Yuri!!! on Ice: Vanukaspossu (S, Viktor/Yuuri, ficlet)

[Larjus]

Title: Vanukaspossu
Author: Larjus
Chapters: Ficlet
Fandom: Yuri!!! on ICE
Pairing: Katsuki Yuuri/Viktor Nikiforov
Genre: Slice of life, jotain parisuhdedraamaa
Rating: S
Disclaimer: En omista oikeuksia alkuperäissarjaan enkä sen hahmoihin. En ole saanut tämän kirjoittamisesta rahaa.
Summary: Yuuri syö Viktorin vanukkaat.

A/N: Kelasin hetken, että onks tää mun eka Viktuuri-fici ikinä, mutta sitten muistin sen yhden ficletin, jonka kirjoitin (kiitos Odon) viime vuoden joulukalenteriin On nää kyllä ihan soma pari, vaikka Otayuri onkin huomattavasti enemmän mun juttu (mut se nyt ei varmaa tullukaan kenellekään yllätyksenä).

Sain tän ficin idean joskus aikoinaan Kalevauva.fi:n biisistä Mies syö lapsen vanukkaat (ja varsinkin sen kohdasta ”vitun possu”) :’D Ei siis oo mikään kaikkein tuorein fici-idea, mut niinhän se mulla tuppaa menemään. Saa niin paljon ideoita, ettei niitä ehdi missään järkevässä tahdissa kirjoittaa valmiiksi. Ja tämänkin kyllä kirjoitin joskus kesäkuussa ihan loppuun asti (keväällä suurimman osan), mutta jostain syystä julkaisu vain lykkääntyi

Tämä oli ihan alkuperäisissä ajatuksissani ”ilkeämpi”, mut sit mulla oli jossain välissä myös se ajatus, että kirjoittaisin tän mukaan Fluffy10:iin En kyllä tajua yhtään, miten pystyin semmoista ajattelemaan, koska ei tää on käytännössä yhtään fluffia. Mut en sit kuitenkaan tehnyt tästä ihan niin häijyä kuin alkuvaiheessa mielessäni oli.

Mukana FinFanFun1000:ssa (sana 102.  Sika) sekä One True Something 20 #3:ssa (paritustyyppinä slash).



Vanukaspossu


Avatessaan jääkaapin oven Viktor ei oikeastaan yllättynyt siitä, mitä näki – tai pikemminkin siitä, mitä ei nähnyt. Suklaavanukkaat, jotka hän oli edellisenä päivänä ostanut, olivat nyt poissa jok’ikinen. Hylly oli siitä kohdasta tyhjillään, ja Viktor näki edessään vain peremmällä lymyilevät rahkapurkit.

Vanukkaiden äkillistä katoamista olisi voinut pitää suurenakin mysteerinä, mutta Viktoria niiden kohtalo ei erityisemmin hämmentänyt. Pienimuotoista ”tutkimustyötä” hän tekisi vain vahvistaakseen epäilyksensä.

”Oi Yuuriii!” hän huhuili hyväntuulisesti sulkien samalla jääkaapin oven.

Yuurin kysyvä vastaus kuului hieman kauempaa asunnosta. Viktor käveli tämän luo olohuoneeseen ja jatkoi vasta sitten: ”Tiedätkö, mihin ne eilen ostamani vanukkaat ovat kadonneet?”

Yuuri, joka istui sohvalla käyden läpi kaappien perukoille kerääntyneitä erinäisiä papereita, säpsähti Viktorin kysymystä niin, että pudotti kaiken sillä hetkellä sylissään olevan lattialle. Hätäisesti hän kurottautui nostamaan papereita ylös takaisin sohvalle mutta onnistui samalla vain pudottamaan niitä lisää.

”Viktor, anteeksi”, Yuuri sopersi itseään kumarrukseen taivuttaen. ”Minä – minä söin ne…”

”Vai niin”, Viktor totesi kaikkea muuta kuin yllättyneesti. Hän kietaisi toisen kätensä Yuurin vyötäisille ja toisella tarttui tätä leuasta. ”Sinähän olet ahne, pikku possuseni. Et tohtinut jättää minulle yhtäkään.”

”Anteeksi!” Yuuri vinkaisi uudestaan. Viktor tuijotti häntä sinisillä silmillään kuin suoraan sielun läpi. Sitä katsetta hän ei pääsisi koskaan pakoon. ”Minä tiedän, että ne olivat sinun, mutta NHK Trophyn ajatteleminen sai minut hermostumaan, ja…”

”Noh, noh, ei mitään hätää”, Viktor hyssytteli ja työnsi Yuurin istumaan takaisin sohvalle varoen ympäriinsä levinneitä papereita. Hän asettautui hajareisin Yuurin syliin. ”En minä vihainen ole.”

Hänen huulensa hipoivat Yuurin suupieliä, kun hän jatkoi: ”Mutta olet varmaankin kanssani samaa mieltä siitä, että täytyyhän tästä tulla jotain seurauksia. Minäkin olisin halunnut syödä edes yhden niistä vanukkaista, minähän ne sentään ostinkin.”

”A-anteeksi”, Yuuri pyysi toistamiseen. ”Minä voin tietenkin ostaa sinulle uudet tilalle!” hän lupautui.

”Olisin halunnut yhden juuri näistä, juuri nyt”, Viktor sanoi, ja nyt heidän huulensa kevyesti koskettivat toisiaan. ”Mutta valitettavasti pikku possuni pisteli poskeensa jok’ikisen.”

Nyt hän viimein suuteli Yuuria kunnolla. Ensin kevyesti, kokeillen, pyytäen Yuuria mukaan, sitten vaativammin, nälkäisemmin. Hän maisteli Yuuria antaumuksella kuin voisi yhä maistaa suklaavanukkaan tämän huulilla, vaikka se ei enää ollutkaan mahdollista.

”Ja mitä luulet NHK Trophystakin tulevan, jos mussutat vanukkaita tuollaiseen tahtiin?”

Yuuri ei vastannut Viktorin kysymykseen mitään. Ei sitä ollut edes tarkoitettu vastattavaksi, vaan Viktor jatkoi itse aloittamaansa monologia.

”Olisi parempiakin asioita, joihin turvautua, kun kisastressi painaa päälle”, hän supisi vasten Yuurin huulia. ”Minullekin voit koska vain avautua kaikista huolistasi. Olen aina valmis kuuntelemaan, ihan sama mistä haluat puhua..”

”Tiedän”, Yuuri mutisi hiljaa, kietoi kätensä Viktorin selän ympärille ja painoi tämän lähemmäs itseään. ”Sitä ei vain aina osaa ajatella itse tilanteessa.”

”Miltä sinusta nyt tuntuu, Yuuri?” Viktor kysyi. ”Onko tilanne päällä? Tarvitseeko avautua?”

Yuuri pudisti päätään. Hän tunsi toisen kädet lanteillaan.

”Olen sinua varten, Yuuri. Haluan olla.”

Kun vastausta ei kuulunut, Viktor painoi vielä yhden suudelman Yuurin huulille, sipaisi tämän poskea peukalollaan ja nousi omille jaloilleen. Hän oli palaamassa takaisin keittiöön, kun kuuli lopulta taas Yuurin äänen.

”Minä ostan sinulle uudet vanukkaat.”

Viktor kääntyi katsomaan Yuuria, joka istui sohvalla varsin määrätietoisen näköisenä katse hänen suuntaansa. Hän hymyili pienesti.

”Ei sinun tarvitse”, hän totesi yksinkertaisesti. ”Eipä sellaisten syöminen ole hyväksi minullekaan.”

Yuuri ei myötäillyt sanoja tai väittänyt vastaan vaan keräsi taas varovasti ympärilleen läpi käytäviä papereita. Hänen hetkellinen määrätietoisuutensa näytti kadonneen kuin tuhka tuuleen, ja Viktor katsoi häntä hetken mietteliäänä ennen kuin palasi keittiöön.

Ei ollut helppo edes arvuutella, mitä Yuurin yliajattelevassa mielessä oikein liikkuikaan. Viktor lujasti toivoi, että voisi päästä siitä joskus jyvälle, että Yuuri lopultakin uskaltaisi avautua hänelle paineistaan.

Että vielä jonain päivänä Yuuri tajuaisi hänen olevan vanukkaita parempi vaihto.

[Fairy tale]

Tämä teksti on ollut täällä melkein viikon, mutta huomasin sen vasta nyt. Mikäs siinä, tylsä maanantaiaamu tarvitsee fikin.
Voi Yuuri pikku possu ja namiperse. Ei voinut vastustaa houkutusta joka jääkaapissa möllötti. Ja voi Viktor minkä teit, pitikö niitä vanukkaita ostaa kesken kisakauden kun tiesit miten niiden käy.
Tämä parivaljakko vaikuttaa toisinaan niin lahopäiseltä ettei muulla välia. Ja silti he ovat niin ihania kaikessa possunamittelussaan. 

Onneksi tämä ei ollut mitenkään ilkeäsävyinen fikki. Viktor on oppinut kuinka herkkä asia herkuttelu ja ylisyöminen ovat Yuurille. On silti pöllöä ostaa useampi vanukas, ellei osaa niitä hyvin piilottaa. Siksi varmaan Vktorista Yuurista saakin kirjoitettua tyylillä "idiots in love" sillä he voisivat puhua enemmän ja pöllöillä vähän vähemmän. Ehkä he vielä oppivat puhumaankin.

[Rouva Syksy]

Minun täytyy myöntää, että en ole katsonut YoI-sarjaa, vaikka jossain vaiheessa tämä vei hurmioon kyllä irkissä. Ajattelin itsekin jossain vaiheessa katsovani, mutta se on sitten jäänyt. Vaikka rakastan itse katsoa sarjoja, joissa on jokin kilpailuelementti tai johonkin tiettyyn juttuun (joskus katsoin teini-ikäisenä paljon sellaisia voimistelusarjoja, missä aina kilpailtiin "girl bossien" välillä ja oi että, toisaalta se ei nyt liity tähän ).

Ihan vain mielenkiinnosta kyllä avasin tämän vanukaspossun, ja oi että mikä riemu kyllä tuli, kun huomasin tämän juuret olevan tuossa vauva.fi -keskustelussa. Se oli ehkä yksi älyttömimmistä, ja kun sitä keskustelua tulee aina välillä vastaan. Taas menen ihan omituisille vesille. Hupsista.

Minua ehkä vähän hämmenti tämän tunnelman vaihtuminen tässä, sillä ensiksi ajattelin tässä tulevan seuraavaksi jotain kuumaa K18-kamaa, mutta sitten se tunnelma vaihtuikin enemmän sellaiseksi haikeelliseksi (onko tämä sana, siis haikea you know), ja tajusin, että en saakaan kuumaa dom/sub-tavaraa (minun piti oikeasti mennä tarkistamaan ikäraja tässä puolivälissä, että olisiko tämä ollut kuitenkin K18, mutta ei). Ehkä luin liian steamy-lasit päässä. Mutta sydän pienesti särkyi, kun Viktor jäi katsomaan Yuuria ja toivomaan kovasti, että hän avautuisi. Suklaavanukkaat eivät varmasti tuo kuin hetken helpotuksen oloon, niin yh. Siinä on se toinen, kenelle voi avautua ja puhua!

Oli kyllä ihana vuoristorata tämän tekstin parissa. Ensiksi voi samaistua tunteeseen, kun toinen syö herkut jääkaapista eikä jätä yhtään (tämä on kyllä raivostuttavaa, varsinkin kun toinen on etukäteen sanonut, että ei tykkää tai halua syödä asiaa x - ja sitten se on hävinnyt paremman puutteessa ), sitten oli vähän kuumaa huh (kuvittele tähän paljon liekkejä) ja sitten olikin tollainen haikea ja surullinen, kuin näkymättömän muurin takana katsoa toista ja toivoa, että hän lähestyisi ja avaisi oven. Tykkäsin tästä yllättävän paljon, mitä ensiksi ajattelin ja no, ei ihan pelkkää humoristista vanukaspossua ollutkaan. Kiitos paljon tekstistä. ♥ (toivottavasti omat flunssa-aivoni kirjoittavat jotenkin järkevätä raapustelua, sillä tuntuu, että joudun tarkistamaan jokaisen sanan kirjoitusasun, kun en enää muistakaan, miten ne kirjoitetaan )

[Maissinaksu]

Aiiikuinen mies ja lutkuttaa jotain suklaavanukkaita... Ei ristus.

Muistin kun puhuit Kalevauvasta ja ficci-ideasta, mutta ylläripylläri meni ohi se että tämä olikin jo tullut valmiiksi. Oli jotenkin virkistävää lukea pitkästä aikaa jotain muuta kuin Otayuria (niin paljon kuin siitä pidänkin), mutta jotenkin silti yllätyin siitä, mitä ajattelin tästä shipistä. Totuus on, etten ole koskaan lämmennyt Viktuurille, sillä siinä on jotain todella outoa, ja vähän tuntuu, että Viktor on taipuvainen manipulaatioon ja haluaa Yuurilta lähinnä palvontaa ja ihailua. No joo, voisin höpistä ajatuksistani lisääkin, mutta ehkä niistä kirjoittaminen olisi erityisen rakentavaa. Anti-Viktuuria, hah.

Tässäkin ficissä heti otsikon nähtyä tiesin, että voi jukra, taitaa Yuuri saada haukut päälleen. Tai haukkujen sijaan aurinkoista virnuilua ja viiltävää, ehkä hitusen toksistakin pohdiskelua että voi hitsi, kun olisi niin tehnyt mieli vanukasta, mutta paha kyllä joku nimeltä mainitsematon nasu oli jo ahminut ne. Ja sitähän sitten saatiinkin. Tämä ei ole kritiikkiä siitä, miten hahmot on kirjoitettu, vaan päinvastoin nyökkäys autenttisuudelle, sillä tämänlainen dialogi on hyvin IC ja siksi juuri sitä odotinkin. Hahmojen keskinäinen kommunikointi kun on mitä on. Minulle tulee aina vähän omituinen kutkutus Viktuurista, mikä johtuu hahmojen omasta epäselvästä dynamiikasta. En minä sitä läpeensä myrkylliseksi leimaa, mutta olisi Viktorillakin saumaa puhua jollekulle ammattilaiselle omista asioistaan. Viktor on kyllä äärimmäisen kiehtova hahmo, ja Yuuri puolestaan suloinen raasu, joka ansaitsee rakkautta ja huolenpitoa. Vähän tarvinnee hänkin terapiaa itsetunto-ongelmien kanssa, ja mukavaa on sekin, että Viktor on sitä valmis tarjoamaan. <3

Kiitosta tästä, tämä oli mainio, ajatuksia herättävä pätkä ja jätti lisäksi korvamadon. Olisi kannattanut Viktorinkin pistää vanukkaat jääkaapin vihanneslokeroon. xD

- Mai

[Larjus]

Fairy tale: Tylsät aamut todellakin kaipaavat ficejä. Mukavaa että tämä tarjosi sulle viihdykettä siihen hetkeen!

Tämä parivaljakko vaikuttaa toisinaan niin lahopäiseltä ettei muulla välia. Ja silti he ovat niin ihania kaikessa possunamittelussaan. 

Tämä ja se mainitsemasi "idiots in love" tiivistävät Viktuurin kyllä niin hyvin Haasteita riittää, mutta parhaansa yrittävät.
Ja joo, ei tästä lopulta tullut niin "ilkeä" kuin aluksi kaavailin, koska en mä sellasiin oikee taivu. En haluu olla ilkeä 😅 En oo koskaan samaistunut niihin kirjoittajameemeihin ym. joissa puhutaan siitä, miten kiusataan niitä omia lempihahmoja ja kirjoitetaan ne kokemaan kaikkea kamalaa. Ja kun en mä osaa ajatella, että Viktor tahallaan haluaa Yuurille ilkeillä, vaikka tämän paniikkisyömisten kommentointi ja possuttelu ei kauhean tahdikasta olekaan. Mut toisaalta Viktor on tosi suorapuheinen eikä aina puhefiltteri toimi (ja vähän semmosia muutkin sarjan venäläiset tuntuu olevan 😅). Toivon mukaan Yuuri ja Viktor oppisivat puhumaan enemmän ja avautumaan huolistaan. Ehkä siinä säästyisi Viktorin vanukkaatkin

Kiitoksia kommentista!


Neiti Syksy: Kannattaa ihmeessä katsoa vielä YOI, jos yhtään vain kiinnostaa ja sopiva tilaisuus koittaa, eihän se maailmasta mihinkään katoa. Siinä kyllä riittää kilpailua kuin myös paljon muutakin (muttei tarpeeksi Otabekia, jos minulta kysytään... 😭😂)

Minua ehkä vähän hämmenti tämän tunnelman vaihtuminen tässä, sillä ensiksi ajattelin tässä tulevan seuraavaksi jotain kuumaa K18-kamaa, mutta sitten se tunnelma vaihtuikin enemmän sellaiseksi haikeelliseksi (onko tämä sana, siis haikea you know), ja tajusin, että en saakaan kuumaa dom/sub-tavaraa (minun piti oikeasti mennä tarkistamaan ikäraja tässä puolivälissä, että olisiko tämä ollut kuitenkin K18, mutta ei). Ehkä luin liian steamy-lasit päässä.

Voi ei, toivottavasti ei ollut suuri pettymys Ei kyllä S-tason ficiin mitään semmoisia saiskaan laitettua, mutta voiskin olla aika... :DD Ai kahuee, pitääkö mun nyt väkästä joku kuuma K18-versiokin. Mitäköhän siitä tulis? Kuten alkutiedoissa totesin, en oo hirveesti Viktuuria kirjoitellut, ja animen julkaisun aikoihinkin Otayuri vei sydämeni täysin ja vähän niin kuin sysäsin Viktorin ja Yuurin sivuun siinä samalla, et tiedä sit, mihin taipuisin 😅 Noh, täytyy ainakin laittaa ajatus hautumaan!

Tästä tosiaan tuli aikamoinen vuoristorata, varsinkin näin lyhyeksi ficiksi, mutta hyvä että toimi ja viihdytti. Niin toisaalta asiat joskus etenevät, ja tunnelma voi muuttua hetkessä. Lähtökohdat tällä ficillä oli aika humoristiset (koska toi nimi ja varsinkin inspisbiisi ), mutta kun asiat lähtevät rullaamaan hahmoille uskollisella tavalla niin meno muuttuu. Toivottavasti pienesti särkynyt sydämesi tokeni tästä draamapalasta! Kiitos oikein hyvästä kommentista (en huomannut flunssa-aivojen vaikutusta ).


Maissinaksu: Joskus menee asiat ohi, sellaista se on. Mutta kiva että tämän nyt sitten huomasit ja kommenttiakin jätit! :3 Muistan ku joskus jotain puolikasta jupinaa nakkailit Whatsappissa Viktuuriin liittyen, muttet silloin suostunut avautumaan sen tarkemmin. Kirjoita ihmeessä niistä jotain, kyllä mä lukisin, oikein mielelläni! Vaikka sitten olisikin jotain Anti-Viktuurilta haiskahtavaa 😅

Tässäkin ficissä heti otsikon nähtyä tiesin, että voi jukra, taitaa Yuuri saada haukut päälleen. Tai haukkujen sijaan aurinkoista virnuilua ja viiltävää, ehkä hitusen toksistakin pohdiskelua että voi hitsi, kun olisi niin tehnyt mieli vanukasta, mutta paha kyllä joku nimeltä mainitsematon nasu oli jo ahminut ne. Ja sitähän sitten saatiinkin.

Niin, mitäpä muutakaan Kun miettii hahmojen vuorovaikutusta canonissa niin tämä on ainoa mahdollinen etenemistapa (ellen sitten kirjoita sitä Neiti Syksyn odottamaa K18-settiä ). Omituinen kutkutus on ihan ymmärrettävää, sitä tulee mullekin jos lähtee tarkastelemaan Viktuuria ja heidän suhdettaan/vuorovaikutustaan tietystä näkökulmasta.

En minä sitä läpeensä myrkylliseksi leimaa, mutta olisi Viktorillakin saumaa puhua jollekulle ammattilaiselle omista asioistaan. Viktor on kyllä äärimmäisen kiehtova hahmo, ja Yuuri puolestaan suloinen raasu, joka ansaitsee rakkautta ja huolenpitoa. Vähän tarvinnee hänkin terapiaa itsetunto-ongelmien kanssa, ja mukavaa on sekin, että Viktor on sitä valmis tarjoamaan. <3

Jep, juurikin näin. Olis kyl ihan mielettömän kiva tietää Viktorin taustat, kun hänestä ei tiedetä käytännössä mitään, mutta veikkaan kyllä, että sieltä löytyisi vaikka mitä kaiveltavaa... mikä sitten osaltaan selittäisi sitä, millainen Viktor on. Terapiaistunnot tekisi kyllä molemmille (ja heidän parisuhteelleenkin) hyvää. Kun molemmat kehittävät itseään niin suhdekin voi paremmin :3 Avoin dialogi heidän välillään olis myös huippua, että Yuuri kykenis avautumaan huolistaan Viktorille eikä turvautuis vain syömiseen (kuin että myös Viktor vois puhua Yuurille enemmän). Paljon potentiaalia kasvuun ja silleen.

Olisi kannattanut Viktorinkin pistää vanukkaat jääkaapin vihanneslokeroon. xD

Tämän tarinan opetus Ehkä se ottaa opikseen.

Sulle kiitos kommentista, ja ole hyvä korvamadosta

[Kaarne]

Kommenttikampanjasta, hyvää huomenta!

Olipa hauskaa lukea sinulta vierailua myös tämän parituksen puolella. Mulla ei ollut näistäkään hahmoista taas oikein minkään luokan ennakkotuntumaa, mutta ajattelin, että jos jokin luo oivan näyttämön uusiin hahmoihin tutustumiselle, niin kyllä se on varmasti vanukaskonflikti.

Minusta Viktor vaikutti kiinnostavalta! Sydämessäni on heikko kohta tuollaisille vähän manipuloiville hahmoille, jotka viihtyvät niskan päällä, mutta eivät kuitenkaan ole varsinaisesti pajoja tai julmia. On tosi kiinnostavaa, että vaikka tässä tekstissä Viktor onkin ns. näkökulmahahmo, kyllä hänessä on silti sellainen laskelmoinnin ja salaperäisyyden aura. Yuuria käy kyllä vähän sääliksi, koska vaikuttaa siltä, että tässä suhteessa hän varmaan vähän väistämättä jää altavastaajan asemaan, mutta onneksi Viktor vaikuttaa kuitenkin hänestä aidosti välittävän myös.

Oli myös hienoa nostalgiaa päästä fiilistelemään Kalevauvan vanukasbiisiä, koska joskus miljoona (eli siis pari) vuotta sitten se oli musta ehkä hauskin asia ikinä. Nykyään siihen liittyy vähän traagisia muistoja, mutta siksikin oli kivaa paikata niitä tällä ficillä. Ehkä nyt seuraavan kerran biisin kuullessani ajattelenkin tätä ficciä niiden alakuloisempien juttujen sijaan, ois kyl oivaa.

Kiitos, tämä oli tuttuun tapaan mainio. ❤

[Larjus]

No huomenta huomenta Kaarne, tai oikeestaan iltaa nyt (kun lopulta saan vastailtua 😅). Mukavaa nähdä sut täällä taas. Toivon että vanukaskonfliktit piristi ja toi sulle mukavampia assosiaatioita biisiin liittyen. Se on kyllä ihan paras (niin kuin muutkin Kalevauva.fin biisit).

Viktor on aikamoinen tapaus, todellakin mielenkiintoinen. Hyvä tiivistys tuo, että hän on ehkä vähän manipuloiva vaikkei paha tai julma olekaan. Ei missään nimessä pahantahtoinen, ehdottomasti haluaa vain Yuurin hyvää ja oikeasti välittää ja rakastaa tätä. Yuuri ehkä joo helposti jää vähän altavastaajaksi, mutta toisaalta, silloin kun hänellä on itsevarmuus kohdillaan, hän on ihan eri maata (ja tykkään esim. hänen tästä lainauksestaan. Ois kyl paljon muitaki hyviä, mut ton löysin tolleet kätsysti ).

On tosi kiinnostavaa, että vaikka tässä tekstissä Viktor onkin ns. näkökulmahahmo, kyllä hänessä on silti sellainen laskelmoinnin ja salaperäisyyden aura.

No sepä se, Viktor on aika hämy tyyppi, joten häntä ei voi kirjoittaa kokonaan "auki", tai ainakaan mä en siihen kykenis. Pieni salaperäisyys on osa häntä, samoin kuin se, millaisia motivaatioita hänellä mahdollisesti on. Niin se on sarjassakin, ja sillä linjalla haluan pysyä Juuri siksi hän niin kiehtova hahmo onkin (vaikka mun suosikithan on tietty Otabek ja Yuri P. )

Kiitos kommentista, mukavaa että tykkäilit ♥

[Waulish]

Tervehdys Kommenttikampanjasta! Tämän tekstin valitsin ihan vain hulvattoman nimen perusteella, ja vähän myös parisuhdedraamagenren takia, koska vanukkaat ovat mitä oivin lähtökohta parisuhdedraamalle. Tuli myös heti mieleen tuo Kalevauvan biisi, koska sen parissa on itsekin tullut virnuiltua ja tyrskittyä.

Suklaavanukkaiden yhtäkkinen katoaminen jääkaapista on yllättävänkin samaistuttava tapahtuma, vaikka en muista, että meillä olisi juuri suklaavanukkaita kadonnut. Puolisoni on kuitenkin yli neljäkymmentä kiloa minua painavampana ja liki neljäkymmentä senttiä pidempänä huomattavasti isompiruokainen kuin minä, ja useamman kerran on käynyt niin, että jokin on syöty pois ennen kuin olen itse edes ehtinyt sinne saakka... Voin vain kuvitella pettymyksen, kun suklaavanukkaan kaltainen herkku on syöty viimeistä purkillista myöten - ja kun sen vieläpä huomaa juuri silloin, kun itse tekisi mieli!

Hätäisesti hän kurottautui nostamaan papereita ylös takaisin sohvalle mutta onnistui samalla vain pudottamaan niitä lisää.

Aww, sympaattista syyllisyyttä ja säheltämistä. ♥ Yuuri on muutenkin symppis, kun hän ei mitenkään kiistä tekemäänsä tai yritä luikerrella siitä pois, vaan on valmis hankkimaan vaikka uudet vanukkaat tilalle.

Ensin ajattelin, että Viktorkin on yksiselitteisen symppis suhtautuessaan lopulta niin hyvin ja jopa lohduttaessaan Yuuria, mutta hänestähän paljastuu kiintoisasti muitakin puolia! Kaarne käyttää minusta kommentissaan osuvaa laskelmoinnin termiä, ja kieltämättä vähän sellainen vaikutelma minullekin tulee Viktorin vähän jopa korostuneen avoimesta ajatusten jakamisesta ja vihjailusta ja fyysisestä läheisyydestä. Koen kuitenkin myös ymmärtäväni Viktoria hyvin, koska se on ihan kamalaa, jos itselle tärkeä ihminen ei juuri avaudu tai jää jotenkin muuten tavoittamattoman tuntuiseksi. Viktorilla lienee hyvä tarkoitus, vaikka hän saattaakin puheillaan vähän manipuloida, ja onneksi hän vaikuttaa kuitenkin aidosti välittävän Yuurista.

Tämäpä osoittautuikin mielenkiintoiseksi tekstiksi, jossa vanukassyöpöttelyn taustalta paljastuu tärkeitä parisuhdeteemoja. Kiitos, pidin! -Walle

[Altais]

Loistavaa, että tämä oli nostettu, niin minäkin löysin ihan sattumalta tämän sun vanukasficcisi pariin. Se on ollut mielessä siitä asti, kun kävit kommentoimassa sitä Potter-songficciäni ja mainitsit, että samainen kappale on myös itseäsi innostanut kirjoittamaan. Ihanaa siis, että bongasin tämän! 

Vai niin, tässä siis aikuiset miehet lutkuttaa jotain suklaavanukkaita, tai ainakin haluaisivat tehdä niin, elleivät ne olisi mystisesti kadonneet jääkaapista.  Minullekaan YOI ei ole kovin tuttu, mutta pitäisi kyllä mielenkiinnosta katsoa vaikka kesälomalla, jos vaan jostain löydän. Tiedän silti suurin piirtein, mistä ja kenestä on kyse tässä ficissä. 

Minullekin tuli lukiessa sellainen olo, että noinkohan näiden vanukkaiden katoamiseen liittyvä jälkipyykistä tulee kovinkin kuumaa, koska siihen oli kyllä valtavan hyvät ainekset.  Yuuri oli kyllä niin ihana ja suloinen, että häntä teki mieli ihan halata tässä. Onhan toki ikävää syödä toisen herkut, mutta kun hän oli niin vilpittömän pahoillaan ja häpeissään, että se ihan riipaisi sydäntä.

Hänelle kyllä varmaan tekisi hyvää vähän avautua, jos ja kun on niitä itsetunto-ongelmia. En tunne hahmoja niin hyvin että tietäisin, miten terve tai epäterve on Victorin ja Yuurin keskinäinen suhde, mutta kuitenkin, ehkä hänen pitäisi sitten jutella Victorille ensi kerralla, ennemmin kuin lutkuttaa vanukkaita murheeseen. Ja sama tuli mieleen kuin jollakulla toisellakin kommentoijalla, että ehkä jääkaapin vihanneslokero ei olisi huono paikka niille vanukkaille. 

Minusta ei kyllä olisi taitoluistelijaksi, koska ihan alkoi heti ahdistaa ajatus painon kyttäämisestä ja siitä, että vanukkaan syömisestä tulee kauheat tunnontuskat... huh.

Kiitos tästä, tylsän ja sateisen aamun piristys tämä oli myös minulle! 

[Larjus]

Waulish: Vanukkaat on oiva aihe vaikka mihin draamaan Hauska kuulla, että tuli tuo samainen biisi mieleen, hyvä että inspiraation lähde näkyy ihan otsikkoa myöten

Ensin ajattelin, että Viktorkin on yksiselitteisen symppis suhtautuessaan lopulta niin hyvin ja jopa lohduttaessaan Yuuria, mutta hänestähän paljastuu kiintoisasti muitakin puolia!

Viktorissa on monta puolta Kuten ainakin A/N:ssä kirjoittelin, ihan alkuperäisessä ideassani tää tarina oli jopa "ilkeämpi" - niin että Viktor jatkais possujuttujaan vaikka Yuuri pyytäis lopettamaan - mutta en mä sit pystynyt siihen 😅 En haluu olla Yuurille ilkeä, eikä Viktorkaan mikään paha ole. Vähän manipuloiva joo, mutta kyllä hän aidosti Yuurista välittää :3

Mukavaa, että pidit tämän draamailusta ja muusta menosta :3 Kiitos kommentista!


Altais: Jee, kiva kun bongasit tämän Kalevauva.fi:n biisit on hyvä inspiraationlähde, ja meidän ficeistä kyllä huomaa, miten eri suuntiin voi saman aiheen pohjalta lähteä!

Minullekin tuli lukiessa sellainen olo, että noinkohan näiden vanukkaiden katoamiseen liittyvä jälkipyykistä tulee kovinkin kuumaa, koska siihen oli kyllä valtavan hyvät ainekset. 

Joku K-18-versio vois kyllä olla hyvä, sellanen että Yuuri söis taas Viktorin vanukkaita, ja asiaa sitten pitäisi vähän selvitellä (kalorien kuluttamisen ohella ( ͡° ͜ʖ ͡°)). Ehkä pitäs joku semmonenkin rustailla jossain välissä, vaikka faktahan on se, että nää kaks ei innoita mua kirjoittamaan läheskään niin paljon kuin Otabek ja Yuri 🙈♥

Lohtusyöminen ei oo varmaankaan se paras ratkaisu Yuurin ahdistusongelmiin, mutta en kyllä tiedä, miten innokkaasti hän haluaa puhua Viktorille tuntemuksistaan. Mutta ei sekään varmaa pahaa tekisi, vaikkei Viktor mikään ammattilainen olekaan (ja hänellä on tietty ihan omat ongelmansa). Kyllähän parisuhteeseen kuuluu, että voi jakaa myös niitä omia huoliaan ja murheitaan sen suhteen toisen osapuolen kanssa. Tai sitten Yuuri vois mennä edes ammattilaiselle puhumaan, niin ei tarttis enää syödä salaa Viktorin vanukkaita

Kiitos sullekin kommentista, kiva kuulla että tästä oli piristämään!