Nimi: Esi-isät
Fandom: Muumit
Genre: draama
Hahmo(t): Muumimamma, esi-isät
Ikäraja: Sallittu
Vastuunvapaus: Kunnia Tove Janssonille ja Muumilaakson tarinoista sen tekijöille!♥
A/N: Minulla on pyörinyt jo pari päivää mielessä muumien esi-isät ja niiden historia, josta ei ainakaan animaatiossa kerrota, liekkö sitten kirjoissa? Halusin kuitenkin kirjoittaa pienen pätkän siitä, mitä esi-isien historia saattoi olla ja pohtia asiaa myös Muumimamman kautta. Osallistuu Ficlet300 (135. Menneisyys), eikä muita haasteita tällä erää (paitsi oma multifandom-haasteeni)! Esilukijana toimi
mursuhilleri. ♥
Esi-isät
Muumimamma jätti esi-isilleen ruokaa pitkäksi talveksi. Kesän koittaessa ne menisivät takaisin piiloihinsa ja vain pimeimpinä öinä heidät saattoi erottaa kynttilöiden loimun varjoissa. Esi-isät olivat osa heidän kaikkien menneisyyttään, eikä heitä sopinut unohtaa talvisin eikä kesäsinkään.
*
Muumien esi-isät olivat olentoja, jotka alkukantaisilla vaistoillaan tutkivat ympäristöä ja söivät neulasia, yrttejä ja pähkinöitä, mitä luonnosta löisivät. He keksivät, kuinka tulta tehtiin ja oppivat, kuinka varjoihin piilouduttiin. Esi-isät olivat seurallisia otuksia, ikiaikaisia, jotka seurasivat yhä vuosisatoja myöhemmin jälkeläistensä elämää.
Esi-isät olivat olleet hyvin samanlaisia kuin jälkeläisensä ennen kuin kätkeytyivät heiltä, joita muumeiksi kutsuttiin. Esi-isät asuivat niin Yksinäisillä vuorilla kuin laakson tarjoamissa suojapaikoissa ennen kuin muuttivat tupien varjoihin. He eivät nukkuneet talviunta ja vasta vuosisatoja myöhemmin muumit kasvoivat lähes karvattomina. Esi-isien tuuhea turkki piti heidät lämpiminä. Esi-isien turkki oli usein takkuinen, mutta he auttoivat toisiaan sukimaan itsensä edustuskuntoon, kun he kokoutuivat yhteen.
Yhdessä he tanssivat ja juhlivat vuodenaikojen vaihtuessa. Myös Yksinäisten vuorten esi-isät laskeutuivat silloin alas vuorilta tapaamaan sukulaisiaan ja tuttaviaan. Muumilaakson eläimet seurasivat heidän toimiaan uteliaina. Tuli houkutteli metsänkansaa luokseen, kun nuotioita ja kokkoja poltettiin. Esi-isät pitivät eläimistä ja kunnioittivat niitä.
Kieli, jota he puhuivat, on jo kauan sitten unohdettu Muumilaaksossa. Tapa, jolla he kirjoittivat on painunut unholaan myöskin. Esi-isät jättivät kuitenkin jälkeensä merkkejä, kuten kaiverruksia luoliin ja kiviin, joita muumit saattoivat vuosia myöhemmin vain ihmetellä. Esi-isien historia oli kätketty hyvin vuorille ja laaksoon, jotka olivat täynnä vaiettua menneisyyttä ja salaisuuksia.
*
Kevään ja kesän koittaessa Muumimamma näki vain vilauksia esi-isistä, mutta kaikki ruuat oli syöty ja esi-isät varmasti tyytyväsiä. Muumimamma kunnioitti esi-isiään ja jätti heille pieniä annoksia ruokaa myös kesäisin. Havunneulasia, yrttejä, pähkinöitä. Joskus myös pannukakkuja. Hän uskoi, että myös esi-isät pitivät niistä.
Muumimamman sulkiessa iltaisin kynttilät Muumitalosta, hän kuuli, miten esi-isät liikuskelivat ja valmistautuivat pitoihin. Ehkä tänäkin päivänä ne nauttivat seurasta, vaikka eivät näyttäytyneetkään muumeille kuin harvoin. Oli hauskaa ajatella, että esi-isät olivat yhä osa heidän elämäänsä. Muumimamma leikitteli ajatuksella, tulisiko hänestäkin joskus yhtä muinainen olento, joka piileskelisi varjoissa. Se tuntui höperöltä, mutta Muumimammasta oli hauskaa miettiä välillä myös kummallisuuksia.
Esi-isät olivat heidän perheensä menneisyys ja perhe oli kaikki kaikessa. Niin se oli varmasti ollut myös esi-isille aikoinaan, Muumimamma ajatteli, sillä olivathan he yhä läsnä.