Nimi: Vaihe
Kirjoittaja: Daran
Ikäraja: S
Tyylilaji: Draama
Paritus: Sirius/Remus
Vastuuvapautus: Mikä on Rowlingin, on Rowlingin
Silloin nuorena se oli Peterin mukaan herttaista, se miten kiintyneitä he olivat toisiinsa, puhdasverisyydellään ylpeilevän suvun vesa ja puoliverinen, hitto, puolilajinen, nuori velho. Eihän sitä olisi oikeastaan saanut sanoa, ei niillä sanoilla, mutta silloin Peter vielä puhui heille suoraan, kiertelemättä. Eikä se kyllä ollut mitään suloista, se rakkaus tai mikä lie. Se oli karheaa, fyysistä, pelottavaa ja särkyvää, kaikkea eikä mitään. Joskus Remus epäili, että kyseessä oli vain vaihe, Siriukselle etenkin, hän kun siirtyi alati kaudesta toiseen, mielenkiinnon kohteesta seuraavaan.
Kerran Remus erehtyi, tai ymmärsi, toisinaan oli vaikea sanoa kummasta oli kyse, kysymään Jamesilta. Ei suoraan, ei ikinä suoraan, he olivat liian vaikea aihe, liian sanomaton, liian kaikkea, ääneen lausuttavaksi. James vain kohautti olkiaan, "Kuutamo kuule, sille kaikki on vain vaihetta. Joskus mä epäilen, että Siriuksen mielestä elämäkin on vain vaihe, josta pitää jotenkin päästä yli". Ja varmaan olikin, mutta sittenkin, tai juuri siksi, Remus toivoi olevansa jotain pysyvää, edes jollekin. Etenkin jollekin. Muutakin kuin ohikiitävän kuumeiset hetket tarvehuoneen suljettujen ovien takana, luutakomeroissa, salaisissa käytävissä, tai vain joku jonka niskaa tuijottaa luokkahuoneen halki iltapäivän hitaina tunteina professori Binnsin kahlatessa läpi maahisten verisen historian, vaikka kukaan ei enää jaksanut tehdä muistiinpanoja.
Vasta vuosien päästä Remus tiesi olleensa, ja olevansa edelleen, mutta silloin aikaa oli jäljellä enää niin vähän ja vaiettuja sanoja yhä enemmän. Hetken vaihe tuntui silti ikuisuudelta, elämänmittaiselta ellei pidemmältäkin. Sellaiselta josta ei halua päästä yli.