flawless: Suuret kiitokset kauniista kommentistasi! Ihanaa, että pidit ja vielä aikaisempikin osa muistui mieleen lukiessa.<3
A/N: Päätin kirjoittaa tämän loppuun viimeviikkoisen Spurttiraapaleen sanojen pohjalta. Sanat ovat:
liiskautua, lämmin, maidonvalkea, ovenkarmi, ehkä, kolmetoista, kääntyä. Liiskautua muuttui näköjään liiskaamiseksi, hups! -- syytän rouva Walburgaa
Vikassa osassa sanamäärä on hieman yli sadan -- syytän OTP:tani Pollux Musta/Irma Musta
Voiko olla randomimpaa OTP:tä?
Varoitan tässä vaiheessa, että
loppu menee synkäksi! Kiitos kaikille, jotka olette lukeneet ja luette vastaisuudessa!<3 Kaikenlaisia kommentteja sopii jättää!
8.
Joskus yksin ollessaan Sirius kuulee äitinsä kengänkorkojen kopinan Kalmanhanaukio kahdentoista tyhjissä huoneissa. Walburga Mustan korot kopisivat päättäväisyydellä, joka olisi riittänyt liiskaamaan jättiläisenkin. Voimakkaan naisen ei tarvinnut huutaa.
”Muistatko, kun Bellatrix kerran kangisti Narcissan ruokapöydässä?” kysyy Andromeda Siriukselta.
”En koskaan mieti lapsuutta”, Sirius valehtelee.
”Regulus pelästyi niin, että pyörtyi”, Andromeda jatkaa.
”Ainoa kerta, kun äiti suuttui Regulukselle”, Siriuksen huulet vastaavat ennen kuin aivot ehtivät kieltää niitä liikkumasta.
”Orion-setä sanoi aina, että Mustat tunnetaan itsehillinnästään”, Andromeda hymähtää.
Alhaalla eteishallissa Remus yrittää edelleen vetää verhoa Walburgan muotokuvan eteen, vaikka Andromeda on vakuuttanut, etteivät kiivaat
Jästinrakastaja! Likainen verenpetturi! -huudot häiritse hänen teenjuontiaan.
9.
Lämpimät onnittelut kuusikymmenvuotiaalle! lukee suureen, pehmeään pakettiin kiinnitetyssä kortissa. Jumpperi ja villahousut – ettei vanhoja luita kolottaisi.
Sirius kiittää kuten asiaan kuuluu.
Sirius oli joskus kertonut inhoavansa syntymäpäiväänsä. Lempeämielinen Molly Weasley reagoi ilmoitukseen ympyröimällä päivän omaan kalenteriinsa pimeässä hehkuvin loistevärein. Siksi marraskuun kolmantena Kalmanhanaukio pursuaa väkeä ja leivoksia. Hagrid on ottanut jopa Hiinokan mukaan.
”Muistakkos, kun asuit täällä, Nokkis?”
Hermionen ja Ronin onnittelukortissa luetellaan tapahtumia, joista marraskuun kolmas muistetaan – Hermionen idea epäilemättä.
Siriuksella ei ole aavistustakaan, mikä on Laika-koira, mutta hän kiittää jälleen.
”Muistatko kesän 1994?” Sirius kysyy Hiinokalta.
Mutta hevoskotkalla taitaa olla jo dementian oireita.
10.
”Joko olet saanut talosi myytyä?” Kingsley kysyy Siriukselta hyväntuulisesti.
”Se on vähän vaiheessa vielä.” Sirius ei katso silmiin sen paremmin Remusta kuin Kingsleytäkään.
Kingsley siemaisee maidonvalkeaa juomaansa – joka ei kuitenkaan ole maitoa, vaan jotain vatsaystävällistä luonnonuutetta.
”Minun sihteerini mies työskentelee taikakiinteistöjen välitystoimistossa. Voisin antaa osoitteesi.”
”Kiitos”, Remus sanoo, koska Sirius katselee yhä muualle.
”Brightoniin rakennetaan viihtyisiä rantahuviloita. Myönnän miettineeni omia eläkepäiviä, kun allekirjoitin kaavoituspäätöstä”, Kingsley hymyilee.
”Kuulostaa mukavalta.”
Remus miettii epämääräisesti, ettei kaljupäänä tarvitse huolehtia harmaantumisesta. Hän toivoo, että Sirius sanoisi vihdoin jotain.
”Oletko harkinnut hiusten kasvattamista?” Sirius kysyy.
Remuksen helpotukseksi Kingsley vain nauraa. Sitten hän alkaa puhua huispauksesta.
11.
Remus loitsii pehmennysloitsuja pöydänkulmiin ja ovenkarmeihin, komentaa kynnykset madaltumaan lattian tasolle ja rullaa matot komeroihin.
Hän ja Sirius ovat aina olleet yöolentoja, mutta pimeys on viime aikoina käynyt kohtalokkaaksi. Kaksi päivää sitten Sirius kompastui matkalla vessaan ja mursi lonkkansa. Tietenkään silloin ei ollut pimeää, mutta on helpompi uskotella itselleen, että oli. Miten Siriukselta muuten olisi jäänyt jakkara huomaamatta?
”Mustat elävät harvoin vanhaksi”, Pollux Musta varoittelee seinältään.
Kaikki muut taulut sähisevät Remuksen remontointiloitsuille. Kalmanhanaukion kynnys on rakennettu niin korkeaksi, ettei ihmissuden kuuluisi sitä edes ylittää.
12.
Remus on pyytänyt Siriuksen ostamaan linimenttiä lihassärkyyn ja tämä on palannut tuliviskipullon kanssa.
”Jos minä olisin kuollut sodassa, sinä olisit lähtenyt kauas täältä”, Sirius kähisee. ”Sinä olisit lähtenyt kauan sitten.”
”En olisi”, Remus vastaa hiljaa.
”Olisit muuttanut vaikka Madagaskarille.”
”Sinä tiedät, etten olisi.”
Sirius kääntyy Remukseen päin. Tuliviski samentaa hänen verkkokalvoaan.
”Mitä sinä sitten omasta mielestäsi olisit tehnyt?”
Remus nielaisee.
”Haipunut pois. Ensin sydän ja sitten ruumis.”
”Kyllä sinä
jotain olisit tehnyt. Olisit vähintään pannut Doran paksuksi.”
”Ehkä”, Remus vastaa. ”Tiedän, että olisin mennyt ihan helvetin sekaisin.”
13.
Bellatrix on levottomalla tuulella. Hän juoksee taulusta toiseen, kaataa kuolleet sukulaisensa kumoon ja ärsyttää heitä kiroilemalla ja lallattamalla typeriä runoja.
Iltapäivällä Sirius huomaa, että jokaiselta hänen huoneensa julisteisiin kuvatulta bikiniasuiselta jästitytöltä on viilletty kurkku auki.
”Trallallaa, ei tylsyys lopu kuolemaan”, Bellatrix hihkuu.
Siriuksen silmissä pimenee jo ennen kuin hän ryntää serkkunsa perään.
”Tainnutu!” hän huutaa, mutta Bellatrix on viilettänyt kerroksen ylemmäs.
Alhaalla pihalla Remus huomaa Kalmanhanaukio kolmentoista edessä ison punatekstisen kyltin.
Myynnissä! Remus hymähtää hieman katkerasti, eikä tiedä, kertoisiko Siriukselle.
14.
Jouluisin kaikki Mustat kokoontuvat samaan tauluun. Se on perinne ja kunniallisessa talossa perinteet määrittävät elämää vielä kauan kuoleman jälkeen.
Vain Pollux Musta jättää menemättä.
”Tahdon olla vaimoni kanssa”, hän sanoo Remukselle.
”Missä hän on?”
”Jos suljen silmäni, hän on kaikkialla”, Pollux vastaa.
Remus painaa silmänsä kiinni. Hän ei tiedä, hallitseeko häntä suru vai silkka typeryys. Olohuoneen ainoa kynttilä savuttaa, pian siellä ei näe silmät aukikaan mitään.
Yläkerrassa Mustat pönöttävät suoraselkäisinä ja yrmeinä isoäiti Ursulan kahvipöydässä.
Remus, joku kuiskaa pimeästä.
Mitä sinä täällä vielä teet?Remus ei käänny, eikä avaa silmiään.
"Sinä olet täällä."
Remus tuntee näkymättömät sormet hiuksissaan.
Hölmö. Autuas hymy on hiipinyt Pollux Mustan ylhäisille kasvoille.
Mutta yläkerrassa on yhä haudanhiljaista.
