Nimi: Lumienkeli
Kirjoittaja: Abarat
Ikäraja: k11
Tyylilajii: Angst
Varoitukset: Tekstissäni esiintyy itsetuhoisuutta.
Yhteenveto: Erotarina.
Charles Baudelairen Les Fleurs du mal. Antamasi lahja oli omaperäinen mutta se enteili jo jääkylmiä jäähyväisiä. Juon kitkeränkirpeää hibiscus-teetä irvistellen. Kaksio oli sinun ideasi, nyt se tuntuu avaralta ja tyhjältä. Tyhjältä kuin viinipullo, jonka sisällön yksin kumosin kurkustani alas. Sisimpäni on tyhjä kuin keskustori keskiyöllä. Beata, nimesi soi niin kauniisti lausuttaessa. Poistin puhelimestani kaikki kuvat sinusta, yhteiskuvat myös. Mikään ei sitonut sinua minuun, sait huijattua minut tähän kotileikkiin.
Hyytävän kylmänä talviaamuna sanoit uskovasi Jumalan armoon, siihen että synnit voi pestä puhtaaksi Karitsan verellä. Juon punaista teetä ja kuuntelen viulumusiikkia. Kuuntelen sitä yöt ja päivät läpeensä, soitithan sinä viulua. Jätit rakkaan viulusi luokseni, sanaton teko oli viimeinen niitti, kuin suhteemme kuolinisku. Mitä sinä teet ilman viuluasi?
Yöbussissa humalaisen lipsahdus, sanoin jotain tuhoavaa. Sinä uskoit hiljaa joka sanan. Et juonut kuin lasillisen viiniä ruoan kanssa, et koskaan ylittänyt rajaa. Beata, muutit Grönlantiin ja Nuuk on olinpaikkasi? En voi seurata sinua nyt, sillä lopetin lääkitykseni kuin seinään eromme myötä. En enää tiedä mikä on totta, mikä on harhaa. Onko olinpaikkasi vain Facebookin kiertävä huhu, missä mahdat todella olla.
Me molemmat etsimme itseämme erossa toisistamme. Ilman sinua olen vain harmaa varjo talvipäivänseisauksessa. Jos olisit nyt tässä kanssani, näkisit kuinka lumisade tanssii. Tuntisit, kuinka pakkasta on yli 30 astetta. Riisun vaatekappaleen kerrallaan. Teen lumienkelin, antaudun pakkaselle. Kuiskaan nimesi vielä kerran ja jään paikoilleni, kylmyys ottakoon minut omakseen. Beata, sinä olit minun enkelini.
