrolloimaan kielenkannattimiaan.
“
Anteeksi?”
“Niin, aivan, asun tuossa aivan nurkan takana. Tules nyt!”
He kävelivät tasan kaksi minuuttia, kunnes olivat hänen ovensa edessä. Draco ei vieläkään tiennyt mitä oli tekemässä, lukuun ottamatta sitä pientä ääntä takaraivossaan, joka käski häntä korvaamaan jotenkin menetetyn lasiveelan Potterille.
“Vau. Näyttää siltä, kuin joulupukki olisi oksentanut täällä”, Potter sanoi.
“Mitä ihmettä sinä tarkoitat?” Draco kysyi ja katseli kauniisti kimmeltävää asuntoaan.
“Ja miksi täällä haisee palaneelle?”
“Suu tukkoon nyt, okei? Istu alas odottamaan verrattomia inkiväärikeksejä, jotka leivoin aikaisemmin. Tulet yllättymään.”
“En epäile yhtään”, arpinaama sanoi, mutta näytti söpöltä kuin tonttu. Draco tunsi poskiensa vetävän hymyyn, kun hän kääntyi ottamaan kattilaa kaakaota varten.
Omituinen päivä.
