Draamasateenkaaria (S • lukiodraama, romantiikka... • mikrofic-kokoelma • 50/50)

[Felia]

Draamasateenkaaria

S •• lukiodraama, romantiikka •• microficcejä

A/N: Ihanaa, vihdoin blokki aukesi ja sain kirjoitettua ihan kunnolla jotain! Inspiraatio tähän lähti vähän ehkä Blind Channelin Enemies With Benefits -biisistä. Itse tarina ja biisin tarina ei kyllä liity toisiinsa, mutta kuitenkin... Nämä on lyhyitä pätkiä (suurin osa alle 100 sanaa), jotka liittyy toisiinsa, ja muodostaa kai jonkinlaisen tarinan. Pituuksien kanssa meinasi tulla ongelmia, kun innostuin ihan toden teolla kirjoittamaan

Osallistuu Mikroficci-haasteeseen.

-- 1. --
(91 sanaa)

”Idiootti!”

Huuto kaikui koulun käytävällä ja Samu tiesi katsomattakin, mistä oli kyse. Hän loi merkitsevän katseen Kiiaan, joka pyöräytti silmiään.

”Sitä kuvaa ei saanut julkaista--”
”En julkaissutkaan, vannon sen. Joku varmaan--”

Ryminä keskeytti kinastelun ja nyt Samun oli pakko kääntyä katsomaan, mitä tapahtui. Markus oli painanut Ronin vasten käytävän seinää, ja tuijotti tätä uhkaavana. Heidän vierellään ollut pieni pöytä oli ilmeisesti liikahtanut, sillä osa esitteistä oli päätynyt lattialle. Roni vastasi Markuksen tuijotukseen, ja Samu pudisti päätään huokaisten.

”Milloin noi kaksi saa välinsä selvitettyä?” hän kysyi hiljaa.
”Ei varmaan ikinä”, Kiia vastasi.

[Felia]

-- 2. --
(92 sanaa)

Tunnin päätteeksi Samu tunki kirjat nopeasti reppuunsa ja poistui luokkahuoneesta. Roni nojaili käytävän seinää vasten puhelin kädessään, ja näytti mietteliäältä.

”Mikä on?” Samu kysyi, töytäisi kevyesti nyrkillä Ronin olkapäätä.
”Se kuva sieltä bileistä...”
”Mä tiedän, ettet sä sitä julkaissut. Sähän sanoit, et olit hetkeksi kadottanut puhelimesi?”

Roni nyökkäsi.

”Joku känninen varmaan pääsi siihen käsiksi ja sai huonon päähänpiston.”
”Niin varmaan… Mut Markus--”
”--rauhoittuu kyllä. Ei se kuva edes aiheuttanut mitään suurta kohua.”

Ronin huulilla välähti hymynkare, ja tämä näytti rentoutuvan hieman.

”Okei, lähdetään täältä. Mun pää on ihan liian täynnä matikan laskukaavoja.”

[Felia]

-- 3. --
(86 sanaa)

”Markus, odota!”

Markus pysähtyi kevarinsa viereen ja kääntyi hitaasti Roniin päin. Roni harppoi nopeasti tämän luokse.

”Mitä nyt?” Markus kysyi kyllästyneeseen sävyyn.
”Olen pahoillani, että se kuva päätyi levitykseen”, Roni sanoi katsoen Markusta suoraan silmiin. Markus kiristeli hampaitaan ja hetken Roni luuli, että kohta hän löytäisi itsensä maasta, mutta sitten Markuksen ilme pehmeni, muuttui jopa hieman haavoittuvaisemmaksi.

”En halunnut kaikkien saavan selville sitä niin.”

Markuksen sanat saivat Ronin hämmentymään niin, että hän seisoi koulun parkkipaikalla vielä tovin sen jälkeen, kun Markus oli kadonnut kevarinsa kanssa näköpiiristä.

[Felia]

-- 4. --
(97 sanaa)

Roni istui koulun syrjäisimmällä kulmalla sijaitsevalla puupenkillä, ja heitteli pieniä kiviä kädestään maahan. Markuksen sanat olivat pyörineet lähes tauotta hänen mielessään jo useamman päivän. Hän oli jopa katsonut sitä kuvaa pitkät tovit, mutta ei ollut nähnyt siinä mitään ihmeellisempää kuin kaksi ihmistä suutelemassa toisiaan. 

Suurin osa koulun opiskelijoista ja varmasti jokunen opettajakin oli sen nähnyt eikä Roni ollut kuullut kenenkään sanovan siitä mitään pahaa. Oli selvää, että kuvaan liittyi paljon enemmän – Markuksen käytös oli jo puhunut puolestaan. Jossain mielen perukoilla Ronilla alkoi olla aavistus, mistä saattaisi olla kyse, mutta lopullisen vahvistuksen siihen voisi antaa vain yksi henkilö.

[marieophelia]

Ihanaa kuulla, että blokki on auennut! Blokit osaavat olla aikamoisia kehveleitä, mutta toivottavasti kirjoitusilosi säilyy Tämä vaikuttaa varsin herkulliselta. Näin kesän korvalla onkin mukava lukea tällaista ihmissuhdedraamaa. Henkilökattaus ja alkuasetelmat vaikuttavat kiinnostavilta. Mua myös viehätti kokoelman aloitusrepliikki "Idiootti!" Tuli heti lukiomiljöö ja dramaattiset teiniajat siitä mieleen    

Jään seurailemaan, miten tämä etenee!

[Felia]

marieophelia: Oi, kiitos suuresti kommentistasi! ♥ On tosiaan ihan mahtavaa, kun pääsin blokista eroon! Toistaiseksi kirjoitusinspiraatiota on riittänyt melkein liiaksikin asti, mutta se on vain hyvä, ja toivon, että inspiraatiota ja intoa riittää vielä pitkään. Kiva kuulla, että ihmissuhdedraama kelpaa, ja että tämä vaikuttaa kiinnostavalta. Jatkoa seuraakin samoin tein!

-- 5. --
(112 sanaa)

”Mitä on tapahtunut? Sä ja Markus ette ole saaneet aikaiseksi selkkausta varmaan viikkoon”, Kiia ihmetteli, kiusoitteleva virne huulillaan. Roni naurahti pudistaen päätään.

”Se on ehkä jo leppynyt tai kyllästyi olemaan mun kimpussa”, Roni sanoi kohauttaen olkiaan.
”Hah, niin varmaan. Markus ei koskaan jätä tilaisuutta käyttämättä”, Kiia totesi sarkastisesti. ”Musta tuntuu, että se ehkä jopa tykkää ärsyttää sua. Ja koska se ei ole sitä nyt tehnyt, niin jotain on varmasti pielessä.”

Roni kohautti taas olkiaan. Ehkä Kiia oli oikeassa. Markus ei ollut ollut oma itsensä sen jälkeen, kun he olivat käyneet lyhyen keskustelun parkkipaikalla. Ehkä oli aika ottaa selvää asioista. Ensin vain pitäisi löytää jokin paikka, jossa hän ja Markus voisivat olla rauhassa.

[Felia]

-- 6. --
(74 sanaa)

Voitasko me puhua?

Roni räpytteli silmiään, mutta juuri tullut viesti ei kadonnut mihinkään. Hän ei ollut odottanut, että Markus tarjoutuisi puhumaan hänen kanssaan.

Joo. Missä? Roni näpytteli viestin ja lähetti sen eteenpäin. Sitten hän odotti. Sekunnit tuntuivat kuluvan kutkuttavan hitaasti.

Tiedätkö sen vanhan, pienen urheilukentän? Siellä on se osittain hajonnut vaja. Nähdään siellä huomenna hyppytunnilla.

Nähdään, Roni lähetti vastauksensa ja painoi sitten puhelimensa rintakehäänsä vasten. Hänen sydämensä takoi hivenen kiivaammin eikä hän tiennyt, miksi.

[Felia]

-- 7. --
(85 sanaa)

”Hei, maa kutsuu.”

Roni havahtui siihen, kun Samu heilutti kättään hänen silmiensä edessä. Samu katsoi häntä kummastuneena, Kiia puolestaan huvittuneena.

”Oot ollu vähän poissaoleva eilisestä, onko kaikki OK?”
Roni oli juuri avaamassa suunsa, mutta Kiia ehti ensin.
”Se vaan ajattelee liikaa.”

”Joo, mietin vain unohdinko jotain oleellista siitä äidinkielen esseestä,” Roni sanoi. Samu näytti hieman epäilevältä, mutta nyökkäsi sitten.
”Okei, se olikin niin tärkeä essee...”

Kiia läimäisi Samua hellästi käsille, ja Samu näytti Kiialle kieltä. Se sai Ronin nauramaan ja hetkeksi unohtamaan sisällään vellovan jännityksen.

[Felia]

-- 8. --
(65 sanaa)

Viimeinen tunti ennen hyppytuntia oli yhtä tuskaa. Roni ei juurikaan pystynyt keskittymään, kun vatsanpohjaa kipristeli ja sydän takoi rinnassa liian nopeasti hänen makuunsa. Se oli outoa – vaikka Markuksen läsnäolo saattoikin joskus häntä hermostuttaa, niin ei hän aiemmin näin voimakkaasti ollut reagoinut. Eikä hän vielä edes ollut Markuksen kanssa.

Hän naputteli kynällään vihkoa ja vilkuili vähän väliä kelloa. Vielä 15 minuuttia. 15 helvetin pitkää, piinaavaa minuuttia.

[Felia]

-- 9. --
(78 sanaa)

”Sä tulit.”

Markus kuulosti aidosti yllättyneeltä, ja jokin tämän katseessa hermostutti Ronia entisestään. Roni tunki kätensä farkkujensa taskuihin ja puraisi huultaan.

”Halusit puhua.”
”Joo, ajattelin, että on aika selvittää asioita.”

Markus nojautui vajan pystyssä olevaa seinää vasten ja laski katseensa maahan.

”Liittyykö tämä jotenkin siihen kuvaan?”
”Tiedät varmaan sanonnan, että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa?”
”Joo.”

Markus nosti katseensa Roniin, ja tällä kertaa hän näytti… lyödyltä.

”Se kuva kertoo musta jotain, mitä en ole vielä tuonut julki.”

[Felia]

-- 10. --
(95 sanaa)

”Sä juttelit Markuksen kanssa? Siis ihan oikeasti juttelit?” Kiia kysyi, kun he ja Samu jonottivat ruokalaan.
”Joo, ihan sivistyneesti juteltiin”, Roni myönsi.
”Vau.”
”Sehän on hyvä”, Samu kommentoi. ”Selvisikö asiat? Ei enää draamaa tiedossa teidän välillä?”

Roni ei ollut varma, mitä vastaisi ilman, että paljastaisi liikaa. Hän ei todellakaan halunnut rikkoa lupaustaan, jonka oli antanut Markukselle.

”Eiköhän me tästä eteenpäin olla ihan nätisti.”
”Höh, oli niin kiva seurata sitä teidän kahinointia aina.”
”Äläs nyt, Kiia. Oli se jo aikakin, että saitte välinne edes jotenkuten selviksi.”

Roni ei tiennyt, mitä sanoa, joten hän tyytyi vain nyökkäämään.

[kaaos]

Moikka kommenttikampanjasta!

Olipa näissä jotenkin liikuttava tunnelma. Lukiolaisuus alkaa olla mun kokemusmaailmasta aika kaukana, mutta mun mielestä olikin vain söpöä kaikki maininnat laskukaavoista ja hypäreistä 😇 nuorison repliikit mua vähän mietitytti, ne puhuivat niin hmm kunnolla 😅 toisaalta se teki kyllä lukemisesta kevyempää, ettei se ollut täynnä nuorisolaispuhetta 🙈 toisaalta, mistä mä tiedän jos jossain päin murre onkin sellaista että 16-17v sanovat sanat loppuun asti... hmm no nyt luin vähän uudestaan, ja Samu taitaakin puhua hieman puhekielisemmin ”oot ollu”. Haha tämä on siis aika triviaali seikka, mutta varsinkin kun muuten tarinat on kirjotettu 3. persoonasta, reploihin voisi hyvin mun mielestä upottaa vähän teinisanoja joukkoon!

Sitten itse tarinaan: upee asetelma tollanen tappelupukareista johonkin muuhun mahdollisesti.... aika pian markus oli valmis/halukas kertomaan kuvaan liittyviä asioita itsestään Ronille, siihen nähden että sain käsityksen että heillä on yleensä nyrkein tapana keskustella 😅. Ihanat asialliset teinit sulla tässä! En kyllä henkilökohtaisesti pistäisi yhtään pahakseni, jos tarinassa olisi jatkossa vielä vähän sitä enemies with benefits -juttua, nimittäin kuulostaa aika herkulliselta asetelmalta...! Kuvan mysteeri jäi vielä vähän epäselväksi, mutta ei kai ne kaksi ihmistä jotka siinä pussasi voineet Roni ja Markus olla...??

Mikrofikkiformaatti toimii hyvin, kappaleet olivat helppolukuisia ja lyhyt mitta rytmitti kivasti.

Jään mielelläni odottamaan jatkoa, söpöä lukea pitkästä aikaa lukioromantiikkaa!

Kaaos

[Felia]

kaaos: Kivaa, että nappasit tämän Kommenttikampanjasta! Tosiaan itselläkin on lukioajat kaukana takana päin, joten on aika haasteellista kirjoittaa taas niistä ajoista. En oikein ole perillä nykyisestä nuorisokielestä (kauheeta 🙈), enkä ole tainnut aiemminkaan olla, mutta yritän jatkossa ainakin pitää tuota murretta enemmän repliikeissä. Näköjään tullut liian vauhdikkaasti kirjoitettua, että ei ole malttanut tarkistaa, että edes puhe olisi yhteneväistä. Tuo enemies with benefits olisi kyllä herkullinen asetelma, ja alunperin sitä oli tarkoitus tuoda mukaan, mutta taisin jo eksyä raiteilta. Ehkä sen vielä jotenkin saisi tuotua mukaan kuitenkin...? Hienoa kuulla, että pituudet toimii ja että pidit! Suuret kiitokset kommentistasi! ♥

-- 11. --
(81 sanaa)

Haluutko nähä taas siellä vajalla vaikka koulun jälkeen?

Roni puri huultaan estääkseen itseään hymyilemästä viestille. Hän ja Markus olivat tavanneet pari kertaa vajalla sen ensimmäisen selvittelyn jälkeen, ja Roni oli huomannut oikeasti viihtyvänsä Markuksen seurassa.

Joo, toki. Tajusit sit vihdoin, et mä oon hyvä tyyppi?

Hahah, en oo koskaan pitäny sua huonona tyyppinä. Oot vaan… ööh, päässy liikaa mun ihon alle.

Roni kurtisti kulmiaan samalla, kun jokin hänen sisällään muljahti.

Mitä tarkotat?

Se kuva. Kato sitä vielä ja käytä niitä aivonystyröitäs.

[Felia]

-- 12. --
(107 sanaa)

Se kaikki kävi järkeen nyt. Roni ei voinut käsittää, miten hän ei ollut tajunnut sitä aiemmin. Tai siis olihan hänellä ollut epäilyksensä, mutta epäilykset eivät olleet yhtä kuin totuus.

Nyt hän tiesi totuuden. Ymmärsi kaiken paremmin, mutta oli myös hämmentyneempi. Jokin, mikä oli ehkä vuosia ollut haudattuna syvälle hänen sisimpäänsä, oli nyt noussut ylös ja sekoittanut pakkaa. Tunteet, nuo pirulaiset, jotka saivat pään pyörälle ja sydämen ylikierroksille. Samaan aikaan ne kävivät ja eivät käyneet järkeen.

Oli vaikea uskoa, että vuosien draaman kaarille, oli viimein löytynyt selitys. Odottamaton, mutta silti melko mutkaton selitys. Selitys, joka muutti kaiken ja tulisi vaikuttamaan jatkossa häneen ja Markukseen, tekivät he mitä tahansa.

[marieophelia]

Tämähän etenee kivasti! Ihan kuin katsoisi jotain nuortensarjaa. Se on kyllä totta, että nämä nuoret vaikuttavat varsin mallikelpoisilta ja asiallisilta, vaikka alussa tapeltiinkin. Mutta mun kokemuksen mukaan suurin osa lukiolaisnuorista onkin ihan kilttejä.

Juoni taitaa pikkuhiljaa muuttua romanttisemmaksi. Varsin kutkuttelevaisia tuollaiset salatapaamiset ja vihjailut Tämä oli mun mielestä hyvä kuvaus Ronin pohdinnoista:

Tunteet, nuo pirulaiset, jotka saivat pään pyörälle ja sydämen ylikierroksille. Samaan aikaan ne kävivät ja eivät käyneet järkeen.

Jään odottelemaan, millaista selvyyttä hän tunteisiinsa saa. Kiitos näistä ja kiva kuulla, että kirjoitusinto on säilynyt!

[Felia]

marieophelia: Ah, hauska kuulla, että tämä vaikuttaa siltä kuin katsoisi nuortensarjaa. Parhaani mukaan yritän tehdä nuorista nuoria - tosin peilaan näitä hahmoja varmasti aika paljon omaan teiniaikaan ja olin itse todella rauhallinen ja asiallinen teini, joten... 🙈 Joo, romanttisia piirteitä alkaa näkyä. Ihanaa, kun kommentoit, suuret kiitokset! ♥

-- 13. --
(71 sanaa)

Roni nosti englannin oppikirjansa ja vihkonsa pöydälle ja samalla niiden välistä tippui pieni lappunen lattialle. Hän kumartui nopeasti nostamaan sen ja käännettyään sen huomasi siinä olevan lyhyen viestin.

Vaja hyppytunnilla. – M

Viestin yhteyteen oli piirretty jotain, joka muistutti etäisesti kukkaa. Roni ei voinut estää hymyä nousemasta huulilleen, kun taitteli lapun pienemmäksi ja tunki sen farkkujensa taskuun. Hänen mielialansa oli hetkessä kohonnut, ja hän oli varma, että tunti tällä kertaa menisi hitusen nopeammin.

[Felia]

-- 14. --
(70 sanaa)

Roni oli täysin sanaton. Ei pystynyt muuta kuin tuijottamaan näkyä edessään.

”Mä… en tiennyt, mistä pitäisit, joten otin vähän eri vaihtoehtoja”, Markus sanoi ja väläytti Ronille hymyn. ”Ei kai tää oo liikaa?”

Roni pudisti päätään ja sai vihdoin suunsa auki.

”Ei, ei ollenkaan. Tää on… tosi kiva. En vain osannut odottaa mitään tällaista.”

”Joo, no tää on samalla vähän kuin anteeksipyyntö, joten…” Markus viittoi Ronia istumaan alas. ”Ole hyvä vaan.”

[Felia]

-- 15. --
(84 sanaa)

”Siis sä ja Markus… Ootteko te nyt… yhessä?” Samu kysyi hämmentyneenä.

Roni huokaisi haudaten kasvonsa käsiinsä.

”Ei olla… mun tietääkseni. Me vasta tutustutaan. Tiiän, et tää on hämmentävää.”
”No, ei oikeestaan, kun asiaa nyt tarkemmin aattelee”, Kiia huomautti. ”Tää selittääkin, miksi Markus on aina ollu sun kimpussa.”

Roni nosti katseensa ylös, ja tönäisi Kiiaa kevyesti kädellään saaden tytön nauramaan.

”Se käy kyllä järkeen, mutta silti… En ihan tällaista osannu odottaa,” Samu totesi ja nappasi Ronin leikkisästi kainaloonsa.

”Sitten meitä on kaksi,” Roni naurahti hiljaa.

[Felia]

-- 16. --
(71 sanaa)

Viimeinen koeviikko oli yhtä koetta vaille suoritettu. Jäljellä oleva koe oli matikan koe – Ronille se vaikein koe. Matikka ei ollut koskaan ollut hänen vahvin osa-alueensa, melko nätti kuutosten rivi arvosanoissakin sen jo kertoi. Hän oli parhaansa mukaan harjoitellut koetta varten, mutta silti hänen kätensä hikosivat hermostuksesta, kun hän istui luokan ulkopuolella odottamassa, että opettaja tulisi päästämään hänet ja muut oppilaat luokkahuoneeseen.

Hyvin se menee, hän vakuutteli itselleen päässään. Teet vain parhaasi.

[Felia]

-- 17. --
(54 sanaa)

”Mites sun kesälomasuunnitelmat?” Samu kysyi. ”Onko niihin tullu muutoksia?”

Roni näki Samun ilmeestä, mitä tämä ajoi takaa.

”Toistaiseksi ei ole mitään erikoista tiedossa. Autokoulu alkaa reilun viikon päästä.”

Samu kohotti kulmiaan. ”Aiotko nähä Markusta?”

Kiia potkaisi Samua pohkeeseen ja Roni peitti naurahduksensa käteensä. Samu hieroi pohjettaan, ja odotti Ronin vastausta. Roni huokaisi syvään.

”Ehkä.”