Ficin nimi: Puolikkaan atomin mittaisia
Kirjoittaja: Maissinaksu
Fandom: SK8 the Infinity
Ikäraja: Uskoisin että S
Paritus: Joe/Cherry
Genre: Höntti arjen palanen ja rakkauskettuilu
Summary:
"Pidä vain se jalka ylhäällä. Pitäähän minun arvioida työnkälkeäsi."A/N: En todella tiedä, mistä tämä idea tuli, mutta ainakin se tukee vahvasti headcanonia, jonka mukaan Kaoru ei siedä itsellään karvan karvaa tyyliin muualla kuin ripsien, kulmien ja hiusten muodossa.
Jostain syystä tämä lähti myös muotoutumaan dialogiksi, mikä oli toisaalta mukavaakin, sillä en ole sellaisia kirjoitellut vähään aikaan. Osallistuu
Fandomaakkosiin ja omistan tämän
Larjukselle. Kiitos piristävistä kommenteista ja ficeistä tähän asti ja myöhemminkin. 😘
***
"Ööh, Kaoru?"
"Älä nyt pällistelemään jää. Oliko sinulla asiaakin?"
"Saattoi olla, mutta sitä suuremmin palan halusta tietää, mitä helkkaria olet puuhaamassa."
"Olet taatusti nähnyt jonkun joskus vahaavan jalkojaan, tampio."
"En kyllä tuolla tavalla toinen koipi pesualtaassa. Luulisi homman sujuvan vähemmälläkin akrobatialla."
"Kovat ajat vaativat... kovia otteita."
"Yhh, olet kyllä aika epeli, kun pystyt tuohon ilmekään värähtämättä. Itseä karmii jo ajatuskin."
"Sen kuin nappaat menemään liuska kerrallaan. Vaikka kyllä tätä varten pitää palleja olla, joten..."
"Sinä se tiedätkin pallieni päälle."
"Jos sinulla ei ollut muuta tekemistä kuin virnuilla siinä, voisit mennä keittiöön ja avata minulle oluen."
"Äh, tämä on paljon hauskempaa."
"Aivan... varmasti."
"Piti tosin kysymäni, että mitä varten sinä tuolta itseäsi rääkkäät?"
"Sisäreisistä vai?"
"No juuri sieltä. Jättäisit niiden kiusaamisen minun huolekseni –"
"Pah, sinunpa hyvinkin. Sinä typerys et ole milloinkaan viitsinyt kertoa mitään oleellista, ja siksi tämä on välttämätön toimenpide."
"Mitä olisi pitänyt kertoa? Että sisäreitesi ovat ihan saamarin seksikkäät ja sietävät jatkossakin tulla täyteen hampaanjälkiäni?"
"Niissä on karvoja!"
"Täh?"
"Niissä... on...
karvoja."
"Paskat niissä mitään on. Hittoako siinä hallusinoit?"
"Typerä gorilla... Olkoot kuinka vaaleita ja huomaamattomia tahansa, minä en niitä ala katsella tämän enempää. Olisit sinäkin voinut mainita niistä aikaisemmin!"
"Voi pyhä yksinkertaisuus, kun minä en ole huomannut mitään puolikkaan atomin mittaisia sisäreisikarvoja!"
"Sepä vasta yllätys."
"Jep, pakko myöntää, olen ollut sinuakin sokeampi – ja se on jo saavutus."
"
Hrmh."
"Mutta ihan oikeasti, koettaisit vähän relata. Tuo määrätietoisuutesi karmii."
"Kalpi sitten sinne keittiöön, äläkä häiritse! Kaljahammastani alkaa kolotel – no, mitä luulet tekeväsi, lihasaivo?"
"Pidä vain se jalka ylhäällä. Pitäähän minun arvioida työnjälkeäsi."
"Sinun, joka et alun perinkään erottanut minkään olevan pielessä?"
"Nyt voin ainakin heti sanoa, että täällä näyttää epätavallisen punaiselta."
"Totta kai iho punoittaa, kun sitä vahaa, älä ole naurettava..."
"Näin pikaisen suutuntuman perusteella se on myös tavallista lämpimämpi."
"Hmh. Maistuuko edes hyvältä?"
"Pitänee testata kielen kanssa."
"Testaapa pois, ah..."
"Öäh, hyi, mitä niihin vahausjuttuihisi on tungettu?
"Rauhoittavaa aloe vera -voidetta."
"No ei rauhoita ainakaan minua. Et kyllä tuo reisiäsi lähellekään minua ennen kuin hankkiudut tuosta sotkusta eroon."
"Miksi ylipäätään olisin tuomassa reisiäni lähellesi?"
"Olet aina tervetullut istumaan naamalleni."
"Ainako?"
"No et siinä tapauksessa, jos lemuat joltain järkyttävältä yrttirasvaltasi."
"Phah, syöt sanasi heti seuraavassa lauseessa."
"Jep. Ota tai jätä."
"Ei kai sitä valittaakaan voi..."
"Ei niin, mutta olet ainakin sisäreisi- ja muine karvoinesi tervetullut – älä näytä tuolta, en minä oikeasti ole nähnyt sinulla sellaisia!"