Fandom: Marvel
Tyylilaji/Genre: seikkailu, AU
Ikäraja: K-11
Paritus/Päähenkilöt: Natalia Romanova / James "Bucky" Barnes
Yhteenveto: Natalian ja Jamesin lomamatka Pariisiin saa yllättävän käänteen
Vastuunvapaus: En omista näitä hahmoja, enkä saa tästä tekstistä rahaa.
A/N: En tiedä kuinka pitkä tästä tekstistä tulee, mutta kaksi ensimmäistä raapaletta ovat lahja Kevätvaihtari-haasteen numerolle 13. Tarina perustuu Marvel-sarjakuviin ja se sijoittuu aikaan hieman Barnesin lavastetun kuoleman jälkeen. AU-elementit eivät tähän mennessä julkaistuissa osissa vielä juurikaan näy.
***
Institut De Francen takana sijaitsi aukio, jonka kymmenet kirsikkapuut olivat kukkien peitossa. Puiden katveeseen oli sijoitettu kivipenkkejä, joista yhdelle James Barnes ja Natalia Romanova olivat asettuneet. James selaili lentokentältä ostamaansa matkaopasta. Natalia makasi penkillä Jamesin vieressä, nojaten päätään tämän reiteen. Pariskunta oli saapunut Pariisiin torstai-iltana, saatuaan Nick Furylta luvan viikonloppuvapaalle.
“Louvre on aivan joen toisella puolella, ja tässä on siltakin vieressä”, James sanoi. Hän laski matkaoppaan käsistään ja kaivoi laukustaan vesipullon. “En juuri perusta museoista, mutta siellä on varmasti ilmastointi.“
“Mmm, ilmastointi kuulostaa hyvältä”, Natalia sanoi. Hän nousi istumaan, venytteli, ja tarttui Jamesin ojentamaan vesipulloon. Huhtikuun lämpöaalto oli tullut heille yllätyksenä, eikä kumpikaan ollut pakannut mukaansa kesävaatteita. Natalia sai sentään käärittyä hihansa ylös, mutta James halusi piilotella kyberkättään katseilta.
“Louvrea varten saisimme kuitenkin jonottaa aika pitkään auringossa. Jos haluat hellettä pakoon, voisimme mennä Saint Germainin kirkkoon”, Natalia sanoi.
“Mikä vain käy, kunhan se ei ole auringossa”, James vastasi. Hän poimi matkaoppaansa ja katseli karttaa. “Hei, sehän on ihan lähellä. Ja näköjään lähellä on monta hyvää ravintolaakin, voisimme käydä lounaalla kirkon jälkeen.
Natalia kietoi kätensä Jamesin vyötärölle ja antoi suukon tämän poskelle. “Tiedätkö, myös hotellihuoneemme on tässä lähellä. Sielläkin on ilmastointi, ja keksimme varmasti jotain lounastakin”, hän kuiskasi tämän korvaan.
“Kuules, Nat!” James huokasi. Hän käänsi kasvonsa naista kohden, ja suuteli tätä suulle. “Olen ensimmäistä kertaa elämässäni Pariisissa, en aio viettää koko päivää vällyjen välissä.” James nousi seisomaan, ja veti Nataliankin jaloilleen. He syleilivät hetken, nauttien toistensa läheisyydestä.
“Hyvä on, senkin turisti”, Natalia lopulta sanoi, irrottautuen miehen sylistä. “Mennään katsomaan nähtävyyksiä.”
***
Herääminen tuntui siltä kuin olisi kohonnut pintaan jostakin syvältä. James avasi silmänsä ja vääntäytyi istumaan. Puhelin soi jossakin hotellihuoneen pöydällä. Aurinko paistoi verhojen lomasta, ja ilmastointi sai miehen ihon kananlihalle. James nousi sängystä, ja tajusi päänsäryn palanneen. Pahoinvointi seuraisi pian perässä. Hän käveli pöydän ääreen ja nosti luurin.
“Haloo. Puhelimessa.”
“Huomenta, unikeko. Yritin soittaa kännykkääsi, mutta et vastannut. Et kai aio nukkua koko päivää”, Natalia sanoi. James kuuli taustalta liikenteen ääniä.
“Päätäni särkee taas. Heräsin juuri. Mitä kello on?” James tuki luurin olkapäänsä ja poskensa väliin ja avasi pöydällä lojuvan toilettilaukkunsa.
“Voi kulta”, Natalia sanoi hiljaa. Hänen taustallaan kumahti kirkonkello. “Kello on puoli kaksitoista.”
James löysi etsimänsä purkin ja kaivoi sieltä kaksi kapselia suuhunsa. “Natalia, kuule. Minusta ei taida olla tänään kiertämään nähtävyyksiä.”
“Ei se mitään, minä tulen sinne luoksesi. Halusin vain soittaa ja kertoa, että löysin sen kirjastosi.”
James käveli takaisin sängylle. Päänsärky ja pahoinvointi helpottivat hieman, kun hän pääsi takaisin pitkälleen.
“Mistä kirjastosta sinä puhut?” hän kysyi. Jamesin voimat olivat loppu, mutta vibraniumkäsi piti luurin hänen korvallaan.
“Kirjastosta, josta puhuit yöllä”, Natalia vastasi. “Etkö muista? Herätit minut ja sanoit, että olitte sota-aikaan löytäneet Steven kanssa Pariisista kirjaston.”
“Steve ja minä kirjastossa… Kulta, se ei kuulosta meiltä.” Hän yritti muistaa, mutta lääke alkoi vaikuttaa, turruttaen hänen mieltään.
“Totta puhuen olin varma, että olit nähnyt unta. Menin kuitenkin katsomaan, ja täällä se on - aivan Saint Germainin kirkon takana.”
“Sanoitko Saint Germainin kreivi?” Jokin oli pielessä. James oli saamaisillaan kiinni muistosta, jostakin tarkoituksella kätketystä, kun lääkkeen tuoma pimeys vyöryi hänen ylitseen.
***