Ikäraja: S
Fandom: Young Royals
Paritus: Simon/Wilhelm
Vastuunvapaus: Sarja kuuluu luojilleen, mä lainaan
Haasteet: Valloita fandom III, 5 x jotain uutta (uusi fandom)
Yhteenveto: Sijoittuu heti ekan kauden viimeisen jakson jälkeen.
Tuleva kuninkaani
Tammikuu oli vetinen ja lämmin, mikä olisi voinut olla lannistavaa, mutta koska Hillerskan joki pysyi auki, pystyi soutua jatkamaan.
Tietysti treenit olivat heti kuudelta, lukukauden ensimmäisenä aamuna. Simon oli pohtinut, voisiko hän jatkaa Augustin ohjaamissa treeneissä kaiken sen jälkeen, mutta hän oli omaksi yllätyksekseenkin hieman ihastunut lajiin ja erityisesti aikaisiin aamuihin.
Alkuun hänet oli saanut tietysti pysymään treeneissä Wilhelm ja tämän kärsivällisen hymyileväinen opastus lajiin. Wilhelm, jonka ruskeat silmät tuikkivat silloinkin, kun kasvot olivat muutoin vakavat. Wilhelm, joka punastui jokaisesta kaksimielisestä vitsistä ja pienimmästäkin kehusta.
Wilhelm, joka
rakasti Simonia.
Miksi hän ei ollut sanonut sitä takaisin?
Nyt Simon löysi itsensä hölkkäämästä Augustin vanavedessä ja pyrki keskittämään ajatuksensa askeliinsa, eikä siihen, ettei Wilhelm ollut paikalla.
"Lopettiko kruununprinssi soudun?" Vincent kysyi heidän joukkueensa kapteenilta.
"Asiaa selvitellään, mutta hän ei tule tänään", August vastasi ja näki selvästi vaivaa pitääkseen ilmeensä kurissa.
Simon tuhahti omalle pettymykselleen.
"Kuinka voit?" August kysyi ja läväytti feikin tavaramerkkihymynsä.
"Ihan okei", Simon mutisi.
"Oletko kuullut..?"
"En. Emme pitäneet lomalla yhteyttä."
Se oli totta. Loma oli ollut karsea, opettajat olivat jättäneet uskomattoman määrän kotitehtäviä, isä oli yrittänyt kutsua itsensä joulupäivänä pöytään eikä Simon ollut saanut öisin nukuttua ikävältään.
"Noniin, tartutaan meloihin! Joki kutsuu!" August huudahti.
Treenien jälkeen he maleksivat aamiaiselle. Juusto oli ehtinyt lämmetä tarjottimella, mitä Simonin snobit koulukaverit kovaan ääneen kommentoivat.
Simonilla ei kestänyt kovin montaa sekuntia rekisteröidä, kenen mielestä huoneenlämpöinen juusto oli 'tavallaan herkullista'. Hänen tulevalla kuninkaallaan oli yllään pehmoinen, tummansininen ja varmasti yleellisen kallis neule. Wilhelm vilkaisi Simonia varautuneesti ja vilkutti suloisen varovaisesti.
Simon hymyili tervehdykseksi ja kutsui pojan eleillään pöytään. Wilhelmin kasvot täyttyivät huojentuneesta hymystä, kun hän asteli kepein askelin Simonia vastapäätä. Hän nosti tuolia niin, ettei se kirskahtanut yhtään lattiaa vasten, istuutui ja alkoi syödä voileipäänsä rauhallisesti pureskellen. Kuninkaallisesti.
Wilhelm laski leipänsä lautaselle. "Simon..."
"Shh. Jutellaan siitä myöhemmin."
"Simon, minä… Minä tarkoitin sitä."
Simon huokaisi. "Niin minäkin. Eikä kantani ole muuttunut, mutta…"
Valppaat silmät tarkkailivat Simonin kasvoja. "Mutta?"
"Voi Wille… Minulla oli sinua ihan vitun ikävä."
Ilo lävähti Wilhelmin suupieliin ja silmäkulmiin. Hän nosti kämmenensä pöydän yli ja laski ne Simonin poskille. "Anna anteeksi. En voisi pitää mitään tällaista salaisuutena. En tiedä, mitä ajattelin."
