Paritus: Pansy/Hermione
Ikäraja: K-11
Genre: Angst, draama
Vastuuvapaus: J. K. Rowling omistaa kaiken hänelle tunnistettavan ja minä vain leikin.
Varoitukset: Tietynlaista itsetuhoisuutta
Tiivistelmä: "Pansy on säädytön. Se on sana, joka ei yllätä heistä kumpaakaan, ja silti joka kerta he molemmat hiukan hätkähtävät, kun Pansy saapuu keho verillä ja iholla jonkun muun tuoksu."
K/H: Lempparihaasteeni 12+ virkettä palasi uudella kierroksella (XIX) ja pääsin jälleen inspiroitumaan. Syytän sanalistaa siitä, että tästä tuli (jälleen) näin synkkä. Mutta oi että, olipa ihanaa kirjoittaa taas jotain pitkästä aikaa mun lempityypeistä!
***
KipusumuaVielä varmempaa kuin sumun tulo syysiltoina on Pansyn palaaminen Hermionen luokse. Joka kerta hän saapuu hiljaa ja katuvana, vaikka Hermione tietää, ettei hän tosissaan kadu mitään. Ja silti hän pyytää armoa kuin Hermione olisi se, jolla on valta parantaa. Kun Hermione hengittää hänen hiuksiaan, silittää tuttuja kehon kaaria ja saa sormiaan liu’uttamalla haavat katoamaan, synnit on hetkeksi unohdettu.
Pansy on säädytön. Se on sana, joka ei yllätä heistä kumpaakaan, ja silti joka kerta he molemmat hiukan hätkähtävät, kun Pansy saapuu keho verillä ja iholla jonkun muun tuoksu. Kai kipu on jotain, mistä Pansy ei osaa irrottaa. Verenpunainen on väri joka sopii niin huulille kuin reisien herkälle ihollekin. Käsiraudat pystyy loitsimaan puristamaan vielä hiukan enemmän ja haavat särkemään vielä Hermionen parantamisen jälkeenkin.
Hermionen ensimmäisen ja epäonnistuneen leikkauksen jälkeen Pansy käy Iskunkiertokujalla vielä useammin kuin ennen. Jollain lailla itsensä antaminen toisten käyttöön toimii kilpenä tosiasioiden kohtaamiselle. Hän muistaa parin kuukauden takaisesta parantajien käynnistä tarkasti vain heidän tuomansa hedelmäkorin, jonka hän oli hajottanut vihoissaan samalla, kun Hermione oli kysellyt kysymyksiä toisensa perään. Ajatukset Hermionen kuihtuvasta kehosta mädättävät Pansyn itsehillinnän rippeet kerta toisensa jälkeen.
Voisi kai ajatella, että ajoitus on hupaisa. He eivät ehtineet olla yhdessä kuin kaksi vuotta ennen diagnoosia ja ehkä saman verran on jäljellä ennen kuin aika valuisi loppuun. Jostain syystä Hermione on edelleen rakastanut, vaikka tuntee nyt Pansyn pimeyden paremmin kuin kukaan muu koskaan tulisi tuntemaan. Ja yhä hän jaksaa toivoa toisella parannusta, vaikka ei tulisi sitä itse saamaan.
Aamun ensimmäiset säteet ovat kirkkaita, kun Pansy tällä kertaa ilmiintyy harmaan huomaamattoman näköisen talon eteen, irvistää hiukan ja astuu sisään. Liike ovella saa nojatuoliin nukahtaneen Hermionen havahtumaan. Verkkaan hän nousee, kietoo vilttiä hentoiseksi käyneen vartalonsa ympärille ja antaa lattialle romahtaneen Pansyn kietoa kätensä jalkojensa ympärille.
Yön jäljiltä viileä ilma tunkeutuu sisään avoimesta ovesta. Hermionen polvet kolahtavat lattiaan, kun hän laskeutuu rakastettunsa tasolle.
“Se on nyt ohi”, Hermione kuiskaa ja antaa käsiensä haalistaa kasvoilla olevat ruhjeet.
Hermionen ihon kuumeinen hohde saa Pansyn kaipaamaan mahdollisuutta siirtää toisen kipu itselle, mutta koska se ei ole mahdollista, hän tyytyy satuttamaan itseään kärsiäkseen toisen tavoin. On kai turha haaveillla siitä, että se pitäisi Hermionen elossa edes hiukan pidempään.
Spoiler: Sanalista näytä 1. sumu
2. hiljainen
3. armo
4. kun
5. säädytön
6. sana
7. kipu
8. väri
9. käsiraudat
10. leikkaus
11. kilpi
12. hedelmä
13. mädätä
14. hupaisa
15. valua
16. rakastunut
17. yhä
18. kirkas
19. liike
20. verkkaan
21. viileä
22. kolahtaa
23. ohi
24. hohde
25. haaveilla