Kirjoittaja: Abarat
Nimi: Makea kuin kremšnita
Genre: Originaali draama
Ikäraja: k11
A/N: Jos tekstini herättää tunteita, kerrothan minulle?
Kimalteleva mieleni pyörre haluaa, että herään yöllä kolmelta tai hiukan sen jälkeen. Kello tikittää, vaikka mitään kelloa ei ole. Joka helvetin yö sama toistuu. Hikoilen, käännyn ja pyörin. Mitä teen täällä? Miksi kotini on niin klaustrofobinen?
Join liikaa mansikkaslushia ja ruusunpunaiset aurinkolasisi menivät säpäleiksi. Nämä ovat hileisen huurteiset hyvästit. Luulin löytäneeni jotakin, mitä ei kuitenkaan ole. Hymysi syöpyi mieleeni ainakin hetkeksi. Oletko vielä elossa? Oletko unohtanut minut, kaupunkilaisen?
Elämä antoi minulle lopulta parhaat kortit, nyt minun hymyni on makea kuin kremšnita. Eilinen vajoaa pohjaan kuin tiiliskivi ja parhaat hetket kelluvat muistoissani. Herään taas kolmelta yöllä ja kaikki on muuttunut, päälaellaan suoraan sanoen. Mietin tunnekylmyyttä, surua, eroja. Muistelen väkisinkin, kuinka menetin liikaa ystäviä, joita en viitsi enää laskea. Menneisyyden demonit taistelevat sielustani ja nykyisyys tarttuu lujasti kädestäni kiinni ja johdattaa valoon, jossa varjoilla ei enää ole sijaa.
Minua odottaa kirkas ja kimmeltävä Adrianmeri, pian pääsen taas rannalle. Ehkä löydän voimakiven, kauniin ja uniikin, sen, jonka vain minä voin löytää monilukuisten joukosta. Ehkä minä olen kuin syvänmeren helmi, huolella hioutunut tähän armolliseen pisteeseen, jossa nyt olen. Ja kaunis, kimmeltävä meri huuhtoo jalkojani.