Lipeälapset
“Sinikka! Tulisitko tänne?”
Sylvia puuskahtaa kuullessaan mummin kutsun. Tai ei häntä kutsu haittaa vaan se, että mummi ei vieläkään suostu kutsumaan häntä Sylviaksi, vaikka hän on sanonut siitä jo ainakin kahdesti tämän viikonlopun aikana. Mummi on kaikista Sylvian sukulaisista ja ystävistä ainoa, joka käyttää hänen oikeaa nimeään.
Sinikka. Sitä nimeä Sylvia inhoaa.
Silti hän jättää salakirjoitusharjoitukset kesken ja nousee televisiohuoneen lattialta. Mummi on keittiössä ja ripustaa juuri kukallista esiliinaa kaappiin roikkumaan, kun Sylvia astuu kynnyksen yli. Tiskikone pauhaa taustalla ja radiossa soi iskelmä.
“Minä menen nyt käymään kaupassa, että meillä on vähän makeaa iltapäiväkahville”, mummi sanoo ja osoittaa tiskipöydällä olevaa kannella peitettyä vatia. “Sillä välin kun olen poissa, sinä
et saa koskea tuohon vatiin. Et edes pikkurillillä. Ymmärrätkö, Sinikka?”
“Mitä siinä on?” Sylvia kysyy ja astuu heti lähemmäs, jolloin mummi älähtää varoittavasti. Sylvia pyöräyttää silmiään ja katsoo mummia. “En minä koske siihen.
Lupaan. Olen jo kaksitoista, en mikään ihan vauva. Mutta mitä siinä on?”
Mummi mittailee häntä hetken katseellaan, mutta ottaa lopulta tiskikaapista pinkit kumihanskat ja vetää ne käsiinsä. Sitten hän raottaa kantta. Sylvia kumartuu katsomaan. Vadissa on kirkasta... vettä.
“Ei ole pelkkää vettä”, mummi sanoo, kun Sylvia kysyy, mitä pahaa vedessä on. “Siinä on myös lipeää.”
“Miksi siihen ei saa koskea?”
“Se on vaarallista ainetta. Lipeä on aiheuttanut monta onnetonta hetkeä tässäkin kylässä, kun lapsi on luullut tätä nestettä vedeksi ja juonut janoonsa. Niitä lapsia kutsuttiin lipeälapsiksi.”
Sylvia kurtistaa kulmiaan. “Mikä on lipeälapsi?”
“Sellainen, jonka ruokatorven lipeä on turvottanut umpeen niin, että lapset kuihtuivat ihan luurangoiksi. Katsos kun lipeä syövyttää ja turvottaa, joten jos sitä juo ja lipeä pääsee tekemisiin sisäelimien kanssa, voi käydä kalpaten”, mummi sanoo.
Ajatus lipeälapsista ja vatsalaukun tuhoavasta nesteestä saa Sylvian värähtämään inhosta ja kauhusta.
“Miksi sinulla sitten on sitä?”
“Koska lipeä on vaarallista vain silloin, kun sitä käsittelee varomattomasti”, mummi sanoo, nyt paljon lempeämmin, ja laskee kannen takaisin vadin päälle. “Lipeästä on nimittäin paljon hyötyä: siitä voi tehdä saippuaa.”
“Tehdäänkö me saippuaa?” Sylvia innostuu.
“Tehdään”, mummi nyökkää. “Saat viedä kotiin niille ystävillesikin. Konstalle ja… mikäs sen uuden nimi olikaan?”
“Aatos”, Sylvia hymyilee ja mummi vastaa hymyyn.
“Ja Aatokselle. Voit sitten kertoa niillekin lipeästä.”