Maailman paras paikka (S, Harry/Ron, ficlet)

[Larjus]

Title: Maailman paras paikka
Author: Larjus
Chapters: Ficlet
Pairing: Harry Potter/Ron Weasley
Genre: Fluff
Rating: S
Disclaimer: Velhomaailma on luonnollisestikin J. K. Rowlingin luomus, ei minun. En ole saanut tämän kirjoittelusta minkäänlaista korvausta.
Summary: Mikä onkaan Harryn mielestä maailman paras paikka?

A/N: Juhannustaika Thelinalle! Toivon, että pidät tästä ^^ Kesämysteerit ei irtoa, mutta tämmönen romanttinen arjen maustama hempeily sentääs. Muistelin niitä muutamaa kirjoittamaasi Rarrya (jotka on ihania) ja alkoi tehdä mieli kirjoittaa itsekin, onhan se kuitenkin yksi suosikkiparituksiani Potter-fandomissa.

Oon tässä kesällä kuunnellut Puoliveristä prinssiä äänikirjana samalla kun olen siivoillut ja tehnyt muita kotitöitä, ja mieleeni jäi alkupäässä oleva toteamus siitä, että Kotikolo on Harryn lempipaikka Tylypahkan jälkeen. Siitä tämän idea lähtikin liikkeelle, tosin konkreettinen puoli eli kirjoittamisen aikana omaa elämäänsä

Osallistuu Päähahmohaasteeseen sekä One True Something 20 #3:een (slashilla).



Maailman paras paikka


Harryn mielestä Kotikolo oli maailman toiseksi paras paikka heti Tylypahkan jälkeen. Velhokoulun merkitystä ei voisi mikään ohittaa hänen mielessään, mutta Kotikolokin oli hänelle tärkeä – todella tärkeä. Harry rakasti sen villinä rehottavaa puutarhaa äkäisine menninkäisineen, taianomaisia esineitä joita saattoi olla vain velhoperheillä (kuten kello, jonka viisarit näyttivät ajan sijasta perheenjäsenten senhetkisen sijainnin), sekä sotkuista ja sekalaista mutta kodikasta sisustusta, josta näki, että talossa todella asuttiin. Ja enemmän kuin itse taloa ja sen pihaa Harry rakasti sen asukkaita. Siinä missä Kotikolo tuntui hänestä enemmän kodilta kuin Likusteritien asunto koskaan voisi, Weasleyt olivat hänelle enemmän perhettä kuin Dursleyt edes suostuisivat olemaan.

Koska Kotikolo ja sen asukkaat olivat Harrylle niin tärkeitä, hän oli onnessaan voidessaan viettää kesälomansa siellä Likusteritien sijasta. Siellä yksinkertaisetkin asiat tuntuivat hienoilta ja ihmeellisiltä ja rouva Weasleyn antamat askareetkin mukavilta, vaikka Ronilla olikin tapana irvistellä äitinsä selän takana kotitöiden saamisen takia ja vielä niiden parissa puurtaessakin valittaa lomansa hukkaan valumisesta.

”On tämä niin väärin”, Ron puhisi ties kuinka monennen kerran sinäkin aamupäivänä. Hän ja Harry olivat puutarhassa kitkemässä porkkanamaata. ”Äiti voisi varmasti loitsia kaikki rikkaruohot pois yhdellä sauvanheilautuksella, ja me voitaisiin olla uimassa tai harjoittelemassa huispausta, mutta ei. Täällä ollaan sormet mullassa selät väärinä.”

”Tämähän on melkein kuin yrttitiedon tunnilla olisi”, Harry totesi huolettomasti kiskoen voikukkaa juurineen maasta.

”No sehän tästä enää puuttuukin!” Ron parahti. ”Nyt on loma! Ei silloin kuulu miettiä koulua.”

”Hermione on siitä eri mieltä.”

”No Hermione on Hermione.” Oli selvää, ettei Ron halunnut ajatella koulua sen enempää, sillä hän vaihtoi puheenaihetta. ”Muuten, sitten kun saadaan työt tehtyä, niin miten on, mennäänkö niitylle harjoittelemaan huispausta? Voidaan taas käyttää omenoita niin kuin aiemminkin.”

”Joo, mennään vain”, Harry suostui. ”Mitä luulet, tulisivatko Fred ja George seuraksi?”

”Kyllä varmaan, jos heillä ei ole jo muita kiireitä – miksi tuijotat minua noin?”

Ronin otsa rypistyi hieman. Harry virnisti.

”Sinulla on multaa nenässäsi”, hän sanoi, ja ennen kuin Ron itse ehti pyyhkäistä sitä pois, hän oli jo ojentanut oman kätensä auttaakseen.

”Kiitos” Ron mutisi, kun Harry pyyhki hänen nenäänsä sormellaan, mutta inahti sitten, kun tämän kynsi vahingossa raapaisi ihoa.

”Anteeksi”, Harry pyysi välittömästi.

Ron kohautti olkiaan. ”Samapa se”, hän totesi, ”vahinkohan se oli. Eikä sattunut paljoakaan.”

Harry kuitenkin kurottautui suukottamaan Ronin nenänpäätä. Tämän kainoon kursailuun hän leikkisästi vastasi vain että ”täytyyhän pipit pussata pois”.

”Joo”, Ron myönsi, ja ennen kuin Harry ehti vetäytyä jatkamaan porkkanapenkin kitkemistä, hän tarttui tätä leuasta ja veti lähemmäs itseään niin, että heidän huulensa koskettivat toisiaan. Sitä seuraavat suudelmat olivat lämpöisiä kuin auringonpaiste, ja Harryn mielestä ne maistuivat aivan kesältä.

”Täytyy sitä muutenkin pussailla”, Ron lisäsi hetken päästä ja sai Harryn hymyilemään suudelman lomassakin. ”Vaikka huispaukselle jäisikin vähemmän aikaa.

”Ei haittaa.”

Harry rakasti sitä hetkeä niin paljon. Hän rakasti Kotikolon lämmintä ilmapiiriä, kesäauringon lempeää paistetta, luonnonkukkien tuoksua; hän rakasti Ronin huulia omiaan vasten, hassua sanailua, vakaata ja turvallista läheisyyttä. Ronin kanssa rikkaruohojen kitkeminenkin oli hauskaa, varsinkin silloin, kun sai pitää pienen tauon ja vain keskittyä suutelemaan tämän kanssa.

Sillä hetkellä Harrysta tuntui, että Kotikolo taisi sittenkin olla maailman paras paikka. Tai ei, se olikin juuri siinä, tai missä tahansa muualla, aina siellä missä Ronkin. Maailman paras paikka oli Ronin, hänen oman Weezynsä, luona. Sen rinnalla kalpeni Tylypahkakin.

[Thelina]

Olipa tämä lämmin, kesäinen ja suloinen ficlet! Voin hyvin kuvitella, että Harry viihtyy sekaisessa ja erikoisia tavaroita ja hassun muotoisia lisäsiipiä pursuavassa Kotikolossa, kun Likusteritie on sen täydellinen vastakohta: puhdas, kiiltävä ja mahdollisimman tavallinen. Tietysti ilmapiiri tekee vielä oman osansa ja seura totta kai oli aivan ihana ajatus Harrylta, että loppujen lopuksi maailman paras paikka taitaakin olla siellä, missä Ron on ♥

Harryn ja Ronin keskustelussa tulee myös hyvin esille, että toinen on kasvanut velhoperheessä ja toinen ei tietenkin Ronista velhotalouden kotityöt ovat tylsiä ja Harrysta varmasti parasta huvia Likusteritien töihin verrattuna. Söpö pussailuhetki sopi hyvin kitkemisen keskelle ja ilman muuta sellaiseen löytyy aikaa, vaikka huispauksesta pitääkin vähän nipistää tuosta kohdasta tuli lämmin ja kesäinen tunnelma, todella ihana!

Kiitos tästä juhannustaiasta, kyllä ilahdutti valtavasti ♥

[Larjus]

Jee, ihana kuulla että tämä ilahdutti, Thelina! Likusteritien rinnalla mikä tahansa paikka varmasti tuntuu oikein lämpimältä ja puoleensavetävältä, mutta kyllähän Kotikolo on ihan vertaansa vailla ♥ Olis ihana itsestäkin päästä viettämään kesää siellä.

Ei joo Harrya haittaa Kotikolossa annetut työt lainkaan ♥ En usko, että hän mikään kovin intohimoinen rikkaruohojen kitkijä on, mutta varmasti niiden myötä tulee sellainen yhteenkuuluvuuden tunne, että on vähän kuin osa perhettä. Ja kyllähän kun saa Ronin seuraksi niin kaikki on kivaa Varsinkin kun voi siinä sivussa pussailla ja sitten myöhemmin mennä huispaamaankin.

oli aivan ihana ajatus Harrylta, että loppujen lopuksi maailman paras paikka taitaakin olla siellä, missä Ron on ♥

Niin, eihän sillä itse fyysisellä paikalla niinkään väliä vaan sillä, kenen kanssa on. Ei olis Tylypahkakaan Harryn mielestä omanlaisensa ilman Ronia ♥

Kiitokset kommentistasi, on se niin mukavaa että oon onnistunut ilahduttamaan :3

[hiddenben]

Rarry on kyllä yksi HP-ficcien parhaita arkisen ihania slash-parituksia, enkä oikein osaa sanoa miksi - se vaan on Siispä hauskaa, että kirjoitit Rarrya! Tämä oli ihanan arkinen ficci, sellainen rento ja kaikin puolin lämmin ja aurinkoinen. Tässä jotenkin tekstin tunnelma oli yhtä rentoutunut kuin se, miten Harryn fiilistä Kotikolossa kuvaillaan, ja siitä tulee lukijallekin todella mukava olo. Sehän on juuri niin, että Kotikolo on tavallaan Harryn oikea koti Tylypahkan lisäksi ja juuri siksi siellä on niin helppo olla

Tykkäsin tuosta Thelinan huomiosta, että Ronista ja Harrysta näkee sen, millaisissa perheissä he ovat kasvaneet! En ajatellutkaan sitä niin, mutta tajusin heti, kun kommentin luin. Itsekin ajattelin aina, että kyllä minä jaksaisin tehdä läksyt ajoissa ja haluaisin oppia kaikesta kaiken, jos kouluna vain olisi Tylypahka eikä oma ala- tai yläaste Joten siinä mielessä ymmärrän Harryn näkökulman täysin! Sen lisäksi Harry taitaa viihtyä askareiden parissa, koska Ron on mukana työskentelemässä ja he saavat viettää aikaa yhdessä.

Oli oikein toimivaa, että Ron saa nenäänsä multaa, koska mielestäni hänellä on läpi kirjasarjan nenässään tai kasvoissaan aina jotain likaa Ja se johtikin söpöön ja hymyilyttävään pussailukohtaukseen. Etenkin tuo Ronin ”Täytyy sitä muutenkin pussailla” oli jotenkin erityisen ihana! Muutenkin tykkäsin dialogista ja keskustelusta koulusta ja lomasta:

”No sehän tästä enää puuttuukin!” Ron parahti. ”Nyt on loma! Ei silloin kuulu miettiä koulua.”

Tuo oli niin aito Ron-kommentti Tämä oli oikein söpö ja kiva, kiitos kun kirjoitit!

[Larjus]

hiddenben: No niin se vaan onkin! Oli munkin jo erittäin korkea aika kirjoittaa Rarrya, kun tätä paritusta niin rakastan (vaikka harvemmin sitä tuleekin itse Pottereista ficattua). Arkisen ihana Rarry on just vielä sitä parasta (koska slice of life ja fluffy ovat rakkaus), niin sellaista oli mukava päästä kirjoittamaan :3 Ja omankin kesäloman kunniaksi oli kiva valita ajankohdaksi kesä (ja koska Thelinan antamista inspissanoista tuli niin kesäinen fiilis) ♥

Itsekin ajattelin aina, että kyllä minä jaksaisin tehdä läksyt ajoissa ja haluaisin oppia kaikesta kaiken, jos kouluna vain olisi Tylypahka eikä oma ala- tai yläaste

Haha, tästä tulee vähän Hermione mieleen. Vaikka veikkaan että Hermione oli ihan jästikoulussakin tosi tunnollinen ja ahkera oppilas, suorastaan hikipinko, mutta kun tarjoutui mahdollisuus päästä opiskelemaan taikuutta...

Sen lisäksi Harry taitaa viihtyä askareiden parissa, koska Ron on mukana työskentelemässä ja he saavat viettää aikaa yhdessä.

Joo kyllähän se hyvä seura tekee tylsästäkin työstä kivaa ♥ Vaikka Kotikolossa Harry varmaan tykkää oikeestaan kaikesta, koska siellä on tunnelma ja lämpöisyys kohdillaan :3 Ennemmin siellä kuin Dursleyilla.

Oli oikein toimivaa, että Ron saa nenäänsä multaa, koska mielestäni hänellä on läpi kirjasarjan nenässään tai kasvoissaan aina jotain likaa

Mä mietin ihan samaa tätä kirjoittaessa Todellakin toimivaa. Ja siitä on helppo johtaa tilanne söpöilyn puolelle :3 Vaikka tosiaan, täytyy sitä muutenkin pussailla!

Kiitoksia kommentista, mukava kuulla että tykkäsit tästä ♥

[Violetu]

Kommenttikamppiksesta päivää o/

Awwww, tämä oli niin lutunen että huh.
Tykkäsin tosi paljon poikien dialogista tässä, varsinkin Ronin pussailukommentti oli ihan lemppari, niin ihanan suorasukainen ja Ronmainen
Harryn ajatusmaailma oli myös erittäin canoninen, paljon hienoja ajatuksia ja oivalluksia siellä, kuten tämä:

Weasleyt olivat hänelle enemmän perhettä kuin Dursleyt edes suostuisivat olemaan.

Olipa söpö pieni piristys päivääni, kiitän! ^^

~Violet

[Larjus]

Violetu: Mukavaa että tykkäsit tästä! Fluffia kun kirjoittaa niin on hyvä kuulla, että meno oli lutuista ♥ Vaikka luenkin ainakin semipaljon Potter-ficejä, niitä ei ole tullut itse kirjoitettua enää vuosikausiin (eikä silloin 10+ vuotta sittenkään niin paljoa), joten sitä omaa touchia vielä hakee, mutta aina kiva kun varsinkin dialogi toimii. Musta on kiva kirjoitella hahmoja puhumaan toisilleen ja miettiä, mitä he voisivat eri tilanteissa sanoa.

Kiitokset kommentista, se vastaavasti piristi minun päivääni! ^^

[Beelsebutt]

OMG. Miten tää on päässyt ohi silmien? Jösses kun tuli hyvä fiilis ihan vaan tuolla kevyellä vertailulla hyvän ja pahan paikan välillä. Arvostin kovasti keveyttä, kun ikään kuin hipaistiin ikäviä likusteritiemuistoja, mutta niin ohimennen, että kevyt kesäfiilis ei karannut 💕

Dialogi oli oikein muksaa ja aitoa, varsinkin tuo Ronin "Täytyy sitä muutenkin pussailla" xDD siis onko ronmaisempaa repliikkiä olemassakaan 😁

Kiitos! Kaiken tän pakkasen ja pimeyden keskellä tää jätti lämpimän olon sekä naamalle typerän virnistyksen 😘

[Larjus]

Beelsebutt: Joskus mietin itsekin, miten hyvät ficit vain livahtaa silmien ohi, ja sitten ne bongaa vasta paaaljon paljon myöhemmin Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Ihanaa että tämä on päässyt ilahduttamaan näin talviaikaankin :3 Tähän piti tietenkin saada lämmin ja kevyt tunnelma pohjimmiltaan, joten eihän sitä voinut ikäviä paikkoja ja muistoja liikaa käsitellä.

Dialogi oli oikein muksaa ja aitoa, varsinkin tuo Ronin "Täytyy sitä muutenkin pussailla" xDD siis onko ronmaisempaa repliikkiä olemassakaan 😁

Awww, kiitos ♥ Dialogeja on hauska kirjoitella, ja tuo "täytyy sitä muutenkin pussailla" tuli kyllä niin itsestään tähän Mukavaa että muutkin on sitä mieltä, että se sopii Ronille erinomaisesti.

Iso kiitos kommentistasi, se sai vastaavasti minulle lämpimän olon ja hymyn kasvoille ♥

[kaaos]

Moi kommiksesta! 🌼 Hyppäsin loskan keskeltä kesään, sepä olikin mukavaa 😁 Rarry on mulle tosi outo paritus, mutta tässä se kävi kuitenkin jollain tapaa järkeen, varsinkin just tuon alun kautta, kun Harry rakastaa canonisti kaikkea weasleyhin liittyvää, roniakin, tietenkin, mutta miksei romanttisestikin :3 oon varmaan vaan niin supertiukasti parittanut Ronin hermionelle etten oikein saa sitä irti siitä 🤣 mutta Hermionen ja Harryn voin nähdä muidenkin kanssa 😅😅😅

Alussa Harry myös jotenkin tuntui samalta kuin alkukirjojen aikoihin kaiken taikaihmetyksensä kanssa, niin en oikein osannut ajoittaa minkä ikäisiä tässä ollaan. Mutta jotain teinejä kuitenkin ❤️

Aah, mutta ihanaa puutarhailua, pusuja ja aurinkoista säätä ja tunnelmia. Kiitos!

[Larjus]

No moikka moi, kaaos! Kesäficit keskellä talveahan on oikein oiva valinta Muhun Rarry-rakkaus hiipi jostain salakavalasti, en ees tiiä milloin ja miten siihen niin tykästyin, mutta toisaalta ystäväparitukset on just niitä, jotka muhun todennäköisimmin uppoaa Ron/Hermionekin on kyllä tosi kiva paritus! Mut mä nyt luen mielelläni melkein mitä vain Ron-parituksia (vaikka yleensä oonkin tosi monoshipperi ja harvoin shippaan yhtä hahmoa monelle.)

En ajatellut tätä mielessäni mihinkään tiettyyn vuoteen (jokainen saa päättää mitä tykkää), ja maininnat Kotikolon taikaesineistä ym. on mukana lähinnä vain tuomassa kontrastia Likusteritiehen ja muihin Harryn inhoamiin paikkoihin, ei niinkään erillisenä "ihmettelynä". Ne on kuitenkin taikamaailman sisälläkin uniikkeja juttuja juuri Kotikololle ja siksi Harrylle merkityksellisiä.

Kiitokset kommentista!

[Waulish]

Törmäsin tähän tekstiin keskustelualuetta stalkkaamalla, kun kiinnostuin siitä, mikä oikein onkaan maailman paras paikka Rarry-näkökulmasta! Parituskin veti minua puoleensa, koska jotenkin on viime aikoina tehnyt mieli lukea juuri Rarrya. Se on niitä parituksia, joiden pariin en takuulla olisi löytänyt ilman Finiä ja fanifiktiota, mutta jotka nykyään tuntuvat melkein niin luontevilta, että voisivat olla vaikka canoniakin!

Nautin kovasti siitä, miten molempien hahmojen persoonat välittyvät tästä tekstistä. Harry on hyvillään ja kiitollinen siitä kaikesta hyvästä, jota hän on Dursleyiden armoilla viettämiensä vuosien jälkeen saanut, eikä porkkanamaan kitkeminenkään herätä hänessä minkäänlaista vastustusta, kun taas Ron tuttuun tapaan purnaa avosydämisesti kaikesta vääryydeksi kokemastaan. Tämä repliikki huvittaa minua niin kovin, koska voisin aivan hyvin kuvitella Ronin sanovan näin myös kirjoissa:

”Äiti voisi varmasti loitsia kaikki rikkaruohot pois yhdellä sauvanheilautuksella, ja me voitaisiin olla uimassa tai harjoittelemassa huispausta, mutta ei. Täällä ollaan sormet mullassa selät väärinä.”

Niin ronmaista suorasukaisuutta ja realismia!

Multa nenänpäässä ja sen sysäämä kosketus ja suudelma (suudelmat!) on jotenkin tosi sympaattinen ja luonteva tapahtumakulku. Totta kai pipit pitää pussata pois. ♥ Niin söpö ajatus, ja niin luonnollinen siirtymä johonkin, mikä tauottaa rikkaruohojen kitkemistä varmaan aika mukavasti! Pidän siitä, miten luontevilta poikien välit tuntuvat: on kevyttä sanailua ja huumoriakin, mutta kiintymys kuultaa kaikesta läpi. Lopun ajatus siitä, että maailman paras paikka on siellä, missä toinen milloinkin on, on todella herttainen ja hymyilyttävä! Niinhän se on, kun oikein kovasti välittää jostakusta; tärkeintä on, että saa olla yhdessä, fyysisestä paikasta viis.

Kiitokset tästä lämmittävästä iltalukupalasta! -Walle

[Vendela]

Onnea kommenttiarpajaisten voitosta

Olipa tämä ihana ja lempeä pikku tarina. Harryn elämä ei tosiaan ole ollut kovin helppoa, joten ihanaa että hänkin löysi oman maailman parhaan paikkansa ♥ Tai kyllähän se niin on, ettei paikalla ole niin väliä, kunhan rinnalla on se maailman paras tyyppi! Se tekee onnen

Kotikolo on kyllä sellainen paikka minne haluaisin itsekin päästä. Siitä tulee jotenkin lämminhenkinen fiilis ja taika sopii sinne samalla tavalla kuin Tylypahkaan. Toisin on vaikka Malfoyn kartanon kanssa, joka tuntuu paljon kylmemmältä ja kolkommalta, vaikea on kuvitella sinne neulepuikkoja neulomaan itsekseen villapaitaa. Tässä olit tavoittanut tuon Kotikolon tunnelman juuri sellaisena kuin itsekin sen näen Tiedän ettei menninkäisten kitkeminen olisi minunkaan lempipuuhaa, mutta olisihan sitä hauska kokeilla edes kerran elämässään

Harryn ja Ronin suhde tuntui ihanan luontevalta. Tässä oli selvälsti oltu tällä tasolla jo jonkin aikaa, toisen läheisyys tuntui hyvältä mutta ei kuitenkaan ollut sitä ensihuumaa kun ei millään malttaisi pitää näppejään erossa toisesta!

Kiitos tästä, ihana tapa aloittaa uusi viikko

Vendela

[Larjus]

Waulish: Voi ei ja apua, mulla on ihan tyystin jäänyt vastaamatta sun ihanaan kommenttiin! 😭😭 Esitän syvimmät anteeksipyyntöni, olen sen kyllä silloin viime vuonna (!!) lukenut, ja nyt luin uudestaan, ja edelleen se lämmittää mieltäni ♥

Se on niitä parituksia, joiden pariin en takuulla olisi löytänyt ilman Finiä ja fanifiktiota, mutta jotka nykyään tuntuvat melkein niin luontevilta, että voisivat olla vaikka canoniakin!

Hauskaa kuulla miten ficit ovat saaneet sinut näkemään Rarryn potentiaalin Heillä on kirjoissa joitain semmoisia kohtauksia, jotka sopisivat ihan sellaisenaankin osoittamaan romanttisiakin välejä Voisivat hyvinkin olla canonia!

Ihan mahtia kuulla, että olen onnistunut tavoittamaan hahmojen äänet ja persoonallisuude. Ei ole juurikaan tullut kirjoiteltua Potter-ficejä (tämä on peräti toinen julkaisemani), mutta ehkäpä ahkera toisten tekeleiden lukeminen ja tietty lähdemateriaalin tuttuus ovat avittaneet asiassa. Kiva kuulla myös, että olit tykännyt siitä, miten olin Harryn ja Ronin välejä ja vuorovaikutusta kirjoittanut. Minulle on heistä läpi sarjan huokunut sellainen molemminpuolinen kiintymys (vaikka niitä välirikkojakin oli 😞), ja olikin kiva päästä kirjoittamaan siitä jotain shippilasit nokalla. Sehän se on ihan parasta, kun hahmot saavat olla toisilleen se "maailman paras paikka" 🥰

Totta kai pipit pitää pussata pois. ♥

No siis ilman muuta! ♥

Iso kiitos kommentistasi! Kirjoitat aina niin kauniisti ♥


Vendela: Harrylla on ollut matkassaan suurta onnea, kun löysi Ronin (ja muun Weasleyn perheen) elämäänsä :3 Maailman paras paikka taitaakin olla enemmänkin mielentila kuin konkreettinen paikka, ja yleensä jotain, joka jaetaan toisten kanssa. Kyllähän toisilta saatu hyväksyntä, välittäminen ja rakkaus ovat äärettömän tärkeitä ♥

Kotikolo on kyllä sellainen paikka minne haluaisin itsekin päästä.

Sama täällä. Itse asiassa kävisin Kotikolossa jopa mieluummin kuin Tylypahkassa. Se vaikuttaa enemmän paikalta omaan makuuni. Siellä on tietysti myös taikaa siinä missä vaikka Tylypahkassa tai Viistokujalla, ja se oma ihana lämminhenkinen tunnelma. Eipä se ole mikään ihme, että Harry siellä viihtyy. Weasleyt ovat kyllä ehdottomasti se syy, miksi siellä niin ihana tunnelma ja lämpö aina on. Siitä se maailman paras paikkakin muodostuu :3

Tässä oli selvälsti oltu tällä tasolla jo jonkin aikaa, toisen läheisyys tuntui hyvältä mutta ei kuitenkaan ollut sitä ensihuumaa kun ei millään malttaisi pitää näppejään erossa toisesta!

Joo, Harry ja Ron ovat hitsautuneet hyvin kiinni toisiinsa. Ilman sitä ensihuumaakin löytyy paljon lämpöä ja helliä tunteita ja halua olla toisen lähellä ♥ Mä tykkään ihan mielettömästi kirjoittaa sellaisia suhteita, joissa siitä alkuhuumasta ollaan päästy yli (mutta ollaan silti niin rakastuneita), joten tähänkin tuli ihan luonnostaan jotain sen suuntaista Mitäpä sitä hyvää yhdistelmää muuttamaan.

Sinullekin isot kiitokset ihanasta kommentista ♥

[Pahatar]

Minun piti kommentoida tätä Kommenttiarpajaisten puitteissa jo viime viikonloppuna, mutta se olikin niin täynnä ohjelmaa, etten yksinkertaisesti ehtinyt. Nyt kuitenkin halusin korjata tämän puutteen näin jälkikäteen, vaikka luultavasti lähinnä toistan edellisiä kommentoijia.

Tästä ficletistä tuli ihan mielettömän hyvä mieli. Harryn elämä oli enimmäkseen niin raskasta, sekä koulussa että sen ulkopuolella, että hän on todella ansainnut tällaisen ihanan hetken hänelle maailman parhaassa paikassa. Weasleyn perheessä ja Kotikolossa on jotain hyvin idyllistä ja todellista hyvää taikaa. Se näkyi minusta siinä, ettei Harrya voinut harmittaa siellä mikään, ei edes kotoisat askareet. Tuntui, että Harry oli Kotikolossa jopa Ronia onnellisempi, ehkä siksi kun Ronille hänen kotiolonsa olivat totutut ja tavalliset, mutta Harrylle jotain paljon enemmän. Tämä oli minusta todella ihana kohta:

Ja enemmän kuin itse taloa ja sen pihaa Harry rakasti sen asukkaita. Siinä missä Kotikolo tuntui hänestä enemmän kodilta kuin Likusteritien asunto koskaan voisi, Weasleyt olivat hänelle enemmän perhettä kuin Dursleyt edes suostuisivat olemaan.

Koska Kotikolo ja sen asukkaat olivat Harrylle niin tärkeitä, hän oli onnessaan voidessaan viettää kesälomansa siellä Likusteritien sijasta.

Sitten alkoi hymyilyttää lukiessa vielä enemmän, kun Harry ja Ron päätyivät suutelemaan, ja vielä kerta toisensa jälkeen. Ensin ajattelin, olivatko nämä kaksi olleet pelkkiä ystäviä siihen asti, mutta ilmeisesti pojat olivat tässä jo yhdessä. Tykkäsin kovasti siitä, miten Harryn ja Ronin välit ja keskinäinen tunne tulivat tässä esiin, ja se on muuten saavutus, sillä tämä pari ei noin yleensä ole minun juttuni. Tässä kuitenkin tuntui kaikki ihan mahtavalta: loma, kesäaurinko, suudelmat ja ennen kaikkea tunne siitä, että juuri näin tämän pitikin mennä. Tässä tuon hetken idylli oli todella ihanasti kuvattu:

Harry rakasti sitä hetkeä niin paljon. Hän rakasti Kotikolon lämmintä ilmapiiriä, kesäauringon lempeää paistetta, luonnonkukkien tuoksua; hän rakasti Ronin huulia omiaan vasten, hassua sanailua, vakaata ja turvallista läheisyyttä.

Loppu oli niin kaunis, ja minulle tuli todella hyvä mieli Harryn puolesta. Oli niin upeaa, että hän oli löytänyt elämäänsä Ronin ja sen myötä rakkauden ja perheen. Ajattelin tätä lukiessa myös, että tämä voisi hyvinkin olla canonia sen takia, että ehkä juuri Ron ja Weasleyn perhe antoivat Harrylle voimia selvitä Voldemortista. Suuri kiitos tästä, tämä oli todella ihana slice of life, jonka parissa olisi viihtynyt paljon kauemminkin.

[Larjus]

Pahatar: Minua ei yhtään haittaa, vaikka kommentoijat toistaisivatkin paljon toisiaan! Kiva vain huomata, että jotkut asiat ovat kiinnittäneet monen huomion, ja ihanahan se on saada kommentteja ♥ Kiitos siis kun tulit jättämään sanasen!

Kiva kuulla, että tästä tuli sinulle hyvä mieli ♥ Kyllähän tässä ilo ja onnellisuus ovatkin isossa osassa, kun Harry miettii, miten Kotikolo on yksi maailman parhaimmista paikoista ja miten Ronin seura tekee mistä tahansa paikasta parhaimman :3 Oot ihan oikeassa siinä, että jollain tasolla Harry varmaan viihtyykin Ronia paremmin Kotikolossa, kun Ronille kaikki on niin tavallista ja tuttua, mutta Harrylle se on harvinaisempaa herkkua ja loma-aikoina Likusteritie se (ei-millään-tapaa-mukava vakio).

Ajattelin tätä lukiessa myös, että tämä voisi hyvinkin olla canonia sen takia, että ehkä juuri Ron ja Weasleyn perhe antoivat Harrylle voimia selvitä Voldemortista.

Noh, ei kai nyt ihan canonia... 😳♥ Se on kyllä totta, että Weasleyt ovat varmasti antaneet Harrylle paljon tukea ja voimaa selvitä Voldemortista ja monista muistakin koetuksista. Onhan läheisten tuki ihan mielettömän tärkeää monessakin eri tilanteessa.

Kiitos vielä tosi paljon kommentistasi, ihana kuulla että olet viihtynyt tämän parissa niin hyvin (varsinkin, kun paritus ei suosikkeihisi kuulu).

[Sokerisiipi]

Baww, olipas tämä söpö! Niin kesäinen, lämmin ja rakastava. Tyypillistä Ronia valittaa ja haaveilla paremmista ajanviettotavoista kuin rikkaruohojen kitkeminen, mutta Harrylle riittää paikka, jonne hän on tervetullut ja ihmiset, jotka rakastavat häntä ♥︎ Mutta pussailutauot ovat ehdottomasti tarpeen! Pidin kovasti heidän mutkattomasta läheisyydestään.

Kiitos, tämä sai hymyilemään!

[Larjus]

Kiitos kommentista, Sokerisiipi! Ihanilla sanoilla kuvasit tätä 😍 Rikkaruohojen kitkeminen ei ole mitään järin mukavaa hommaa (ja varmaan Ron joutuu siihen työhön joka kesä 😅 pienestä pitäen), mutta onhan sekin kivempaa hyvässä seurassa. Ja Harry olis valmis kitkemään vaikka koko päivän, kunhan vain saa viettää aikaa itselleen tärkeiden ihmisten parissa paikassa, jonne on tervetullut Hän ei tosiaan juurikaan muuta kaipaa. Paitsi ehkä niitä pussailutaukoja aina välillä!