Emalimukiretriitti, S | Cho Chang

[Violetu]

Otsikko: Emalimukiretriitti
Kirjoittaja: Violetu
Ikäraja: Sallittu
Genre: tunnelmakuvaus, pieni angst.
Hahmot: Cho Chang

Summary: Cho inhosi sellaisia päiviä.

Tämä osallistuu Kevätvaihtareihin. Kiitokset kivoista inspiskuvista henkilölle numero 5, ja hyvää kevään jatkoa ja tulevaa kesää! ^^


***


Emalimukiretriitti

Emalimukit olivat rivissä hyllyllä niitä hetkiä varten, jolloin Cholle tuli vieraita.
Vieraita ei tullut usein. Useimmiten nainen poimi hyllystä uuden mukin itselleen, kun oli hukannut edellisen jonnekin mökkinsä nurkkaan tai notkelmaan.

Mökissä oli sotkuista, mitä sitä kieltämään. Mutta toisaalta hän oli hermolomalla, retriitillä kaukana arjesta, eikä sellaiseen kuulunut pakonomaista siivoamista.
Hänen retriittinsä oli venynyt neljästä viikosta neljäksi kuukaudeksi, ja melkein joka viikko Marietta lähetti hänelle ystävällisesti lisää tavaroita hänen kotoaan. Cho pohti, olisiko retriitin seuraava etappi neljä vuotta.

Cho oli lukenut mukaan ottamansa kirjat, selannut niitä ja poiminut lauseen sieltä, toisen täältä. Hän oli lukenut ne niin perusteellisesti, että niteiden selkämykset olivat alkaneet rispaantua. Kaikkein pahiten hajoavista hän oli repinyt irti merkittävimpien lauseiden osat, ja koonnut niistä seinälle kollaasin. Kirjoja saisi aina lisää, mutta lauseet hukkuisivat ja unohtuisivat muun tekstin sekaan, ellei hän irrottaisi niitä ja katsoisi niitä joka päivä.
Ne kaikki käsittelivät lentämistä.


Mökki ei ollut suuri, mutta sitäkin sokkeloisempi, joten kirjat ja emalimukit olivat samassa hyllyssä.
Cho piti mukeista, vaikka ne olivat kuuluneet kalustukseen jo hänen saapuessaan. Samaan tapaan hän oli oppinut pitämään vaatimattomasta hetekasta ja ikkunaa kehystävistä verhoista, jotka toivat mieleen sateen.

Ulkoportaista hän ei vielä neljän kuukauden jälkeenkään ollut oppinut pitämään, ja lensi mieluiten alas Komeetallaan, jos oli pakko poistua jonnekin kauemmas.

Millainen murhaava luistinrata rappusista tulisikaan, jos talvi olisi oikein kylmä.

Onneksi mökin kylkeen kuului pieni luutavaja, jossa Komeetta pysyi lämpimänä ilman, että Cho joutuisi lausumaan lämmitysloitsuja jokaista pienintäkin lentoa varten.
Komeetoissa oli se vika, että ne eivät oikein sietäneet kylmää, ja saattoivat hyytyä kesken lennon, ellei niitä ollut kukaan asianmukaisesti etukäteen lämmittänyt.

Onneksi syksy ei ollut vielä pitkällä, ja rappusia saattoi laskeutua melkein turvallisesti, jos sattuikin olemaan sellainen päivä, jona lentäminen tuntui liian vaaralliselta.

Cho inhosi sellaisia päiviä.

Sellaisina päivinä tuntui, että koko hermoloma oli ollut silkkaa haaskausta, täysin turha. Sellaisina päivinä pelkkä kuviteltu ryhmyn suhahdus pysäytti hengityksen, jähmetti lihakset ja nosti sydämen korviin takomaan aivoja kummaltakin puolelta.
Kaikki kovat äänet sattuivat, kuin häntä olisi isketty ryhmyn lisäksi niilläkin joka suunnasta. Lentäminen oli sama kuin asettuisi vapaaehtoisesti maalitauluksi kaikille maailman kauheuksille.

Tänään ei onneksi ollut sellainen päivä. Tänään Komeetta kehräsi ja tuuli oli lempeä.

[Vendela]

Kommenttikampanjasta hei!

Tällä oli niin mielenkiintoinen nimi, että oli pakko tarttua tähän Sitten huomasin, että tämä osallistuu myös noihin Kevätvaihtareihin mikä on myös kiva lisä. Kävin kurkkaamassa nuo inspiskuvat ja tässä oli todellakin samaa kuin muutamissa niistä.

Cho on hahmona sellainen, etten ole hänestä lukenut kovinkaan paljon. Siksi olikin kiva paneutua tässä vain ja ainoastaan häneen. Tuo retriitti kuulostaa sellaiselta, että ehkä on hyväkin että se venyy pidemmäksi aikaa. Tulkitsin, että Cho on ammattihuispaaja jolle on tullut uupumus tai stressi tai jotain vastaavaa ja siksi on hakeutunut tuonne mökkiin. Tulkitsin myös, että Cho rakastaa lentämistä, eikä ole valmis luopumaan siitä, joten hän on valmis tekemään kaikkensa että toipuu ennalleen

Tykkäsin tuosta ajatuksesta, että luutaa täytyy lämmitellä ennen kuin sillä voi lentää. Samoin emalimukit sitoivat tämän mukavasti tuohon yhteen inspiskuvaan. Kaiken kaikkiaan tässä oli mukava tunnelma ja toivon että tämä fiktiivinen hahmo voi jatkossa paremmin ja pääsee takaisin tolpilleen

Vendela

[hiddenben]

No niin! Vihdoin löysin hyvän hetken lukeakseni tämän ja ai että, olipa tämä mielenkiintoinen ja ilahduttavan raikas tulkinta taikamaailman aikuiselämästä Oli hauska huomata tekstistä, mitä inspiraatiopalasia olit kuvista poiminut ja luonut niistä jotain aivan odottamatonta. Ehkä yllättävin oli kuitenkin päähahmo eli Cho, sillä hänestä tulee luettua niin harvoin ja etenkin päähenkilönä! Tykkäsin kovasti siitä, että sain yrittää muodostaa hänen työhistoriaansa ja elämäänsä velhosodan ja valmistumisen jälkeen ja tästähän muodostui mielenkiintoinen kokonaisuus.

Jonkinlainen huispausuran burn-out tai ottelusta traumatisoituminen sopii Chon hahmolle hyvin. Koen sen jotenkin IC-piirteenä, sillä hän on Korpinkynsi ja olen aina nähnyt hänet vähän suorittajana - ja suorittajalle yksi kohtalokas onnettomuus tai virhe voi tehdä pahimmassa tilanteessa todellista hallaa. Sen takia retriitistä oli jännittävää lukea, sillä miltä näyttää huispaajan palautuminen? Yksityiskohdista pidin kovasti ja etenkin noista minne tahansa unohtuvista emalimukeista, seinälle kootusta kollaasista lentämiseen liittyvistä asioista, hetekasta sekä luutavajasta, joka pitää herkän Komeetan lentokuntoisena Olikin kivaa, että Cho edelleen rakastaa lentämistä kaikesta huolimatta. Ja että hän pitää yhteyttä Mariettaan! Jotkin asiat pysyvät samana, vaikka suuria käänteitä tapahtuukin.

Tunnelma tekstissä on viipyilevä ja pysähtynyt - juuri sellainen kuin sen pitääkin olla. Jännittävää, että Cho viihtyy tuolla tavalla erakkona, mutta ehkä hän kaipaa juuri pysähtymistä kaiken keskellä. Tämä oli kaikin puolin mielenkiintoinen ja kysymyksiä herättävä teksti, pidin tästä kovasti! Kiitos

[marieophelia]

Pidän tästä Cho-tulkinnasta todella paljon! Cho jää kirjoissa aika aliarvostetuksi hahmoksi: hänet kuvataan lähinnä diivailevaksi draamakuningattareksi, kun hän suree Cedriciä niin pitkään ja avoimesti. Koen, että hänet on kuvattu jossain määrin epäreilustikin. Tässä ficissä olikin mielenkiintoista, että Cho on yksin ja saa ihan rauhassa päättää, tarvitseeko toipumiseensa neljä viikkoa vai neljä kuukautta. Cho on tässä tavallaan ottanut itselleen sen ajan ja tilan, jota hän ei nuorena saanut. Se on minusta todella hienoa: ei ole ketään Harrya kummastelemassa hänen käytöstään, vaan hän voi toipua omaan tahtiinsa. Tuokin oli kiva, että Marietta kuitenkin kotipuolessa tukee häntä lähettämällä tavaroita, mutta ei kuitenkaan painosta häntä kotiin. Taas palaan Pottereihin, joissa Harry pitää Chon ystäviä jonkinlaisena kikattavana kanalaumana, mutta tässä vaikuttaa, että heillä on oikeasti vankka ystävyyssuhde.

Pidin siitä, miten kaaosmaisen rationaalisesti Cho yirtti järkeillä lentopelkoaan. Varsinkin kirjoista leikatut lainaukset jäivät mieleen. Muutenkin ympäristö on hienosti kuvattu: vaikka Cho on tässä yksin, tuntuu, että luudalla, mökillä ja emalimukeilla on kaikilla hyvin persoonallisia piirteitä. Jäinkin ihailemaan, miten eläväinen tämä teksti on, vaikka hahmoja on vain yksi!

Minäkin jäin toivomaan Cholle kaikkea hyvää Tässä tavallaan sai tutustua tuttuun hahmoon ihan uudesta näkökulmasta, mikä oli todella virkistävää! Kiitos paljon tästä!

[Angelina]

Hei, välillä jotain muuta kun Marvelia!

Oli mielenkiintoista lukea Chosta erilaisessa valossa - en oo koskaan erityisemmin hänen hahmostaan välittänyt, mutta olit tehnyt hänestä helposti lähestyttävän ja jotenkin... aidomman verrattuna siihen, millainen kuva hänestä kirjoissa jäi. Tykkäsin siitä, että tässä oli tavallaan otettu askelia eteenpäin toipumisen kanssa, mutta sitten kuitenkin nuo hermoloman syyt, tai siihen johtanut mielentila tuli esiin mm. tuossa, miten Cho inhoaa sellaisia päiviä jolloin lentäminen tuntuu liian vaaralliselta, mökki on sotkuinen ja kirjat on luettu jo puhki. En nyt tiedä osasinko sanoa mitä yritin, mutta :''D Joka tapauksessa tykkäsin tekstistä ja sen tunnelmasta kovasti <3

Mulle kelpais kyllä tällä hetkellä samantapainen retriitti, voisin vetäytyä johonkin merenrantamökille ja yrittää vihdoinkin päästä eroon tästä kirjoitusblokista, lol.

[niiina]

Kommenttiarpajaisista hei o/

Huomasin, että sulta oli tullut suhteellisen uusi teksti Potter - fandomiin ja tämän tekstin nimi kiehtoi minua kovasti, joten pitihän tähän tarttua. Liityn monen joukkoon siinä, että eipä ole tullut juuri luettua Chosta mitään yksilönä ja olikin tosi mielenkiintoista, että olit valinnut hänet hahmoksi tähän.

Myös mulle jäi kuva, että Cho on ilmeisesti ammattilainen huispauksessa ja kärsii kenties jonkunlaisesta loppuun palamisesta. Kenties joku tilanne on aiheuttanut suurenkin pelon lentämistä kohtaan ja se jostain syystä aina iskee voimalla päälle huonoina päivinä. Oli tosi kiva yksityiskohta myös tuo, että kylmillä keleillä komeettaa pitäisi lämmittää, että se ei jäätyisi matkalla. Se oli kiva lisä. Nuo ihanat mukit myöskin kiehtoi mua tosissaan.

Olit luonut tekstin, minkä luki todella mielenkiinnolla ja olit saanut Cho hahmosta sellaisen, että oikeasti kiinnosti tietää, mitä tässä tekstissä tapahtuu ja mitä hänelle on tapahtunut. Tässä jätettiin paljon auki lukijan mielikuvituksen varaan, mutta se tuntui myös tosi luonnolliselta. Kiitos paljon tästä lukukokemuksesta, pidin!

[sugared]

Oi, harvinaista herkkua päästä lukemaan väärinymmärretystä kullanmurustani Chosta, ja vielä näin upeaa tekstiä!

Pidin tosi paljon tekstin hiljaisesta ja yksinäisestä tunnelmasta, joka auttoi minua lukijanakin laskeutumaan emalimukiretriittiin työpäivän keskellä (älkää kertoko pomolle). Mä rakastan yksin oloa ja omaa rauhaa, ja tuntui, että Chokin nautiskeli mahdollisuudesta vaipua omiin ajatuksiinsa, olivat ne sitten kuinka arkisia, hullunkurisia tai tärkeitä tahansa. Toisina päivinä taas tekisi mitä vain, ettei tarvitsisi jäädä yksin omien ajatustensa seuraan.

Arkiset ja taianomaiset yksityiskohdat emalimukeista hetekaan ja luutavajasta kylmänarkaan Komeettaan elävöittivät tekstiä todella. Mökki tuntuu askeettisesta varustelustaan huolimatta olevan lämmin ja kotoisa turvasatama ahdistavia ajatuksia vastaan. Sieltä käsin on hyvä kokeilla taas siipiään!

Tykkäsin tosi paljon siitä, miten annoit lukijalle riittävästi eväitä muodostaa tulkinta siitä, mistä syistä Cho on hermolomalla, mutta et selittänyt asiaa puhki. Lentäminen vertautuu mielessäni jotenkin elämään yleensä:  kyllä, elämä kolhii ja koettelee, ja joskus tuntuu, että on juurikin maalitaulu kaikenlaisille kauheuksille, mutta sitten taas jonakin päivänä tuuli puhaltaa lempeästi.

marieophelian tavoin mäkin tykkäsin siitä, miten mainitsit Mariettan ja Chon ystävyyden!

Tässä ficissä olikin mielenkiintoista, että Cho on yksin ja saa ihan rauhassa päättää, tarvitseeko toipumiseensa neljä viikkoa vai neljä kuukautta. Cho on tässä tavallaan ottanut itselleen sen ajan ja tilan, jota hän ei nuorena saanut.

Pakko lainata marieophelialta myös tämä ajatus, joka resonoi kovasti.

Kiitos hienosta tekstistä ja moniulotteisesta Cho-tulkinnasta!

[Kaarne]

Luen nykyään tosi harvoin Potter-ficcejä, mutta tämän olen halunnut klikata auki aina kun otsikko on osunut silmiin joko stalkkerinappulan takaa tai uuden kommentin nostamana, koska nimi on oikeasti tosi hieno ja omaperäinen! Joten tässä sitä viimein ollaan.

Teksti oli muutenkin hieno. Emalimukeista tulee jo yksinään voimakas mielikuva, samoin noista kollaaseiksi sommitelluista lauseista. Tässä oli hienoa melankoliaa, mutta kuitenkin myös toiveikkuutta, ja lopetuslause käänsi kokonaisuuden enemmän lohdullisen kuin lohduttoman puolelle. Minusta nuo marieophelian huomiot Chosta kirjoissa ja tässä tekstissä olivat myös tosi osuvia, ja olen niistä samaa mieltä. Hahmosta saa tekstissäsi tosi hyvin otteen.

Erityisesti haluan vielä mainita nuo luudan lämmitysloitsut, ne olivat hieno yksityiskohta ja ankkuroivat samalla Chon osaksi vuodenkiertoa ja korostivat sitä, ettei hän oikein itsekään tiedä, kuinka kauan retriitti vielä kestää. Hieno oivallus!

Kiitos paljon tästä tekstistä, oli oivallinen. ❤

[valokki]

Selailin listaasi ja tämä fikki pomppasi välittömästi silmiin listauksessa. Kaarneen tavoin pidin kovasti omaperäisestä nimestä, mutta erityisesti tämän houkutti lukemaan se, että tässä päähenkilönä on Cho. Kuten jo monet ovat sanoneet, Chon hahmo jää kirjoissa melko pinnalliseksi, ja hänen tärkein tehtävänsä tuntuukin olevan vain se, että hän toimii Harryn ensi-ihastuksena, eikä tästä hahmona saa oikein muuta irti kuin sen, että tämä itkeskelee Cedricin perään ja on osa kikattavaa tyttölaumaa. Lisäksi en ole koskaan tainnut tulla lukeneeksi fikkejä Chosta enkä oikeastaan pahemmin edes sellaisia fikkejä, joissa Cho olisi sivuosassa, joten hänen hahmoonsa kaipasikin hieman syvällisempää otantaa, minkä tämä fikki tarjosi.

Pidin todella paljon tämän fikin tunnelmasta. Omalla tavallaan siinä oli melankolinen sävy, mutta mökkiolot yksityiskohtineen emalimukeista, sokkeloisuudesta, Komeetasta ja lämmitysloitsuista loivat toisaalta myös lämmintä tunnelmaa, kodikkuutta ja rauhaa. Oikeastaan rauhallisuus näistä tulikin päällimmäisenä mieleen; vaikka Cho onkin hermolomalla ilmeisesti joistain vaikeista ja ahdistavista syistä, tuntui hän puhuvan fikissä armollisesti itselleen ja antavan itsellensä aikaa parantua, eikä sen sijaan pakottanut itseään takaisin ihmisten ilmoille ennen kuin siltä tuntuu. Lisäksi hän tuntui oikeasti ottavan hermoloman hermolomana, jolloin hänen ei oikeasti tarvitsisi tehdä varsinaisesti mitään muuta kuin sellaisia asioita, mitä häntä huvitti tehdä.

Lisäksi pidin kovasti siitä, että Cho oli vielä ilmeisen hyvissä väleissä Mariettan kanssa. Mielestäni Mariettaakin kohdeltiin aika epäreilusti kirjoissa, kun hän meni paljastamaan Albuksen kaartin. Vaikka se olikin ikävä teko, hän oli kuitenkin hyvin hankalassa tilanteessa äitinsä työpaikan takia, joten ymmärrän hyvin, miksi Cho puolusti häntä. Ihana, että heidän ystävyytensä on tässä kestänyt, ja nyt, kun Cholla on vaikeaa, Marietta pitää selvästi ystävästään huolta.

Kiitos, tämä oli todella tunnelmallinen ja mainio kurkkaus Chon hahmoon hieman syvemmin!

[Myötätuuli]

Moikka ja onnea kommenttiarpajaisten voitosta!

Nappasin tämän listauksestasi, koska mielenkiintoinen nimi kutsui luokseen ja oli miellyttävä yllätys lukea fikki pelkästään Chosta. Tämä oli todella hieno ja monivivahteinen teos, enkä oikein tiedä, miten alkaisin kokemustani purkamaan. Tässä oli melankolisuutta ja synkkyyttä, mikä sai pohtimaan, miksi Cho oli tällaiselle retriitille lähtenyt. Hyvin samaistuttavaa, että neljä viikkoa venyykin neljäksi kuukaudeksi ja siivoaminen unohtuu tässä välissä. Muten kuten Cho pohti, eipä siivoaminen kuulu retriittiin sitten lainkaan. Chon melankoliset pohdinnat olivat hyvin syvääluotavia ja sellainen kuva muodostui tästä, että jonkin suuren äärellä oltiin hänen elämässään. Ehkä siksi hän oli paennut mökkiin retriitille, jotta saisi olla rauhassa ja ajatella. Sekä lentää.

Kaikkein pahiten hajoavista hän oli repinyt irti merkittävimpien lauseiden osat, ja koonnut niistä seinälle kollaasin. Kirjoja saisi aina lisää, mutta lauseet hukkuisivat ja unohtuisivat muun tekstin sekaan, ellei hän irrottaisi niitä ja katsoisi niitä joka päivä.
Ne kaikki käsittelivät lentämistä.

Tämä oli todella hieno kohta ja luinkin sen moneen kertaan, sillä niin totta se mielestäni oli. Lauseet hukkuvat tekstin massaan, vaikka ei aina niin haluaisikaan. Aiemmissa kommenteissa oli pohdittu huispausuraa ja muuta, mutta itselle tämä lentäminen sai myös toisenlaisen ulottuvuuden. Cho tuntui haluavan avata siipensä ja lentää. Ehkä kohti jotain uutta taikka sitten pois menneisyyttä ja sen taakkaa. Pidin tästä tekstistä todella paljon juuri sen takia, että tässä ei täysin selvinnyt, mikä tilanne oli ja miksi hahmo käyttäytyy näin.

Tänään ei onneksi ollut sellainen päivä. Tänään Komeetta kehräsi ja tuuli oli lempeä.

Teksti oli melankolisuudesta huolimatta toiveikas! Tämä oli ihana lopetus. Jotenkin herkistytti. En oikein tiedä täysin, että miksi, mutta tunteet nousivat pintaan. Tämä selkeästi osui jonnekin pintaa syvemmälle itselläni. Kiitos ihan hirmuisesti, hieno, hieno teksti!