Nimi: Piilossa
Paritus: Remus/Sirius
Ikäraja: S
Kirjottaja: Vendela
Tyylilaji: Draama
Pituus: raapale ~ 300 sanaa
Vastuuvapaus: Rowling omistaa, minä lainaan.
Tiivistelmä: Mökissä asui mies ja tämän koira.
Vapaa sana: Inspiroiduin Kevätvaihtareiden numeron 14
kuvasta sekä
biisistä. Kokonaisuudessaan toiveet spoilerin takana.
Mitä en halua lukea: tarkasti kuvailtua seksiä (ylimalkainen kuvailu ok!)
Fandomehdotuksia: originaali, Harry Potter, MCU, Noituri (sarja), Tähtien sota (myös antologialeffat), Star Trek (alkuperäinen), Uusi Sherlock, Orphan Black, Stranger Things, True Detective, Black Mirror, jääkiekko-RPF, RuPaul's Drag Race
Inspiraatiokappaleita:Bat for Lashes – Moon and MoonCarl Espen – Silent StormEva + Manu – EmptyPihka ja myrsky – O-o-outoInspiraatiokuvia:1 |
2 |
3 |
4 |
5Inspiraatiolauseita:1. Tie vailla viittoja kutsuu seuraamaan.
2. Särjetyllä sydämellä on pitkä muisti.
3. Umpikujakin voi johtaa jonnekin.
Inspiraatiosanoja:janota, kaltainen, polku, pyrkimys, ruoste
Teksti on oikolukematon, virheet ovat omiani.
Osallistuu haasteeseen: Kevätvaihtarit
Piilossa
Mökki oli pienessä poukamassa, piilossa katseilta. Niin olivat myös sen asukkaat. Heitä näki vain harvoin.
Lähiseudulla kiersi huhu mökin kumarasta miehestä ja tämän mustasta koirasta. Sanottiin, että mies oli hieman outo. Mutta kukapa niillä main ei olisi ollut. Talvisin oli pimeää kuin kellarissa ja kesäisin aurinko ei laskenut lainkaan.
Syrjässä olevalle mökille eksyi harvoin kukaan ja hyvä niin. Jotkut salaisuudet täytyi säilyttää ja miehen salaisuus oli yksi suurimmista.
”Antura, mennään”, mies kutsui polunmutkaan jäänyttä koiraa.
Ostosmatka kylään kesti koko päivän ja se täytyi suunnitella aina hyvin. Se ei voinut olla liian lähellä täysikuuta eikä heti sen jälkeen. Lisäksi koira vaati aina päästä mukaan, eikä mies hennonut kieltää sitä.
Viimein mies avasi oven ja laski kassin pöydälle.
Purkaessaan loputtomalta tuntuvaa tavaramäärää mies mumisi itsekseen jotain. Ulkopuolisen korvin se olisi kuulostanut loitsimiselta, ja sitä se olikin. Täytyihän tavaroiden säilyä jollain tavalla seuraavaan reissuun asti.
Koira istui vieressä ja seurasi toimitusta tarkkaan. Viimein mies nakkasi sille kuivahtaneen juustonpalan jonka oli siivonnut pois ruokakomerosta.
Illan tullen mies vaelsi rantaan, riisui kenkänsä ja istui kivelle. Viileä vesi kutitti varpaita ja koira puski itsensä miehen kainaloon.
Hajamielisesti mies kiersi kätensä eläimen ympärille, halasi hetken.
Aurinko kimmelsi edelleen meren pinnalla, tänään se ei laskisi lainkaan.
Sisällä mökissä mies riisui kuluneet vaatteensa, laskosti ne siististi tuolille ja asettui vuoteeseen. Koira hyppäsi ilman lupaa jalkopäähän. Kuunneltuaan hetken tarkkaan pää kallellaan, eläin tuntui värisevän ja muuttuvan.
Hetken päästä miehen viereen peiton alle kömpi toinen mies. Laiha ja takkutukkainen, joka kietoi kätensä kumaraksi käyneen miehen ympärille aivan kuten mies oli aikaisemmin kietonut kätensä koiran ympärille.
Yöttömässä yössä nämä kaksi pitelivät toisistaan kiinni. Hengittivät samaa ilmaa ja kuuntelivat ympäristöään peläten, että heidän salaisuutensa paljastuisi.
”En halua mitään muuta kuin sinut”, toinen kuiskasi.
Toinen vastasi sanattomasti, antoi kosketuksensa kertoa sen mitä ei ääneen voinut sanoa.
Heillä oli vain toisensa. Miehellä ja tämän koiralla.