Title: Turvatyynyt
Author: Larjus
Chapters: Ficlet
Fandom: SK∞ (SK8 the Infinity)
Pairing: Nanjou Kojirou (Joe)/Sakurayashiki Kaoru (Cherry blossom)
Genre: Slice of life jollain söpöllä
Rating: S
Disclaimer: SK∞ on Studio Bonesin animaatiosarja, eikä se luonnollisestikaan kuulu minulle. En ole saanut tämän kirjoittelusta rahaa.
Summary: Kaorun ja Kojiroun yhteinen ilta, yö ja aamu.
A/N: Ei nyt varsinainen juhannustaika mutta pieni kesän piristys ihanalle
Maissinaksulle! Toivottavasti helle ei oo sulattanut sua ihan toimintakyvyttömään kuntoon (mutta ehkä tämä pieni söpö MatchaBlossom-palanen virkistää edes vähän :3 Ainakin toivon niin ♥).
Vielä toinen fici Joen miestissien inspiroimana (aiempi
täällä (K-11)), koska mitä muutakaan kaltaiseni toivoton fanityttö voisi tehdä
Ja siis senhän on ihan sarjan tekijätkin vahvistaneet, että Joe nukkuu alasti, joten juuh, elikkäs. Vaikka näkeehän sen jo naamastakin
ja siitä ettei ne vaatteet aina pysy päällä jalkeilla ollessakaan… (Tää on kyllä ihan viaton teksti, vaikka pari mainintaa seksiin onkin.)
Mukana
Idän temppelin paluussa ja
One True Something 20:n kolmoskiekalla (paritustyyppinä slash). Lisäksi tämä
valloittaa SK∞:n ja lunastaa
FinFanFun1000:ssa sanan
628. Pluskvamperfekti (koska iso osa tästä ficistä on siinä aikamuodossa kirjoitettu).
Turvatyynyt
Se oli ollut heille varsin tyypillinen töistä ja velvoitteista vapaa ilta, jota oli vietetty sillä kertaa Kaorun kodin rauhassa. He olivat parantaneet maailmaa muutaman viinilasillisen äärellä, jauhaneet paskaa, päätyneet väittelemään jostain triviaalista, ja lopulta kun tunteet olivat kuumenneet heille varsin tavalliseen tapaan, he olivat suunnilleen toisissaan roikkuen siirtyneet vuoteeseen rakastelemaan erittäin kiihkeästi. Vuorokausi oli jo melkein vaihtunut seuraavaan kun he viimein olivat lopettaneet, ja Kojirou oli yrittänyt saada Kaorua seurakseen suihkuun, turhaan. Kun hän myöhemmin oli maanitellut tätä kanssaan takaisin vuoteeseen, lopputulos oli ollut sama.
”Aion mennä vielä kylpyyn ja sen jälkeen huoltaa Carlaa”, tämä oli vastannut.
”Huoltaa Carlaa? Mutta eihän sinun pitänyt tehdä tänään töitä!”
”Carlasta huolehtiminen ei ole työtä!”
Kojirou oli ehtinyt jo nukahtaa, kun Kaoru oli lopulta tullut itsekin taas vuoteeseen, joskin hän oli herännyt tämän paikallaan pyöriskelyyn ja rauhoittumisyrityksiin.
”Kaoru, lopeta tuo piehtarointi.”
”Sinun piti olla jo unessa! Laita pää takaisin tyynyyn ja silmät kiinni äläkä minusta piittaa.”
”Vaikea nukkua kun viereen ilmestyi tuollainen pyörremyrsky.”
”Voin myös lyödä sinut tajuttomaksi jos et siinä muuten onnistu.”
”Rauhoitu nyt itsekin edes johonkin asentoon.”
”Minähän yritänkin!”
Kyllä Kojirou tiesi, että Kaorulla oli aina ollut vaikeuksia niin nukahtamisen kuin heräämisenkin suhteen, mutta siinä vaiheessa yötä se tieto ei ollut paljoakaan lohduttanut. Lopulta Kojiroun oli kuitenkin onnistunut nukahtaa uudestaan Kaorun jäädessä vielä yrittämään.
Aamulla verhojen välistä kurkistelevaan auringonvaloon herätessään Kojirou huomasi, että Kaoru oli kuin olikin jossain välissä viimein nukahtanut ja oli kaikesta päätellen löytänyt sen sopivan asennon puoliksi hänen päältään. Tämän pää lepäsi hänen rintakehällään ja oikea käsi oli tarrannut toiseen rintalihakseen, joskin ote oli yön aika höltynyt. Vaikka Kojirou ei siitä asennostaan kovin hyvin mitään nähnytkään, epäselvänäkin näky ja ajatukset sen taustalla saivat hänen sydämensä sulamaan. Aina niin stressaava ja mieleltään kireä Kaoru oli onnistunut rentoutumaan ja nukahtamaankin hänen rintaansa tyynynään käyttäen. Hän kyllä tiesi, että tämä piti hänen rintalihaksistaan ja kosketteli ja hyväili niitä mielellään seksin aikana, mutta tällainen täysin viaton teko tuntui jopa suuremmalta tunnustukselta.
Kojirou laski toisen kätensä varoen Kaorun päälaelle ja alkoi silittää tätä hellästi. Tämän pitkät hiukset tuntuivat suorastaan silkkisen pehmeiltä hänen työn karhentamia käsiään vasten. Kaoru ynähti hiljaa unissaan, ja Kojirou lopetti tämän silittämisen hetkeksi varmistaakseen, ettei tämä vain ollut herännyt, sillä ei hän tämän unta halunnut häiritä. Kaoru ei kuitenkaan ollut häiriintynyt, jatkoi untaan ja vain painautui lujemmin Kojirouta vasten yhä hänen vasemmasta rintalihaksestaan kiinni pitäen.
”Tietäisitpä miten herttaiselta näytät”, Kojirou sanoi hiljaa muutaman hellän silityksen lomassa.
Hänellä ei ollut aavistustakaan, mitä kello oli, eikä hän Kaorua häiritsemättä sitä pystyisi selvittämään, sillä liikkuminen tai pelkkä Carlan huhuilukin varmasti herättäisi tämän. Toisaalta, ei senhetkisellä kellonajalla ollut suurtakaan merkitystä, sillä heillä ei ollut kiire minnekään, ja Kaoru tarvitsi kaiken sen unen, minkä onnistuisi saamaan. Raukka oli työviikon jäljiltä varmasti aivan uupunut ja pahoissa univeloissa.
Kojiroulle ei siis jäänyt montaakaan vaihtoehtoa, ja hän päätti valita sen kaikista helpoimman ja ilmeisimmän, miellyttävimmänkin. Hän antoi kätensä valahtaa Kaorun päälaelta tämän yläselälle, painoi päänsä paremmin tyynyä vasten ja sulki silmänsä. Siihen, Kaorun sanattoman rakkauden lämpöön ja rauhaan, olisi hyvä nukahtaa uudelleen, sillä siinä missä tämä onnistui parhaiten rentoutumaan hänen läheisyydessään, oli hänenkin olonsa levollisin juuri niinä hetkinä, joita Kaoru siunasi läsnäolollaan.
