Nimi: Vääriä juhlia
Kirjoittaja: Sisilja
Ikäraja: K-11
Fandom: Parade's End
Paritus: Sylvia/Christopher
Tyylilaji: Synkistely
Vastuuvapaus: Parade's Endin oikeudet kuuluvat aivan muille tahoille kuin minulle. En saa tästä tekstistä rahaa tai muutakaan korvausta.
Yhteenveto: Sylvia on rakastunut. Rakastunut on myös hänen miehensä, puhutaan.
Alkusanat: Olen tässä katsellut hirveällä innolla ihanan dramaattista ja romanttista sarjaa nimeltä
Parade's End, ja vaikka luulin että sarjan uusintakierros kannustaisi minua kirjoittamaan lähinnä
Cabin Pressurea (hihii!), niin puolivahingossa rustailin tällaisen fiilistelyn
Raapalejuoksuun. Rasti seinään kuulkaa, sillä vaikka olen killitellyt sydänsilmäisesti Ben Cumberbatchia lukemattomia kertoja ennenkin, vasta nyt sormeni menivät ja naputtivat historiallisesti hettiä – luultavasti siksi että Rebecca Hallin Sylvia on aivan hengästyttävän
upeah ja koska traaginen rakkaus on traagista!
Vääriä juhliaSota tekee ihmisistä hirviöitä, vaan Sylvia oli sellainen jo ennen sotaa. Hän vetää miehiä puoleensa kuin kärpäspaperi hölmöjä hyönteisiä, ja hän kohtelee näitä hupsuja miekkosia kuin jo kertaalleen käytettyä paperia. Hän ei tee sitä pahuuttaan eikä hyvyyttään. Hän on vain ihminen.
Kun hänen aviomiehensä ei katso hänen alastonta vartaloaan, hän ei ole enää ihminenkään, ei edes eikä varsinkaan nainen. Parannusta ei tuo tusinakaan ave mariaa, hän on tulvillaan pimeää, ja synkkyys leviää hänessä syvänä ja likaisena musteena, kun hänen miehensä ei suostu koskettamaan häntä.
Hänen miehensä nai häntä kertaalleen junassa, sen jälkeen nai hänet ja otti hänen lapsensa omakseen. Hän haluaisi vain, että hänen miehensä ottaisi hänetkin. Hän haluaisi vain miehensä, jos mies suvaitsisi haluta. Häntä. Hänet.
Hänen miehensä nimi tarkoittaa Kristuksen kantajaa, mutta ilmeestä päätellen hänen Christopherinsa kantaa harteillaan muutakin, kaikkea, kenties koko Englantia ja sen perintöä. Tai itseään Saatanaa.
Sylvian armaalla saatanalla on kunniallisen miehen kasvot, rikkinäiset aivot ja kieli joka puhuu jäykän kauniisti hänestä, vaikka hän on silkka hirviö ja huora.
Tietjens on hävytön ja rakastunut mies, puhutaan.
Ihmiset sen kuin puhuvat ja puhuvat eivätkä enää lainkaan ajattele, saattaisi Christopher tokaista, jos ei katsoisi hänestä visusti ohi ja miettisi naisten äänioikeuksia.
Sylvian osaksi jää jatkaa vääriä juhlia.