Title: (Epä)suoria jäätelösuudelmia
Author: Larjus
Chapters: Ficlet
Fandom: SK∞ (SK8 the Infinity)
Pairing: Hasegawa Langa/Kyan Reki
Genre: Söpöisä arjen hetki
Rating: S
Disclaimer: SK∞ on Bonesin animaatiosarja, ei millään muotoa minun. En ole saanut tämän kirjoittelusta rahaa.
Summary: Rekin ja Langan yhteinen jäätelöhetki.
A/N: Tämmönen pieni Renga-pätkä, jonka kirjoitin yhdeltä istumalta vielä samana päivänä kun idean sain (kävellessäni töistä kauppaan). Enpä ookaan vielä aiemmin kirjoittanut tästä kaksikosta (kun käytännössä kaikki ideani on olleet Joesta ja Cherrystä), niin kivaa vaihtelua (+ Reki ja Langa ovat ihan mielettömän söpöjä).
Kun kirjoitin eilen tästä ekan version, sanamääräksi jäi sattumalta tasan 500
Niin pitihän nyt vähän hioessa pitää huoli, että tasainen sanamäärä pysyy!
Osallistuu
Päähahmohaasteeseen (hahmona Reki) ja
Idän temppelin paluuseen.
(Epä)suoria jäätelösuudelmiaReki rakasti aurinkoisia vapaapäiviä, jotka sai viettää yhdessä Langan kanssa, ja kohta loman alkaessa niitä riittäisi rutkasti enemmänkin. Skeittaus oli jo hyvän aikaa sitten kietonut heidät yhteen, ja päivät kuluivatkin pitkälti ympäri kaupunkia lautaillen ja temppuja tehden. Niihin hetkiin kuului lähes poikkeuksetta jäätelö, eihän sitä muuten olisi Okinawan ympärivuotista kuumuutta kestänyt kukaan – varsinkaan kesäaikaan. Pienet, rauhalliset tauot Langan seurassa olivat Rekin mieleen muutenkin. Tämän kanssa oli helppo jutella kuin olla hiljaakin.
Sillä kertaa Reki oli valinnut jäätelönsä mauksi mangon. Langan tötterö oli vaniljaa, kuten lähes aina, ja Reki oli tyypilliseen tapaansa ihmetellyt tämän
tylsää makuvalintaa. Kioskin vaihtoehdoissa kun olisi ollut niin paljon parempiakin makuja.
”Minä pidän vaniljasta”, oli Langan yksinkertainen vastaus kuulunut.
Mutta ei Rekiä oikeasti hetkauttanut se, minkä makuista jäätelöä Langa itselleen valitsi. Hän nuoleskeli omaa tötteröään ja katseli hajamielisesti kauempana näkyviä värikkäitä hibiskuspensaita. Koska Langa näytti uponneen ajatuksiinsa, hänkin syventyi mietiskelemään itsekseen.
Olikohan hän tehnyt jo kaikki läksyt maanantaille? Ei kai. Toisaalta Skate Fanin uusimmassa numerossa oli ollut todella hienoja skeittilautojen tuunausideoita, joita hän paloi halusta päästä kokeilemaan itsekin…”Mitä makua jäätelösi olikaan?”
Langan äkillinen kysymys sai Rekin säpsähtämään.
”Öh, mangoa”, hän vastasi kehonsa palattua hetkessä takaisin normaalitilaan.
Langa nyökkäsi mietteliään näköisenä ja jatkoi:
”Saanko maistaa?”
Reki vastasi myöntyvästi ennen kuin ehti edes tajuta, miten toisen jäätelötötteröä oli ylipäätään mahdollista maistaa. Niinpä kun hän ojensi jäätelöään Langalle, hän jopa pelästyi tämän ojentautuessa ottamaan siitä pitkän lipaisun.
”Aika hyvää”, Langa totesi, kun Reki katsoi lievästi kauhuissaan jäätelöään ja ajatteli:
”Apua! Langahan nuoli tätä, samaa jäätelöä kuin minäkin! Sehän on epäsuora suudelma!”Langa ei kuitenkaan huomannut toisen sisäistä kauhua. ”Haluatko maistaa minun?” hän kysyi vuorostaan.
”E-ei kiitos…”
Vaikka Langa ei vastannutkaan siihen mitään, torjunta harmitti häntä väkisinkin hieman. Hän jatkoi oman jäätelönsä nuoleskelua hetken, näytti taas omiin ajatuksiinsa uponneelta niin kuin yleensä. Hetken hän vain tuijotti tötteröään, pohti seuraavaa siirtoaan, kunnes sisuuntui. Hän painoi suunsa jäätelöään vasten ja hamusi sitä kevyesti niin, että hänen huulensa tulivat siitä valkoisiksi. Seuraavaksi hän käänsi päänsä Rekin suuntaan, kiskaisi tätä paidasta saadakseen heidän kasvonsa vastakkain ja painoi heidän huulensa yhteen.
Spontaani teko yllätti Rekin niin, ettei hän kyennyt reagoimaan mitenkään. Hän jäätyi paikalleen – tai pikemminkin suli Langan aloittamaan suudelmaan, jumiutui sen luomaan pehmeään hetkeen. Hän palasi todellisuuteen vasta, kun Langa vetäytyi kauemmas, ja vasta silloin hän myös tajusi järkyttyä.
”La-langa!!” hän sopotti niin kimeällä äänellä, että se kuulosti suorastaan koomiselta. ”Mi-mi-mitä sinä – ”
”Minusta oli epäreilua, ettet maistanut jäätelöäni”, tämä sanoi. ”En halunnut olla ainoa, joka ottaa toiselta.”
Rekin mielessä käväisi kyllä ajatus, että olisihan Langa voinut tarjota jäätelöään niin kuin hänkin, mutta muisto äskeisestä suukosta oli yhä vahvana hänen mielessään ja jyräsi alleen kaiken muun aivotoiminnan. Hän maisteli vaniljaa huulillaan, tunsi sen pehmeyden ja lempeyden – vai oliko se vain Langan huulten kosketuksen haamu?
”No, onko hyvää?” Langa kysyi. ”Haluatko lisää?”
Reki nyökkäsi pienesti, ei varmuudella tiennyt sanojen seurausta, muttei yllättynyt, kun Langa painoi huulensa uudestaan hänen omiaan vasten ja nyt paljon rohkeammin hamusi niitä suudelmaan. Tällä kertaa Reki vastasi aloitteeseen lähes yhtä määrätietoisesti.
Vanilja oli sittenkin mitä erinomaisin jäätelömaku – kaikkea muuta kuin tylsä.
