Ficin nimi: Sateenpeili
Kirjoittaja: Thelina
Tyylilaji: angst, romance, hurt/comfort
Ikäraja: K-11
Varoitukset: huumeiden käyttö
Paritus: Sirius/Remus
Yhteenveto:
On raskasta sulkea korvansa toisen kivulta, tehdä kaikkensa vaikkei se riitä. Vastuunvapautus: Kunnia kaikesta J.K. Rowlingin luomasta kuuluu hänelle.
A/N: Sateinen sää sai kirjoittamaan surumielistä Sirius/Remusta. Yllätyin itsekin tämän rankasta aiheesta, mutta toivoakseni käsittely on kuitenkin tyylilleni uskollisesti lempeän puolella. Kolme ensimmäistä raapaletta on kirjoitettu
Spurttiraapale V:n puitteissa ja muissakin hyödynnetty kierroksen inspissanoja.
Sateenpeili
1.(100 sanaa - viileä)Ikkuna on unohtunut yöksi auki. Lasiin on tarttunut pisaroita, jotka valuvat alaspäin, kunnes lopulta pysähtyvät karmiin ja putoavat ikkunalaudalle. Lohkeilevan maalin päälle on muodostunut pieni lätäkkö, sateenpeili. Remus kuivaa sen villapaitansa hihaan ja sulkee ikkunan. Sade piiskaa peltikattoa yhtä harmaana kuin taivas.
Sirius nukkuu vielä, tai ainakin pitää silmiään kiinni. Hän ei osaa enää nukkua kuten ennen: vankilassa unet olivat painajaisten riivaamia, pakomatkalla kiinnijäämisen pelon ja painavien muistojen värittämiä. Remus on jo vuosia tiennyt, millaista on valvoa sydänyön läpi viileään aamuun. Useimpina öinä he valvovat vierekkäin, puhumatta.
Joskus Sirius antaa hänen silittää hiuksiaan ja hetken kaikki on taas, kuten ennenkin.
2. (100 sanaa - neula)Hillopurkit kilahtavat vaimeasti toisiaan vasten, kun Remus laskee ostoskassin eteisen lattialle. Hän ripustaa kostean kaapunsa naulakkoon ja tähyilee olohuoneeseen.
”Sirius?”
Lattia narahtaa askelten alla. Makuuhuoneen ovi on raollaan ja asunnon hiljaisuus niin tiheää, että Remus tietää jo, mitä odottaa.
Siriuksen katse on pelokas, lasimainen ja viiltävän anteeksipyytävä. Neula makaa matolla veripisara kärjessään, mäntä pohjaan saakka painettuna.
”Anna anteeksi”, Sirius kuiskaa peiton alta tuskin kuuluvasti kähähtäen.
Remus katouttaa neulan ja yöpöydälle unohtuneen nahkapussukan sanomatta mitään. Hän säästäisi vihansa Dungille, joka kielloista huolimatta on jälleen livahtanut sisään hänen poissaollessaan.
Kuinka Sirius koskaan voisi toipua vankilavuosistaan, jos hän turruttaisi mielensä samoin kuin silloinkin?
3.
(100 sanaa - sekä)Siriuksen keho on hauras, mutta vuodet ovat kuihduttaneet Remuksenkin. He riisuutuvat vaiti mennäkseen nukkumaan ja katsellessaan ihon läpi piirtyviä luita Remus muistaa, millaista oli koskettaa toisen alastonta kehoa ensimmäistä kertaa. Se oli sekä pelottavaa että kaunista: Siriuksen sileä iho hänen omien arpiensa kontrastina. Nyt arpia on heistä kummallakin ja jokainen kosketus on opeteltava uudestaan, varoen ja tunnustellen.
Sirius on selvänä kolmatta päivää. Remus lääkitsee häntä yrteillä ja kahvilla, turruttaa kivun muutamalla hyvin kohdistetulla loitsulla ja peittelee lopulta sänkyyn. On melkein liian kylmä nukkua pelkissä alushousuissa, mutta kun Sirius painautuu täristen hänen rintaansa vasten, kylmyys unohtuu.
Sade rummuttaa ikkunaa läpi yön.
4. (100 sanaa - magenta)Sirius vuoroin anelee häntä antamaan annoksen, vuoroin käskee olla kuuntelematta sanaakaan puheistaan. Remuksen leukapielet kiristyvät. On raskasta sulkea korvansa toisen kivulta, tehdä kaikkensa vaikkei se riitä. Mikä lopulta riittäisi?
Magentan sävyinen liemihuuru kirvelee silmiä, mutta Sirius juo kaiken mukisematta. Pian pahin kuumeisuus katoaa, eikä oksennusta enää tule.
”Onko nyt parempi?” Remus kysyy ja istuu sohvan reunalle Siriuksen kylkeen.
”Vähän. Ehkä”, Sirius sanoo hiljaa ja kääntää katseensa pois. ”En olisi koskaan halunnut sekoittaa sinua tähän.”
”Ei se mitään”, Remus rauhoittelee ja puristaa lempeästi Siriuksen laihaa kättä. ”Sinä selviät tästä kyllä.”
Siriuksen surullinen hymy viiltää rintaa ja Remus toivoo sydämestään olevansa oikeassa.
5.
(100 sanaa - harju)Päivät vaihtuvat hiljalleen viikoiksi, viikot kuukausiksi. Mitä helpommaksi Siriuksen olo käy, sitä enemmän hän suostuu puhumaan.
”Kukaan ei selviä Azkabanissa kahtatoista vuotta selvänä. Edes kaikki vartijavelhot eivät selviä siellä ilman… ja palveluksia vastaan heikoimmat on helppo lahjoa. Se on ainoa keino karkottaa ankeuttajien kylmyys edes osittain.”
Remusta värisyttää. Hän ei halua ajatella, mitä Sirius on joutunut kestämään ja minkä vuoksi? Jos he vain olisivat tienneet…
”Älä mieti sitä”, Sirius sanoo ja kietoo kätensä hänen ympärilleen. Remus vastaa halaukseen tiukasti puristaen. Siriuksen lapaluiden harjut tuntuvat terävinä käsien alla ja Remus painaa kasvonsa vasten tämän kaulaa.
Sateenpimentämä ikkuna heijastaa heidät kuin maalauksen.
6. (100 sanaa - seitsemän)Seitsemän oireetonta päivää tuntuu lopulta kuin ihmeeltä. Remus uskaltaa vihdoin poistua vähäksi aikaa asioille - hän on päättänyt luottaa Siriukseen yhtä paljon kuin Sirius luottaa itseensä.
Syystuuli puhaltaa lehtiä sisään, kun Remus muutaman tunnin kuluttua palaa takaisin. Sirius odottaa häntä keittiössä.
”Meidän pitää lähteä täältä.”
Sirius kalpenee ja laskee kahvikuppinsa pöydälle. Remus pudistaa hymyillen päätään.
”Täällä on yhä turvallista. Mutta kilta on nyt perustettu uudestaan. Meitä tarvitaan Kalmanhanaukiolla.”
Seuraavana päivänä he pakkaavat vähäiset tavaransa ja astuvat ulos kosteaan ilmaan. Sade on lakannut, syysaurinko kiillottaa lätäköiden pinnat kirkkaiksi. Remus tarttuu Siriuksen käteen ja katsoo alas kuvajaiseen.
Tumman veden keskellä kasvoilta loistaa toivo.