Piilossa (S, Remus/Sirius, triplaraapale)

[Vendela]

Nimi: Piilossa
Paritus: Remus/Sirius
Ikäraja: S
Kirjottaja: Vendela
Tyylilaji: Draama
Pituus: raapale ~ 300 sanaa
Vastuuvapaus: Rowling omistaa, minä lainaan.

Tiivistelmä: Mökissä asui mies ja tämän koira.

Vapaa sana: Inspiroiduin Kevätvaihtareiden numeron 14 kuvasta sekä biisistä. Kokonaisuudessaan toiveet spoilerin takana.

Spoiler: 14. • näytä

Mitä en halua lukea: tarkasti kuvailtua seksiä (ylimalkainen kuvailu ok!)

Fandomehdotuksia: originaali, Harry Potter, MCU, Noituri (sarja), Tähtien sota (myös antologialeffat), Star Trek (alkuperäinen), Uusi Sherlock, Orphan Black, Stranger Things, True Detective, Black Mirror, jääkiekko-RPF, RuPaul's Drag Race

Inspiraatiokappaleita:
Bat for Lashes – Moon and Moon
Carl Espen – Silent Storm
Eva + Manu – Empty
Pihka ja myrsky – O-o-outo

Inspiraatiokuvia:
1 | 2 | 3 | 4 | 5

Inspiraatiolauseita:
1. Tie vailla viittoja kutsuu seuraamaan.
2. Särjetyllä sydämellä on pitkä muisti.
3. Umpikujakin voi johtaa jonnekin.

Inspiraatiosanoja:
janota, kaltainen, polku, pyrkimys, ruoste

Teksti on oikolukematon, virheet ovat omiani.

Osallistuu haasteeseen: Kevätvaihtarit

Piilossa

Mökki oli pienessä poukamassa, piilossa katseilta. Niin olivat myös sen asukkaat. Heitä näki vain harvoin.

Lähiseudulla kiersi huhu mökin kumarasta miehestä ja tämän mustasta koirasta. Sanottiin, että mies oli hieman outo. Mutta kukapa niillä main ei olisi ollut. Talvisin oli pimeää kuin kellarissa ja kesäisin aurinko ei laskenut lainkaan.

Syrjässä olevalle mökille eksyi harvoin kukaan ja hyvä niin. Jotkut salaisuudet täytyi säilyttää ja miehen salaisuus oli yksi suurimmista.


”Antura, mennään”, mies kutsui polunmutkaan jäänyttä koiraa.

Ostosmatka kylään kesti koko päivän ja se täytyi suunnitella aina hyvin. Se ei voinut olla liian lähellä täysikuuta eikä heti sen jälkeen. Lisäksi koira vaati aina päästä mukaan, eikä mies hennonut kieltää sitä.

Viimein mies avasi oven ja laski kassin pöydälle.

Purkaessaan loputtomalta tuntuvaa tavaramäärää mies mumisi itsekseen jotain. Ulkopuolisen korvin se olisi kuulostanut loitsimiselta, ja sitä se olikin. Täytyihän tavaroiden säilyä jollain tavalla seuraavaan reissuun asti.

Koira istui vieressä ja seurasi toimitusta tarkkaan. Viimein mies nakkasi sille kuivahtaneen juustonpalan jonka oli siivonnut pois ruokakomerosta.


Illan tullen mies vaelsi rantaan, riisui kenkänsä ja istui kivelle. Viileä vesi kutitti varpaita ja koira puski itsensä miehen kainaloon.

Hajamielisesti mies kiersi kätensä eläimen ympärille, halasi hetken.

Aurinko kimmelsi edelleen meren pinnalla, tänään se ei laskisi lainkaan.


Sisällä mökissä mies riisui kuluneet vaatteensa, laskosti ne siististi tuolille ja asettui vuoteeseen. Koira hyppäsi ilman lupaa jalkopäähän. Kuunneltuaan hetken tarkkaan pää kallellaan, eläin tuntui värisevän ja muuttuvan.

Hetken päästä miehen viereen peiton alle kömpi toinen mies. Laiha ja takkutukkainen, joka kietoi kätensä kumaraksi käyneen miehen ympärille aivan kuten mies oli aikaisemmin kietonut kätensä koiran ympärille.

Yöttömässä yössä nämä kaksi pitelivät toisistaan kiinni. Hengittivät samaa ilmaa ja kuuntelivat ympäristöään peläten, että heidän salaisuutensa paljastuisi.

”En halua mitään muuta kuin sinut”, toinen kuiskasi.

Toinen vastasi sanattomasti, antoi kosketuksensa kertoa sen mitä ei ääneen voinut sanoa.


Heillä oli vain toisensa. Miehellä ja tämän koiralla.

[Thelina]

Voi että, miten koskettava tämä oli! Jäin miettimään, mihin ajanjaksoon tämä voisi sijoittua ja vaihtoehtoja on useampiakin. Tulkitsin ”kumaran miehen” viittaavan ehkä jo vanhempaan mieheen ja se sopi tarinaan hyvin. Toisaalta tämä voisi olla niiltä ajoilta, kun Siriuksen oli pakko piilotella ja syrjäinen mökki ja tarinan nimi sopisivat hyvin siihen. Joka tapauksessa pidin tämän kerronnasta todella paljon. Esimerkiksi tämä kohta oli jotenkin ihana: Ulkopuolisen korvin se olisi kuulostanut loitsimiselta, ja sitä se olikin. Samoin tuo hetki rannalla ja illalla vuoteessa. Tähän paritukseen sopii todella hyvin se, että rakkaus ja välittäminen tulee esiin pienistä asioista ja kosketuksista <3

Huomasin muuten, että yksi ei-sana oli jäänyt uupumaan: Aurinko kimmelsi edelleen meren pinnalla, tänään se laskisi lainkaan. Mökin sijaintipaikka kuulosti jotenkin hyvin suomalaiselta, valoisat kesät ja pimeät talvet

Kiitos tästä, olipa ihanaa lukea sinulta Sirius/Remusta!

[Vendela]

Ihanaa pohdintaa Thelina Tuo ajankohdan määrittely on ehkä itsellenikin pieni mysteeri, sillä kuten sanoit tämä sopii aika moneen kohtaan. Tämä voi myös olla AU tai voi olla olematta, tulkintoja on tosiaan monia! Olipa mukavaa lukea mietteitäsi ja ihanaa, että tykkäsit tästä Kiitos tuon ei:n bongaamisesta, lisäsin sen ja poistin sitten yhden sanan niin että määrä pysyy. Lämmin kiitos kommentista!

[Elfmaiden]

Olipa nätti tarina, todella tunnelmallinen!

Mökistä tuli tosiaan olo, että se sijaitsee jossain hyvin pohjoisessa, napapiirillä...  Remuksen yhdistän Walesiin, mutta se on kyllä hyvin paljon etelämmässä, joten kai he ovat vetäytyneet jonnein hyvin paljon etäämmälle.

Jäin miettimään tuota Remuksen kumaraisuutta, ja että kuinkahan ikääntynyt hän jo on? Eli mihin aikaan tämä sijoittuu. Mutta kuten Thelinalle vastasit, sen saa itse päättää,ja itse taidan pitää tätä AU:na

[Vendela]

Elfmaiden, ihanaa pohdintaa sinullakin Ehkä mökki voisi tosiaan sijaita jossain napapiirillä, tai vaikka jossain toisessa maailmassa Itse ajattelin tuota Remuksen kumaruutta myös niin, että voihan se johtua myös muodomuutoksista. Vaikka toki vanhuuskin on aivan varteenotettava vaihtoehto. AU on ehkä paras tapa lukea tätä niin on hieman pelivaraa Kiitos paljon kommentista!

[Angelina]

Olit oikeessa siinä, ettei tää oikein oo mun paritus (koska James/Sirius <3), mutta sun kirjottamana nyt menee oikeestaan ihan mikä vaan Plus oot säkin kommentoinu kaikkia mun ihme tekstejä, joten :3 Oot siis enemmän kuin ansainnu tän mun surkeen kommentin ❤

Toi inspiskuva oli upee, ei mikään ihme että inspaannuit siitä. Se myös sopi yhteen tän tekstin rauhallisen ja hieman melankolisenkin tunnelman kanssa. Voin kuvitella, miten lähiseudun asukkaat katsovat ja kuisluttelevat koiransa kanssa yksin elävästä Remuksesta, jolla onkin suurempi salaisuus (tai salaisuuksia) kuin he osaavat kuvitellakaan.

Mä mielsin lukiessani tämän alkuun AU:ksi, mutta totta kyllä että tähän sopii oikeastaan useampi eri skenaario, ihan miten kukakin haluaa ajatella. Kokonaisuutena tää oli musta tosi sujuva ja toimiva ja musta on aina ihan parasta se, että jos mitään muuta ei hahmoilla ole, niin sitten ainakin toisensa <3

[Waulish]

Olin iloisesti yllättynyt siitä, kun sain toisenkin ihanan tekstilahjan Kevätvaihtareista! Ihan mahtavaa, että inspiroiduit inspismurusista ja erityisesti tuosta biisistä, joka on itselleni hyvin rakas ja tärkeä. Se sopiikin mitä mainioimmin tällaiseen tilanteeseen, jossa hahmot ovat vetäytyneet omiin oloihinsa ja piilottelevat yhteistä salaisuuttaan muulta maailmalta! Tällainen piilottelu on aina kovasti mieleeni, ja haaveilen itsekin joskus eristäytyneestä elämästä jossain kaukana kaikesta. Parasta olisi toki, jos olisi rakas ihminen rinnalla jakamassa sitä elämää, sillä yksin voisi mökkihöperöityä aika äkkiä. On ihanaa ajatella, että Remuksella ja Siriuksella on tässä tarinassa toisensa ja elämän perusasiat ilmeisen kunnossa. Vaikka salaisuus on yhä salaisuus, välittyy miesten kanssakäymisestä minulle sellainen tunne, että he saavat pohjimmiltaan myös nauttia vapaudesta. Ehkä Siriuskin viihtyy niin paljon koiramuodossa osittain siksi, että se tuntuu hänelle turvalliselta ja luontevalta kaikkien ihmismuodossa koettujen koettelemusten jälkeen. Itse sijoitan tämän mielessäni hahmojen elämän ehtoopuolelle, jonnekin minne he ovat vetäytyneet viettämään rauhallista elämää, kenties kauas taikayhteisöstä ja sen haasteista.

Tämän tarinan miljöö on ihan sellainen, mikä minullakin oli mielessäni, kun tuota inspispakettia kokosin! Syrjäinen mökki poukamassa, veden läheisyydessä, ja alkukantaista elämää sen suojissa. Luonnonläheisyys viehättää minua kovin, samoin kuin elämän perusasioiden äärelle palaaminen. Kun kauppaan pitää taittaa matkaa koko päivä, huolenaiheet ovat jossain aivan muualla kuin nykypäivän kuormittavissa ärsykkeissä, somessa ja viihde-elektroniikassa. Minulle tulee mieleen se, kun viime kesänä olin viikon vuokramökillä, josta puuttui monia nykyajan mukavuuksia, ja oli yllättävänkin rentouttavaa keskittyä sienestämiseen, ruoan laittamiseen, saunan lämmittämiseen, kaikenlaisiin arkiaskareisiin. Tässä tekstissä minua lisäksi viehättää pohjoista kaikuva ympäristö, josta tulkitsen viitteitä muun muassa tässä kohdassa:

Sanottiin, että mies oli hieman outo. Mutta kukapa niillä main ei olisi ollut. Talvisin oli pimeää kuin kellarissa ja kesäisin aurinko ei laskenut lainkaan.

Ihana kohta, kaikessa karuudessaan kuin oodi pohjoiselle! ♥

Suuret kiitokset tästä upeasta tekstistä, nautin tästä kovin! -Walle

[Vendela]

Angie, ihanaa kun jätit kommentin vaikka tämä ei olekaan ihan sun paritus! Voidaan tässä ehkä sitten kehua toisiamme puolin ja toisin, mutta tiivistettynä: sun tekstejä on kyl aina kiva lukea!
Melankolisuus on kyllä hyvä sana kuvaamaan tätä! Jotenkin tuntuu, että juuri näillä hahmoilla on niitä salaisuuksia vaikka muille jakaa, vaikka toisaalta kyllähän niitä löytyy varmasti kaikilta jos oikein kaivelee. Mutta oikein iso kiitos kommentista!

Walle, aavistelinkin vähän tätä kirjoittaessani, että tämä saattaisi tulla sinulle, hauskaa että osuin oikeaan Oikeastaan juuri tuo biisi oli se minkä perusteella mietin, että tämä voisi olla sinun toiveesi. Mutta olipa mukavaa, että meillä oli tosi samanlaiset ajatukset tuosta inspispaketistasi! Tuollainen hiljainen ja rauhallinen elämä vailla ylimääräisiä ärsykkeitä on sellainen haavekuva mikä olisi mukavaa joskus itsekin toteuttaa. Tuo viime kesän lomaviikkosi mökillä kuulostaa todella ihanalta! Itse olen mökki-ihminen, eikä siellä tule avattua lähellekään niin usein läppäriä kuin kotona.
Tässä tekstissä ajankohta voisi olla tosiaan tuo, kun molemmat ovat jo vanhoja ja kumaria. Ehkäpä Sirius viihtyy koirana siksi, että se on hänelle helpompaa juuri mainitsemiesi syiden vuoksi. Jonkinlainen pakohan heillä on menossa, olipa syynä mikä hyvänsä
Ihanaa, että tykkäsit tästä! Lämmin kiitos kommentista!

[marieophelia]

Voi että, tämäpä tunnelmallinen tarina! Pidän siitä, että tämän voi halutessaan sijoittaa moniin eri aikoihin. Aloinpa miettiä, jos tämä olisi sellainen AU, jossa Sirius on karannut Azkabanista jo aiemmin ja piileskelisi nyt Remuksen kanssa ministeriötä. Se nimittäin selittäisi, miksi Sirius pysyy koiramuodossa, kunnes on peittojen alla piilossa. Hmm..

Thelina oli nostanut esiin minunkin lempikohtani loitsimiselta kuulostavasta mutinasta. Pidän siitä, miten Remusta ja Siriusta tarkastellaan tässä ikään kuin ulkopuolisen silmin. Kerronta korostaa hyvin salailevaa tunnelmaa ja toisaalta näiden kahden suhdetta, johon ei mahdu ulkopuolisia. Vaikka aluksi asetelma tuntui melko karulta ja ankealta (ruokkia nyt toista juustonkannikalla ), loppu kuitenkin jätti rauhallisen ja tyytyväisen olon.

Kiitos, tätä oli mukava lukea ja pohdiskella.<3

[Neptunus]

Kommenttikampanjasta iltaa!

Tämä oli oikein ihana. Tunnelmallinen omalla tavallaan ja myös jokseenkin haikea ja surumielinenkin. On vain kumara mies koiransa kanssa poukaman mökissä. Tykkäsin tämän kerrontatyylistä ja siitä, kuinka tämä teksti rakentui. Tässä oli sellaista salaperäisyyttä, anonyymiyttä, josta kuitenkin tunnisti hahmot juuri Remukseksi ja Siriukseksi.

Jännää kuinka Sirius on päivisin koiran muodossa, jotta ihmiset luulevat mökissä asuvan miehen koiransa kanssa. Ihanaa kuitenkin, että Sirius muuttuu öisin ihmiseksi ja on Remuksen lähellä ihmisen tavoin! Hellyttävää, kuinka Sirius tahtoi koirana mukaan aina kauppareissulle eikä Remus tietenkään voi sitä tältä kieltää.

Pidin myös hirveästi tämän miljööstä! Mökki poukamassa ja pimeät talvet ja yöttömät yöt. Ovat selvästi jossain pohjoisessa nämä miehet. Lempikohtani tässä onkin ehkä tuo, missä Remus istuu rannassa ja halaa hajamielisesti Sirius-koiraa.

Kiitos paljon tästä! Oli oikein onnistunut ja ihana triplaraapale näistä miehistä :3

[Pahatar]

Ihanaa, kun vinkkasit tästä! Tajusin vasta nyt, että on tullut viime viikot pyörittyä vain Tähtitornin puolella, ja sen vuoksi on jäänyt kokonaan väliin nämä alemman ikärajan tarinat. Mutta nyt sain onneksi tämän puutteen korjattua ainakin tämän osalta.

Minä rakastin tätä. Tekstiä, sen tunnelmaa ja näitä kahta tässä (miten niin shipperi? ) Tämä oli jotenkin niin surullinen ja suunnattoman kaunis. Itse ajattelin, että tämä sijoittui ehkä neljännen kirjan aikaan, jolloin Sirius olisi piileskellyt Remuksen luona. Tai sitten tämä oli sitä myöhäisempi AU. Ja tietenkin Remus oli valinnut mahdollisimman syrjäisen paikan, jossa voisi muuttua ihmissudeksi. Huumoriakaan ei ollut silti unohdettu. Toistan nyt aikaisempia kommentoijia, mutta tämä oli minusta hurmaava kohta:

Sanottiin, että mies oli hieman outo. Mutta kukapa niillä main ei olisi ollut. Oli pimeää kuin kellarissa ja kesäisin aurinko ei laskenut lainkaan.

Tuo luonnehdintahan sopisi oikeastaan melkein kaikkiin suomalaisiin. Minusta oli ihana ajatella, että kyseinen piilopaikka olisi hyvin voinut ollakin vaikka Suomessa.

Jotenkin tästä tuli minulle myös sellainen tunne, että elämä oli hyvin karua. Remus oli aina ollutkin köyhä, eikä Siriuskaan päässyt omaisuuteensa käsiksi. Ja siitä huolimatta heillä oli niin paljon, kun heillä oli toisensa. Nyyh. Vaikka Sirius uskalsi ilmeisesti luopua eläinhahmostaan vain öisin. Silti he saivat olla yhdessä koko ajan, ja rakastaa.

Ääh, ei oikeasti saisi kirjoittaa näin tunteikasta ja surullista Sirius/Remusta, kun lukijaa alkaa itkettää. Mutta kiitos tästä todella paljon.

 

[Vendela]

marieophelia, pahoittelut, että olet joutunut odottamaan näin pitkään vastausta kommenttiisi! Olen lukenut sen kyllä heti tuoreeltaan milloin se ilahdutti minua ja nyt ilahduin uudestaan lukiessani sen taas Tuo mainitsemasi AU-kuvio voisi olla hyvinkin se mitä tässä on ollut ja kuulostaa varsin mahdolliselta! Tässä onkin ehkä kivaa juuri tuo, että lukijalla itsellään on aika paljon valtaa "päättää" asioista Ihanaa kuulla, että pidit tästä! Oikein lämmin kiitos kommentistasi!

Neptunus, mukavaa, että olit valinnut tämän kommiksesta ja sinullekin pahoittelut, että vastaaminen on viipynyt näin kauan! Hienoa kuulla, että hahmot tunnistaa Siriukseksi ja Remukseksi vaikka heidät onkin kirjoitettu tuolla tavalla hieman mystisesti ja hämärästi Tuo mainitsemasi kohtaus, missä Remus istuu rannassa on yksi omiakin suosikkejani ja se tuli todella voimakkaasti tuosta inspiskuvasta sekä biisistä Lämmin kiitos kommenstista!

Pahatar, oi voi, ei ollut tarkoitus itkettää! Mutta aivan ihanaa kuulla, että pidit tästä itkusta huolimatta ♥ Ja ihanaa myös, että tulet sieltä Tähtitornista tänne muillekin osastoille Täältäkin löytää vaikka mitä Vaikka toki mihin sitä karvoistaan pääsisi, kun kerran on jonkun hyvän löytänyt, olipa kyse parituksesta tai ikärajasta! Tämä voisi tosiaan sijoittua tuonne neljännen kirjan aikoihin tai sitten tämä voisi olla tosiaan myöhempikin AU. Itse tykkään tässä siitä, että lukijalla on vapaus tulkita tätä niin kuin haluaa Kiitos oikein paljon itsellesi kommentista!

[hiddenben]

Olipa tämä oivallinen löytö listauksestasi tähän iltaan! Ihanaa löytää Remus/Siriusta, jota ei ole vielä lukenut, sillä sen lukeminen piristää aina ja niin kävi tämänkin kanssa Tässä tekstissä on erityisen mielenkiintoista kerrontatyyli sekä se, mitä muutkin ovat kommentissaan pohtineet, eli mihin ajanjaksoon tämä sijoittuu.

Tässä oli tavallaan kaikkitietävä kertoja, tavallaan ei - kaikkitietävä siinä mielessä, että kertoja pääsee kurkistamaan mökin sisälle myös illalla ja yöllä ja näkee nuo kaikki loitsintamutinat ja Siriuksen vaihtamassa muotoaan koirasta ihmiseksi, mutta tavallaan ei, sillä moni asia jää lukijalle itselleen selitettäväksi. Tykkään tästä valinnasta kovasti, sillä tässä tekstissä se toimii! Ajanjaksona minusta tämä on sellainen myöhemmin elämässä-AU, jossa Remus ja Sirius ottavat etäisyyttä Iso-Britannian velhomaailmasta ja vetäytyvät omiin oloihinsa jonnekin Pohjoismaihin. Mielenkiintoista tässä on se, että Sirius tuntuu hyväksyvän koiran muotonsa ja viihtyvän siinä hyvin. Ajattelinkin, että ehkä Sirius löytää vanhoilla päivilleen koiran muodosta turvaa ja rauhaa, mikä hän taitaa tarvita myrskyisän nuoruuden ja aikuisuuden jälkeen.

Sen lisäksi pidin valtavasti tämän tunnelmasta, joka tuntui syventyvän jokaisen lauseen myötä ja lopussa minulla on lukijana sellainen olo, että olen saanut lukea kokonaisen tarinan. Etenkin tuo rannassa istuminen ja myös illalla toistensa kainaloon käpertyminen jäivät mieleen ihanina kohtina, joissa tunnelma syvenee ja Remuksen ja Siriuksen välinen rakkaus välittyy vahvana. Tavoitat hienosti tuon kuvan pysähtyneisyyden ja kauneuden ja samalla taustalla on eräänlaista karuutta tai askeettisuutta, kun Remus ja Sirius elävät tuolla tavalla yksinkertaisesti ja hiljaksiin. Kaikin puolin hieno ficci, kiitos tästä!

[Vendela]

Olipa ihanaa lukea ajatuksiasi ja pohdintojasi tästä ficistä hiddenben Tuo kertoja on tosiaan vähän tuollainen häilyvä, ehkä kaikkitietävä joka vaan jättää joitain asioita kertomatta tai sitten muuten vain ulkopuolinen kertoja joka näkee tilanteen omasta näkökulmastaan mutta ilman tietämystä hahmojen todellisista ajatuksista ja tunteista. En ole hetkeen tämmöistä asiaa pyöritellytkään mielessäni, joten olipa kivaa kun nostit sen esiin Kerrontatyyli on kuitenkin merkittävä kuinka tarinaa luetaan ja tulkitaan. Kivaa kuitenkin kuulla, että tässä tarinassa tämä kerronta onnistui Sirius ja Remus ovat tosiaan juuri sopivia hahmoja tämmöiseen elämäntapaan ja -tyyliin. Jotenkin näen heidät molemmat loppuen lopuksi aika vaatimattomina persoonina vaikka Sirius onkin toki nuorempana ollut hyvinkin räiskyvä ja huomionhakuinen. Kiitos todella paljon ihanasta kommentistasi joka sai minut todella hyvälle mielelle ♥

[Altais]

Vaihdokkaista iltaa! Olipa ihana sattuma saada kommentoitavaksi juuri tämä, sillä en ollut tätä vielä aiemmin löytänyt, ja kuitenkin S/R on yksi ikiaikainen lempparini. Luin mielenkiinnolla myös aiemmat kommentit ja itsekin lukiessa mietin tosi paljon tuota, mihin ficci sijoittua ajan ja paikan suhteen. Ihan totta, että Suomi tarjoaisi ihanteelliset olosuhteet piilossa elämiseen ja rauhalliseen, vaatimattomaan elämänmenoon, ja että outo, koiran kanssa elelevä erakko tuskin herättäisi paljonkaan ihmetystä. Ajattelin vahvasti tämän AU:na, joka sijoittuisi jonnekin miesten myöhempiin vaiheisiin. Voisi kuitenkin olla, etteivät ihan eläkevaareja kuitenkaan olisi, sillä Remus voisi olla kumara ihan muistakin syistä kuin vanhuuden takia.

Tuo lopun en halua muuta kuin sinut herkisti kyllä minut ihan kunnolla. Mitäpä muuta sitä välttämättä onnelliseen elämään tarvitaan kuin rauhallinen koti ja perusasioiden äärelle rauhoittuminen rakkaan ihmisen rinnalla. Tämä olisi voinut olla juuri se näiden kahden kärsineen miehen onnellinen loppu, joka ei kuitenkaan ole liian siirappinen ja siksi epäuskottava, vaan juuri heille sopivan rosoinen ja katkeransuloinen. Ihanasti sanottu tuo, että he olivat varmaan pohjimmiltaan aika vaatimattomia molemmat. Vaikka Sirius ei aina nuorempana olisikaan ollut, on viimeistään elämä varmaan opettanut hänestä sellaisen vähän kovimman kautta. Tuntuu lohdulliselta, että hänkin vielä Azkabanin ja kaikkien menetystensä jälkeen olisi voinut saada kokea myös tuollaisia rauhallisia onnen hetkiä.

Suuret kiitokset, tästä tuli pehmoisen onnellinen mutta samalla aika herkistynytkin olo, ja tykkäsin kovasti. 

[Vendela]

Altais, hauskaa että tämä osui sinulle tuolta Vaihdokkaista Tätä voi tosiaan tulkita monella eri tavalla ja tuo pohditasi Remuksesta oli mielenkiintoista. Koska tosiaan kumara voi olla muutoinkin kuin pelkästään vanhuuden takia. Itse näen Remuksen sellaisena hahmona, jolla on ollut rankkaa joten ei ihme että ryhti painuu hieman kumaraan Tämä näiden onnellinen loppu on minustakin sopiva tämmöisenä hieman rosoisena, vaikka olenkin oikea siirapin suurkuluttaja niin aina se ei kuitenkaan toimi. Lämmin kiitos ihanasta kommentistasi!

[lurikko]

Tässä on ihana tunnelma, sellainen raukea ja rauhallinen, ja myös sellainen että katsotaan tilannetta ikään kuin aika kaukaa. Tykkään siitä miten tarinan kertoja (tai vastaava, en muista oikeita termejä!) seuraa tilannetta matkan päästä, on ikään kuin ulkopuolinen tarkkailija eikä tunnu tietävän esimerkiksi hahmojen nimiä tai miksi he ovat siellä missä olleet - mutta lukija tietää. Tää myös jotenkin herätti mut hämmästelemään sitä, miten harvoin tuleekaan kirjoitettua niin, että kertoja ei olisi ainakin jonkun hahmon pään sisällä.

Tässähän ei ole hirveästi alkutietoja, mutta mulle tämä tuntui kyllä hyvin Low Lie at Lupin's -henkiseltä, tai Lie Low at Lupin's -juttu mutta pysyvästi ja kauempana. Tässä oli paljon samaa kuin mitä rakastan Lie Low at Lupin's -tropessa, sitä että ollaan yhdessä piilossa siellä jossakin kaukaisessa mökissä ja elämä ikään kuin kutistuu meidän kahden ympärille. Tässä ei tainnut olla vihjettä, että mihin aikaan tämä sijoittuisi, mutta haluan nyt mielessäni kuvitella, että Remus ja Sirius ovat skipanneet koko toisen sodan ja lähteneet piilottelemaan kauas pois!

Tarinan tapahtumapaikka myös jää viehättävästi osittain arvoitukseksi, vaikka siitä onkin vihjeitä - etäisyys kylästä, myöhemmin meri, ja erityisesti yöttömät yöt. Kun ne mainittiin, mulle tuli sellainen olo että hei, nämähän on Suomessa! Tässä kohti siis:

Talvisin oli pimeää kuin kellarissa ja kesäisin aurinko ei laskenut lainkaan.

Mutta meren takia epäilen nyt, että mihin kohti Suomea nämä mahtuisivat, onko Perämeren korkeudella yöttömät yöt? Mutta ei kai nämä nyt Norjassakaan voi olla?

Tuossa edellisessä lainauksessa oli myös aivan ihanasti sanottu tuo "talvisin oli pimeää kuin kellarissa", tää kielikuva sopi jotenkin tosi hyvin tämän fikin tyyliin ja kieleen, se on sympaattinen ja sellainen vähän rupatteleva eikä yhtään suureellinen. Mutta lisäksi se on muutenkin tosi toimiva, tuli heti vahva mielikuva siitä talven pimeydestä.

Tämä oli toinen lempparikohtani:

Ulkopuolisen korvin se olisi kuulostanut loitsimiselta, ja sitä se olikin.

Tässäkin tämä kertojaääni on tosi sympaattinen, tällainen vähän kauempaa rupatteleva, tuo lisäys "ja sitä se olikin" oli jotenkin tosi herkullinen.

Nyt kävin avaamassa tuon inspiraationa olleen kuvan ja siellähän on vuoria, ei tää siis voi olla Suomessa! Veikkaan Norjaa.

Kiitos tästä, tässä oli tosi kaunis ja rauhallinen tunnelma!

[Vendela]

Hupsista heijaa, on unohtunut ihan kokonaan vastata tähän kommenttiin! Korjataanpa tilanne

Kiitos tosi paljon kommentista lurikko! Tätä tarinaa ei tosiaan ole sidottu mihinkään aikaan tai paikkaan Mutta olipa kivaa lukea sun ajatuksia ja pohdintoja tästä! Hyvin voisi sijoittua tuonne Low Lie at Lupin's-aikaan, tai sitten tuon toisen sodan jälkeen niin kuin ajattelit. Suomi ja Norja ovat myös hyviä paikkoja missä piilotella ja miksipä ei vaikka Islanti! En tosiaan halunnut kirjoittaa mihinkään selvään ja selkeään paikkaan näitä, vaan on myös kiva että lukijalle jää oma tulkinnanvapaus asioiden suhteen Tosi ihanaa, että tykkäsit tästä! Kiitos paljon kommentista, se piristi heti tuoreeltaan ja nyt uudestaan kun luin sen ♥