Ylitse loiskuvaa | S | Varpu/Esikko

[Alice Katarina]

Paritus: Varpu/Esikko
Ikäraja: S
Genre: flyffy, slice of life
Tiivistelmä: Varpu kietoo kätensä Esikon ympärille. Sormet leikittelevät mekon valkoisella pitsillä ja huulet painuvat rakastetun niskaan.
Haasteet: Ota koppi: eli haaste juuri sinulle + Original Queer — eli originaalitekstejä queer-hahmoista

K/H: Kirjoitin pitkästä aikaa originaalia ja olipa se ihanaa. Oon lukenut paljon fantasiaa lähiaikoina niin kirjoina kuin täällä finissäkin ja halusin kirjoittaa jotain taikamaista itsekin. Teksti sai inspiraation Ota koppi -haasteesta, johon sain aivan ihanan kuvakollaasin ja ehdotuksen kirjoittaa jotain lempeää. Tähän pyrinkin, sillä usein kirjoitan vain angstia, joten tämä oli varsin mukavaa vaihtelua. Pitäisi selvästi kirjoittaa useammin jotain lempeällä otteella! // Lisää näistä naisista löytyy täältä, K-15

***

Ylitse loiskuvaa

Varpun silmät eivät pysty irrottautumaan keittiössä häärivästä Esikosta. Esikko hyräilee hentoa aurinkoloitsua samalla kun vaivaa taikinaa, ja ilma hänen ympärillään hehkuu kuin vaaleaverikkö olisi jonkinlainen pyhimys. Esikko ei ilmeisesti edes huomaa, mikä saa Varpun suun kääntymään vielä leveämpään hymyyn.

Taikuus ei ole koskaan tullut Varpulle helposti tai yksinkertaisesti, ei niin kuin Esikolle tai Varpun veljille. He saattoivat kutsua aurinkoa tai kuuta ohimennen, ja kutsuun vastattiin aina. Varpun pitää rakentaa loitsu alusta loppuun saakka, koota yrtit tarkkaan tai piirtää jumalten merkit taitaen ja silti taika on vain häilyvää ja hetkellistä. Nuorempana se oli ärsyttänyt häntä, mutta nykyään se on melkein lahja. Siinä missä Esikkoa vaivataan päivittäin pienillä pyynnöillä ja toiveilla, Varpu saa olla rauhassa. Ja Esikon taika riittää loistavasti heille molemmille, varsinkin nyt kun raskaus on voimistanut sitä.

“Hei”, Varpu sanoo pehmeästi. “Mitä sinä teet?”

“Unikkopullia keskikesän juhlaa varten”, Esikon äänessä on hymyä vaikka hän on edelleen selin. “Jätän sinullekin, jos keität minulle teetä.”

Varpu kietoo kätensä Esikon ympärille. Sormet leikittelevät mekon valkoisella pitsillä ja huulet painuvat rakastetun niskaan. Esikon iho kipunoi hiukan pidemmän naisen kosketuksesta.

“Haluaisin mieluummin sinut, mutta voin tyytyä pullaan ja teehenkin, kun kerran kauniisti pyydät”, Varpu kuiskaa käheästi ja suikkaa vielä yhden viipyilevän suudelman Esikon niskaan saaden tämän kikattamaan.

Esikko kääntyy ympäri, varpistaa hiukan yltääkseen Varpun tasolle ja suutelee sitten lujaa. Varpun huulet kihelmöivät ja ilmassa rätisee ääneenlausumaton himoloitsu, joka saa kummankin naisen huohottamaan.

“Saa nähdä, voinko koskettaa sinua enää kohta”, Varpu virnistää vinosti. “Sinun taikasi loiskuu yli jo nyt, eikä raskaus ole edes puolessa välissä. Isä on kertonut monta kertaa tarinaa siitä, miten äidin piti muuttaa yksikseen metsämökkiin kun hän odotti Visaa ja Venhoa. Minä en tietenkään aiheuttanut mitään niin suurta.”

“Tai sitten me vain valjastamme sen oikeaan suuntaan. Kuulin, että koulun katto pitäisi uusia. Pystyisitkö keskittymään rakennusloitsuun, kun suutelen sinua?” Esikko kysyy ja yrittää näyttää syyttömältä vaikka hänen takiaan Varpun koko kehoa pakottaa.

“Ehkä, jos meditoin sitä ennen koko päivän”, Varpu virnuilee ja vetäytyy sitten taaksepäin. “Mutta nyt teetä. Sinun pitää saada leipomuksesi valmiiksi, emmekä halua, että äskeinen loitsu puskee läpi niihin, vaikka sillä voisikin olla hauskoja seurauksia.”

Esikko punastuu hiukan, kääntyy taas taikinan suuntaan ja alkaa muotoilemaan siitä taitavin ottein tasaisia pyörylöitä pellille. Varpu tarttuu teepannuun ja täyttää sen ääriään myöten täyteen. Esikko haluaa aina useamman mukillisen, oli hetki mikä vain. Hymyä ei pysty estämään, muttei Varpu oikeastaan haluakaan. Juuri nyt kaikki on mallillaan.

[Violetu]

Kommenttikamppiksesta iltaa o/

Awww, miten idyllinen hetki, sympaattinen palanen <3
Tykkään lukea, miten eri lailla ihmiset rakentavat taikuuden teksteissään, sinun tapasi tässä oli juuri ihanan pehmeä ja lempeä^^
Tyypeillä oli tässä myös aivan ihania nimiä, se vei omat mielikuvat heti sellaiseen vanhahtavaan, myyttiseen ja kansantaruiseen maailmaan.
Tämän lukemisesta alkoi myös heti tehdä mieli teetä, joten selkeästi imaisi maailmaansa🤭
Tykkäsin siitäkin, että päähenkilö ei ollut niin taitava taikoja, mutta se ei oikeastaan haitannut häntä
Tää oli söps.

~Violet kiittää

[Neptunus]

Kommenttikampanjasta hei!

Tykkäsin tästä suloisesta femmestä niin paljon! Tässä oli sellaista söpöyttä, keveyttä ja taikaa, mikä hurmasi minut. Taika tässä oli selitetty kivasti ja tykkäsin siitä, että Varpulle taika ei tulekaan niin helposti kuin veljilleen ja Esikolle. Kivaa erilaisuutta muihin verrattuna. Tietenkin siitä on iloakin, kun ei tarvitse kuulla toiveita ja pyyntöjä toisilta. Onneksi Esikon taika riittää heille kahdelle loistavasti. Pidin kuinka tuo taikuus nivoutui ihan arkisiin asioihin, kuten leipomiseen ja suutelemiseen.

Suloista oli myös, kuinka Esikko oli raskaana! Mielenkiintoista myös, kuinka raskaus ilmeisesti voimistaa Esikon taikaa. Tykkäsin tuosta, kun kerrottin kuinka Varpun äidin oli pitänyt muuttaa metsämökkiin. Voi raukka, siellä yksin raskaana! :D

Teksti oli oikein sujuvaa ja tykkäsin kerrontatyylistä. Tässä oli sellainen jotenkin vanhanaikainen tunnelma, ainakin tänne välittyi sellainen ja siitäkin pidin. Ihanan onnellista höpöilyä. Äh, en oikein osaa sanoa mitään fiksua. Tämä oli oikein hyvä ja pidin tästä oikein paljon! Oon ennenkin lukenut sulta femmejä ja tykännyt niistä. Kirjoita ihmeessä lisää onnellista femmeä :3

Kiitos tästä!

[hiddenben]

Luin tämän jo silloin, kun julkaisit tekstin, mutta en silloin ehtinyt kirjoittaa kommenttia! Teksti jäi silti mieleeni, etenkin tuo pyhän kaltainen valo Esikon ympärillä ja himoloitsu, joten tulin nyt lukemaan tämän uudelleen ja jättämään kommentin Kivaa lukea sinulta lisää tällaista pehmeää ja rakkaudentäyteistä femmeä, joka on tullut tutuksi polyamoria-ficeistäsi! Ihanaa myös, että olet innostunut kirjoittamaan fantasiaa Finiin ilmestyneiden tekstien myötä. Minäkin olen tykännyt niistä kovasti ja oli kivaa, että sain lukea nyt sinultakin sellaista

Violetu ja Neptunus mainitsivat molemmat tuon vanhan ajan tunteen tekstissä ja huomasin itsekin saman. Osittain se tuli nimistä, osittain tuosta elosta mökissä ja keskikesän juhlasta, sekä jotenkin suomalaisuudesta. Tästä tulikin vähän mieleen Meri Luttisen Myrskynsilmä, jonka maailmasta pidin kovasti! Tämän maailman taikuudesta oli kivaa lukea ja on mielenkiintoista, miten raskaus vaikuttaa taikuuteen ja että Varpun taikuus ei ole yhtä vahvaa kuin Esikon. Samalla pidin hurjasti siitä, miten hän on onnistunut hyväksymään tuon piirteen itsessään! Se oli virkistävää

Tuot hurjan hienosti esiin Varpun ja Esikon välisen rakkauden ja pidin kovasti tuosta, miten Varpu suutelee Esikon niskaa ja miten se johtaa syvempään, kiihkeämpään suuteluun. Myös tämä kohta oli ihana:

Varpu tarttuu teepannuun ja täyttää sen ääriään myöten täyteen. Esikko haluaa aina useamman mukillisen, oli hetki mikä vain.

Tuossa tulee niin kivasti esiin se, miten rakkaudentäyteinen suhde näillä kahdella on ja miten he tuntevat toisensa! Tuollaisissa pienissä yksityiskohdissa on todellista taikaa. Tekstissä on ihana keskikesän tunnelma, joka on täynnä rakkautta ja samalla niitä maagisia elementtejä, jotka kiehtovat minua hurjasti. Kiitos kovasti tästä tekstistä, nautin siitä kovasti!

[Ingrid]

Löysin tämän äärelle Sormia pitkin taika (ja halu) -mikroficcien kautta. Olen jo nyt korviani myöten ihastunut tähän kaksikkoon - hahmojen välinen tyyni ja seesteinen, mutta oikean hetken tullen pirskahteleva dynamiikka on ihanaa luettavaa! Hiljainen kikattelu, pehmeät suudelman, pitsinen kangas ja unikkopullat jollakin tavalla kiteyttävät sen ihanan, lempeän hempeyden, joka naisten välillä väreilee. ♥ Haluan myös vielä ihan erikseen mainita, miten paljon pidän hahmojen nimistä - ne sulautuvat kauniisti yhteen ja niistä huokuu ihanasti sellainen perisuomalaisuus tarinan miljöön lisäksi.

Erityisesti pidän tässä myös matalan fantasian elementeistä; loitsuista, yrteistä, sekä astronomiaan viittaavasta taikuudesta. Ne tuovat tähän ripauksen mystiikkaa, joka yhdistettynä femmeen on poikkeuksetta mieluista luettavaa! Komppaan sen verran myös edellisiä kommentoijia, että tästä tekstistä huokuu sellainen vanhan ajan ja perinteiden ylläpitämisen ja arvostamisen tuntu. Ihana yksityiskohta tässä oli se, että Esikko leipoo unikkopulliaan käsin ilman taikuutta - tokihan voi olla, ettei tämä heidän magiansa edes sovellu keittiöpuuhien avuksi, mutta kuitenkin tuollainen maanläheisyys taikuuden ohella oli hellyttävää.

Erityisesti Varpun vilpitön välittäminen ja rakkaus Esikkoa kohtaan tulee suloisella tavalla esille hänen sanoissaan ja pienissä eleissään. Pidin myös kovasti siitä, kuinka taitavasti kuvailet tunteita sekä kehon reaktioita, joita kosketukset ja sanat saavat hahmoissa aikaan - kuinka huulet kihelmöivät, taika loiskuu yli äyräidensä ja iho kipunoi. ♥

Kiitos, tykkäsin tästä ihan todella paljon!

Ingrid